torstai 5. elokuuta 2010

SUOT SONNALLE KYNNETYT


SUOT SONNALLE KYNNETYT
 
Ulommaiset syksyn alkamisen merkit voi haistaa;
maistaa ensimmäisten rohkeiden muurainten kypsyessä
selkosten keskellä aamuisin.

Kun udut leijuvat haamuisin hännin hillapeltojen yllä,
niittuvillojen laheissa syleissä - loitolla kylistä.
Kaikilta herroilta rauhassa.

Vain riekon närkästynyt älähdys yksinäiselle,
nälkäisenä hortoilevalle revolle tunkemisesta sisäpiiriin
juuri kun se on käymässä levolle;
kiirii autereen sisällä,
pian vaipuen sekin sammalmaton uumeniin.

Ja sitten se alkaa: Lakkoja, lakkoja!
Se willitsee ukkoja akkoja - hulluksi saattaa,
rämpimään lämpimään hetteiseen suohon kuumalla;
mielipuolena kihisevän räkän sekaan.

Saa ryntäämään aavoja aapoja, jänkien sänkiä,
kyntämään impiä rimpiä saappaat hiertäen jalassa,
ansiot silmissä kiertäen.

Ja kun laantuu hillitön kiima,
taantuu saaliiden vahti, jahti ja rahti.
Suot sonnalle kynnetyt ammottavat tyhjyyttään,
huutaen herkkujaan takaisin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Onko se lakka kaiken sen vaivan arvoinen? Hankalakin on kerättävä. Just kun olet saanut neljäsosan ämpäristä kerättyä, käännät selkäs niin jäljellä ei oo, kun just pohjan peitto :(

    VastaaPoista
  2. Amalialle:
    Minen tiiä, josko lienevät Hovissa muuttaneet, itse keräsin wiimoksi lapsena ja työlästä oli silloin ja karvas maku jäi suuhun siitä nautinnosta.

    VastaaPoista
  3. Melkoista ryöstö"kalastusta" mokoma marjan saalistus. Hyviä lakat ovat, sitä ei käy kieltäminen.

    VastaaPoista
  4. Tanssivalle harmaalle pantterille:
    Aina kun kyseessä on iniminen, tulee jossakin vaiheessa pahaa jälkeä luontoon.

    VastaaPoista
  5. Ihania nuo niittyvillapellot ja lakatkin niiden alla.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi