tiistai 3. elokuuta 2010

LiiDUN ÄÄNi RiHVELiTAULUSSA


LiiDUN ÄÄNi RiHVELiTAULUSSA
 
Huurujen mykkä kakofonia;
leijaavat siekaleet harsuisina riekaleina pientareen yli,
valuen alavien maiden hiljaisuuteen vaivatta.

Kohtaloiden yöt satuttavat toisensa tienoilla
joilla elämäntapa voittaa kilvoittelun
ja jossa näkemiselle annetaan arvoa.

Syntymätön päivä murehtii kohdussaan ehtyvää aikaansa,
mutta kypsyy hetki hetkeltä kajeeseen.
Ilmiöön joka sen täytyy ensimmäisenä lähättää
maailman turuille ja toreille wahvistamaan uskoa
elämän jatkumisesta vaikeuksista huolimatta.
Aina katkeraan loppuun saakka.

Tunturikihun kirku sävähdyttää,
säpsäyttää hereille nuokahtaneen,
kuin kuivan liidun ääni rihvelitaulussa.
Pörhistää ihokarvoja,
saattaa kusiaiset juoksemaan selkäpiin myötä;
keskellä yötä.

Koiravahdin virka lakkautetaan suden hetkeen
ja viimein kun sika on pieraissut,
oikoo kukko kaulaa - laulaa kieun.

Ihmiset asettavat liean kaulaan ja lähtevät töilleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi