torstai 26. helmikuuta 2009

MURTUMiA


MURTUMiA


Pysähdyn mutkittelevan, hyytyneen kymin partaalle,
aurinko tuijaa silmään, puijaa riisumaan reuhkaa,
esittämään leuhkaa paukkuvassa pakkasessa.
En ala, mutta pujotan nokilasit läppien alle.

Mielen vetää hartaalle kun ryhdyn laskemaan
kiteiden heijastuksia yksitellen. Paljon. Monta. Usea...

Jossakin viidentoista miljoonan kohdalla,
ehkä vähän päälle - tuijaan tiiviisti jäälle.
Riuttalintu sekottaa.
Se lentää lekottaa, tämä sama korppi pahalainen,
mikä
runoissa muissa ronkkuu puissa,
nyt vuopajasta, juoksun poikki.

Juuri sitä paikkaa kohti jossa jussi pohti
tohtiiko tuosta mennä,
Empi ja empi, loikki. Lempi voitti.

Jotain tehdäkseni lasken korvani hangen pintaan;
kuulen paksun lumen alta lirinää.

Luulen että se näissä olosuhteissa:
tyven, hiiskumaton ilma,
kaksikymmentäviisi pakkasta,
törmällä pystysuoraan tupruttava tiilipiisi,
on vettä eikä viiniä.
Railon murtumissa.


Oh-show-tah hoi-ne

14 kommenttia:

  1. Tuijaa...jajaa!
    Eihän vaan korva paleltunut?

    Muistan tuon kevääseen kuuluvan odotuksen; että kuori murtuu ja pauhu kasvaa....

    VastaaPoista
  2. Älä vain mene liian reunalle, voi murtuma tulla jalkojen alle.
    Kunhan tulet kauemmaksi, niin muuten on hieno tunnelma, aurinko paistaa ja kiteet kimaltavat. Luontoa on ihana seurata, vaikka toisen olan takaa.

    VastaaPoista
  3. Kevät se on tulossa sinnekin kun pakkashangen alla jokin lirisee. Kauniita, kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  4. Tämä runosi elää. Siinä on ääniä, valojen heijastelua ja liikettä. Sopii minun tämänpäiväiseen talvitunnelmaani. Tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista
  5. Niin se vaan Jussikin lemmen perään paineli:)

    VastaaPoista
  6. Cranelle:
    * Tuijaa-tuijaa c|:)
    * Ei paleltunut, vantus välissä.
    * Eka viestit on kaikkien tähellisimpiä.

    Uunalle:
    En mene, vaikka murtuu se menemättäkin.

    Savisutille:
    Litisee ja lotisee. Kyllä kyllä. Joutsenkin talvehti lähistöllä.

    Ritalle:
    Minä kiitän ja elämää, sen alkua halusin kuvata.

    Hejokolle:
    Siinä unohtuu - lemmen töpinöissä - helposti:
    "Missä risu - siinä vipu, missä laukku - siinä loukku!"

    VastaaPoista
  7. Tämä luonnolta maistuva runo vetosi, aloinko jo laskemaan kiteitä vai kurkkasinko pupun jälkiä, kuulostin jään ritinää...

    VastaaPoista
  8. Pirskatin hienoja sanoja sinulla! Ja kyllä siinä varmaan kylmä tuli kun niitä heijastuksia 15 miljoonaan laskit..

    VastaaPoista
  9. On sulla olot siellä, kauneutta ja murtumia.

    VastaaPoista
  10. Arleenalle:
    Paljonkos sait?

    Erikeeperille:
    Kiitän sanoista. Aika sukkelaa se laskeminen on. Otan miljoonan nipuissa.

    Siipirikolle:
    On mulla olot täällä, kauneutta ja murtumia. Väliin sellasta hiljaisuutta jonka voi kuulla.

    VastaaPoista
  11. Hieno kevättalven päivän kuvaus! Mudzahir

    VastaaPoista
  12. Mudzahir'lle:
    Kiitän lempeistä sanoista, huomennahan eletään jo maaliskuuta.

    VastaaPoista
  13. Jäin kuiteskin vielä toivekkaana, entäs jos olisikin viiniä?

    VastaaPoista
  14. Jerry Leelle:
    Jos olisi, niin kaikki järvet olisi viiniä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi