PiTKiN VALKOiSTA AALTOiLEVAA SELKÄÄ
Aavemainen, äänetön,
kaiken sisäänsä kietova huuru valuu kallasta pitkin.
Pujahtaa niemen kärjestä jään päälle.
Tunnustellen liruu muutama haparoiva sakara,
joku näkee siinä lonkeron, toinen haaran - arka vaaran.
Muuan pehmeän usvan ja yksi jopa hapuilevan tuskan.
Tovin päästä vyöryy uhkaava massa jo hiljalleen
pitkin valkoista aaltoilevaa selkää,
peittää kultaisen kehrän auervaippaan.
Tai viittaan, verhoon, levättiin - halattiin,
kaikkeen minkä katsojan silmä näkee kun sulkee ne.
Kireässä pakkasessa sitä luulisi äkkipäätään väkeväksi
vaikka sen onkin hyytävän kylmää kosteaa ilmaa,
pilvi joka tekee mahalaskun
ja kietoo elämän sumuhuntuun
Jos pelkää,
nyt on wiimeinen hetki tehdä retki suojaan,
ottaa yhteys luojaan.
Laittaa kädet ja jalat ristiin ja rukoilla.
Oksa merkiksi taittaa
ja vaihtaa vaippaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
ystävääsi runolla!
Aanaarjävri -kö? Upeeta!
VastaaPoistaBubulle:
VastaaPoistaMelkein, wanha Ánarjavrin luohta (lahti), maannouseman ansiosta omaksi javvriksen erottautunut Äijihjavri eli Ukonjärvi.
No upeeta, kuvakin on tuore. torstailta.
Usva ja sumu on kaunista katsella, kun on itse turvassa, mutta jos se tavoittaa merellä tai aavalla, on tilanne toinen. Olen kerran ollut merellä sumussa, kaveria ei näkynyt, äänen vain kuuli ja maagiset sumutorvet soivat, kun kaikki yrittivät varoittaa toisiaan. Väkevä muisto.
VastaaPoistaUunalle:
VastaaPoistaJoopa joo, tieltä kuvasin, kovalta maalta. Kyllä on tullut myös merellä sumussa liikuttua.