ANNAN HAAVEiLLE LUVAN
Kauniiseen maahan sataa kaunista heleää lunta,
pehmeää, ihanaa, sfääreissä hei'uvaa leijuvaa unta,
tuulessa tanssien.
On käynnissä kisa ja karkelo, leikki ja ilo,
hyppy ja peli, jokainen hiutale toisensa veli.
Kompastun, lankeen - heittäydyn hankeen.
Herpaannun ja annan haaveille luvan,
sallin hulluimman mallin.
Haihattelut kiitävät pääni päällä,
höpsötys ajaa niitä takaa ja haukkuu kuin koiru.
Lekotan lumessa, repäisen lyyssini ja kuiskaan:
Menkää mukaan - tuo on leikkiä vapaiden ajatusten.
Poissa on kuumeiset houreet, huuruinen lume.
tilalla ihanimmat, ilmavimmat ilmalinnat,
taivaalla suloinen näky toiveita täynnä.
Varjostan kädellä; tuulentupa uhkaa kaatua päälle,
viskaan sen jäälle, kurotan ja ripsin virvatulet reisiltä.
Päähänpistoni on tuonut lopulta sinne
missä utukuvat kasaantuvat usvaksi, häilyväksi autereeksi,
mainingeiksi vyöryilemään humeetin reunoilla.
Osuessaan rantaan lähettävät wäkevän ryöpyn,
heliseväksi huuruksi muuttuvan terhenen.
Kieppumaan huojuvien aatosten sekaan.
Kauniiseen maahan sataa kaunista heleää lunta,
pehmeää, ihanaa, sfääreissä hei'uvaa leijuvaa unta,
tuulessa tanssien.
On käynnissä kisa ja karkelo, leikki ja ilo,
hyppy ja peli, jokainen hiutale toisensa veli.
Kompastun, lankeen - heittäydyn hankeen.
Herpaannun ja annan haaveille luvan,
sallin hulluimman mallin.
Haihattelut kiitävät pääni päällä,
höpsötys ajaa niitä takaa ja haukkuu kuin koiru.
Lekotan lumessa, repäisen lyyssini ja kuiskaan:
Menkää mukaan - tuo on leikkiä vapaiden ajatusten.
Poissa on kuumeiset houreet, huuruinen lume.
tilalla ihanimmat, ilmavimmat ilmalinnat,
taivaalla suloinen näky toiveita täynnä.
Varjostan kädellä; tuulentupa uhkaa kaatua päälle,
viskaan sen jäälle, kurotan ja ripsin virvatulet reisiltä.
Päähänpistoni on tuonut lopulta sinne
missä utukuvat kasaantuvat usvaksi, häilyväksi autereeksi,
mainingeiksi vyöryilemään humeetin reunoilla.
Osuessaan rantaan lähettävät wäkevän ryöpyn,
heliseväksi huuruksi muuttuvan terhenen.
Kieppumaan huojuvien aatosten sekaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Välillä on hyvä antaa mennä vaan ja haaveilla
VastaaPoistaLeijuvaa, keinuvaa, kepeää - lunta.
VastaaPoistaNiinkuin runosi.
Mielikuvitus on terveellistä. Sitä kannattaa nauttia suuria määriä suoraan korvosta.
VastaaPoistaTämä sanojen juoksu saa lumenkin - ja ajatuksen lumesta - tuntumaan lämpimältä pumpulilta. Tässä istun läppärillä, makustelen sanojasi, Harmaa susi, ja melkein tarraan tuoliin etten pinkaise takaovesta pihalle. Kun se kummiskin olisi kylmää ja märkää. Vai olisiko se sykähdyksen verran lämmintä...olisiko sykähdys sen väärti...
VastaaPoista*tarraa siihen tuoliin lujempaa ja huutaa perhettä tuomaan varuiksi kuormaliinan*
Hih, samanlaisessa tilanteessa itse ollessani en kipannut hankeen vaan piti ihan soittaa parhaalle että täällä ne lumihiutaleet toisiaan takaa ajavat. Kaunista.
VastaaPoistaKaikkea se kivikylä teettää. Viisas olisi ensin kipannut ja sitten soittanut. "Täällä nuori naaras hangesta terve."
Sanasi leijuvat ja leikkivät kuin lumihiutaleet.
VastaaPoistaHaaveisiin on kiva uppo-utu-a.
Villikissalle:
VastaaPoistaKun kukaan ei käske että tule pois! Nouse. Ole ihmisiksi!
Arleenalle:
Niin monenlaista sitä on, lempeää, ja wihaista, kiivasta, hempeää ja kaikkea siitä väliltä.
En yhtään ihmettele että lunta kuvataan niin monella sanalla.
Isopeikolle:
Olisi se hienoa jos potilas tulisi vastaanotolta ja reseptissä lukisi: 2 mielikuvitusta peräkkäin, 8 tunnin välein 14 vrk kuuri loppuun.
Reinelle:
Kauniisti sanottu Reine, lumen lämpö riippuu siitä miten sitä katsoo.
Luulen niin. Se on kuin inimisen mieli, lämpötila heittelee laidasta laitaan, riippuen katsantokannasta.
Nuorelle naaraalle:
Hih itelles! Pääasia on suhtaumtuisessa asiaan, muuten ei voi nähdä sitä leikkiä, tönimistä sinkoilua kimpoilua.
Kun sellaisia nessuliiinun kokoisia pakkasnatturoita leijailee niin kyllä karkaa ajatus vaikka olisi pää oven välissä.
Pienikoilalle:
Kiitän, ei muuta kuin hommiin pienikoila - uppoutumaan.