VELJENi TUULi

VELJENi TUULi
 
Tuulet ahnaasti päälle käyvät,
hyökkäävät kiivaasti tyvenen kimppuun;
yhdeksi monista yhtyen,
kuin sika limppuun himosta ryhtyen.

Niistävät liekit lyhtyjen,
valon itselleen riistävät - aikeensa kiistävät;
kun pitkin pintaa viistävät ryppyjä tehden,
sivulle liistävät virejä piirtäen.
siirtäen häilyvää kuvaa.

Kuivavat huulet,
innostus nousee jousen lailla,
kiihtyvät suonissa elämänvirrat holttia vailla.

Taitaa nousta myrsky;
pian pursuaa tyrsky,
se lainetta lyö loputtomiin,
hakkaa päistikkaan kivistä luodon selkää.
ei pelkää, ei lakkaa,
kasvoille pisaroita nakkaa.

Ne silmille hyppivät, tuntoa nyppivät;
sielu kiihtyy - se tuulessa viihtyy,
on tulessa nielu
ja henkeä haukon innosta;
odotan kohtausta veljeni tuulen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!