keskiviikko 25. elokuuta 2010

KAUNEUDEN SiSiN


KAUNEUDEN SiSiN 

Syksyn laheat merkit ovat herkästi aistittavissa
kun anivarhan,
vaikkapa suden hetkellä havahtuu siljolle.

Pysäytyskuva.
Seisahtunut hiljaisuus,
oleksiva, hiipuva hämärä löysää otettaan,
kultainen juova syöntyy taivaankaarelle,
syvä sininen hailakoituu aamun kajeeksi.

Yöpakkanen kirjoo pitsiä rapakoiden ja lasien päälle
aamukaste puolestaan juoruaan kaiken yöllisen
sellaiselle näkijälle joka herää vasta huomenen koissa.

Kun astuu ulos ja haistaa suon viipyilevän tuoksun,
aistii samalla elämän hidastuneen juoksun;
vain niillä on enää hoppu,
joille tulisi loppu - kerrassaan oikenisi koppu,
jos tänne äärimmäiseen pohjoiseen jäisivät.
Tämä on aikuisten sylilasten paikka.

Katsoopa itään tai länteen,
maankamara on kirjavoitunut;
on muutamista päivistä kiinni
ja varvikko lähtee mukaan yhtyen väriloistoon.

Maa on niin kaunis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Hienoa tekstiä sinulta. Näen sieluni silmillä kaiken olevaisen.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Kiitän-kiitän-kiitän. Tämä on tätä kun elää tällaisessa Onnenmaassa.

    VastaaPoista
  3. aikuiset maan sylilapset...Miten kauniisti ilmaisit tämän asian ja syysruskan, johon aamu avautuu. Harvoin nään noita aamun varhaisia hetkiä, jollen valvo kokonaan yötä myöten.Täällä etelämpänä vasta ensimmäinen keltainen koivunlehti tipahti eteeni.

    VastaaPoista
  4. Marjaisalle:
    Kiitän. Jokaisella on oma sisäinen kellonsa. Minun kelloni herättää suden hetkellä, joten aika usein nään aamuvarhaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi