SiTÄ ON ViELÄ KAiKENLAiSTA. OLEMASSA.

SiTÄ ON ViELÄ KAiKENLAiSTA. OLEMASSA.

Jossakin ylen ja sangen hemmetin kaukana kaikesta muusta olevaisesta. Syrjäseudulla, lähes eristyksissä. Absurdistanin niemimaalla asuu melko tyytyväinen ja napisematon kansa. Melkein kaikki, oikeastaan lähes kaikki on tuolla onnen tyyssijassa hyvin. 

Ei ole edes sunnuntaikaupan aukiolo-ongelmaa.
 

On jokaisella heistä oma pieni soppensa, huone tahi pari, - ehken useampikin, kenties. Hyvälaatuinen katto päänsä päälle, viihtyisän levollista asua ja olla, ynnä harrastaa monipuolisia ja kehittyneitä itsensä kera sovussa olevia harrasteita; shakkia, mietiskelyä, lukemista jne. 

Sekä tietty lämmin liesi ulkosalta kotio tultuaan.

Kalapaikatkin ovat niin liki onnen tyyssijaa ja kalaa niissä niin runsaasti, ettei edes kateellisia kalamiehiä ole ollut mailla eikä halmeilla vuosisatoihin. Mitä nyt nykyisin jokunen hassu turisti sattuu joskus ihan täysin sattumalta eksymään sinne.
 

No sehän onkin toisaalta jotensakin ymmärrettävää. Kun suuren maailman elkeistä tullaan johonkin jumalan selän taakse olemaan suurta ja kaunista ja sitten huomataankin että moinen on täysin tarpeetonta, hukkaan heitettyä panostusta.
 

Siellä takamailla kun pahaisinkin räkänokka päihittää ammattitaidossa kaikessa kalaan liittyvässä turistin, olipa tällä ties minkälainen osakesalkku, setelipinkka, titteli tai oppiarvo.
Sikäläisten paremmuus siinä asiassa on syntymälahjana imetty jo äidinmaidosta ja sitä kunnialla yhä vaalitaan. Sikäläiset ovat merenlapsia, kaikki tyynni.

Edellä mainittu paremmuustekijä selittääkin sen, että siellä vierailleiden turistien saaliskalat kasvattavat pituus- ja painomittojaan niin kauan kuni saaja vihdoin kuolee. 

 

On niemimaalla jotain huonoakin. Muodon vuoksi. Nimittäin jos alat vaikka lämmittämään äkkiseltään, yltiöpäissäsi saunaa sellaisella ihan tavallisella perinteisellä menetelmällä, että ensin otat pölkyn,  kirveen ja teet pilkeitä, veistelet lastuja ja kiikutat ne liiteristä saunan puulaatikolle jne. Asettelet ne asiaankuuluville paikoille tulipesiinsä ja lataat kiehisillä valmiiksi.  

 

Sitten otat pari ämpäriä ja astelet hytkyvää laakonkia pitkin kelluvalle laiturille sekä kurotat vettä ämpärit täyteen kiikuttaaksesi ne pataan, täyttääksesi kylmävesikorvon - siis siinä tutussa perinteisessä saunamallissa.
Siinä jossa ei ole näitä nykyajan kot-kot-kot-kotuksia; hanasta juoksevaa vettä, suikutinta ja muuta vastaavaa.
 

No eihän siitä mitään tule - veden kannosta pesuvedeksi pataan. Tai tulee kannosta kylläkin, mutta saat lopputulemana nimittäin kalakeittoa. Eikä sillä ole kovin mukava itseänsä pestä. Jos hoksaa pestessään jotta haisee liikaa kalalle vielä saunareissun jälkeenkin.

Asian on nimittäin niin että kyllä tuolla muuten niin onnellisella niemimaalla joudutaan joka helkkarin kerta saunavedet siilaamaan jottei kaloja vaan livahda kuumavesipataan - niin on kalaiset siellä jo rantavedetkin.
 

Onko tuo nyt sitten edes tilastokelpoinen uutinen - sen jokainen päättäköön itse. Kyllä jokaisessa paratiisissa kärmeelle sijansa löytyy. Ainakin pienelle, joka voi pujahtaa pieneen koloon piileksimään ja sieltä sitten harmituksia tuottamaan.

Näin on pihlajassa marjat, jota muuten pidetään ihmeenä tuolla perällä. Perällä jossa elo-syyskuun vaihteessa ovat jo kissankellot ja puna-ailakitkin alkaneet kukkimaan. 

Yhdessä oranssiksi muuttuneiden hillanlehtien kera.
 

Lyhyestä virsi kaunis. Hyvää vaan matkaa. Jos sinne päin satutte menemään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 6 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Maailmassa on vielä paikkoja joissa elämäntapa takaa laadukkaan elämän.