KOSKEN AJO

KOSKEN AJO
 

Pientä kihelmöintiä niskavilloissa.
Ajatukset poukkoilevat humeetissa kuin
ahnas taimen saatuaan koukun kitaansa.
Mielikuvat laukkovat taivaanääriä,
matkaavat mittaamattomia määriä kosmoksessa
palatakseen tähän ja nyt;
suvannon laiskaan päähän.

Moottori tyhjäkäynnillä pari piruettia,
harkiten, laskeskellen eri vaihtoehtoja - ajolinjoja.
Väylän suulle päästäkseen on vielä kierrettävä kivet,
lisättävä kierroksia vuon kavetessa kurimukseksi.

Kriittinen piste; nyt ei voi enää kääntyä,
onnistuu tai ei - mentävä on.

Keula väylään keskelle,
lisää kierroksia virran voittamiseksi.
Tehot puolelle eteen ja nousu alkaa,
adrenaliini kohisee suoniin;
viisikymmentä metriä pituussuuntaan,
parimetriä korkeussuuntaan ja niskalla ollaan.

Myrkyt poistuvat hiljalleen suonista,
helpottunut olo,
ylähuuleen herahtanut hikipisara kuivahtaa
ja matka jatkuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!