torstai 26. helmikuuta 2009

murtumia


En minä halua parantaa maailmaa enkä sitä opettaa. Ei minulla ole siihen kykyä eikä edellytyksiä. On vain kuvani ja sanani – ja että näen saman minkä silmäni näkevät! Harmaasusi
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

37 kommenttia:

  1. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 7.42

    Yhtä kovaa on mullakin, vaan murtuu myös se kovakin.

    VastaaPoista
  2. ebrufin26. helmikuuta 2009 klo 8.39

    Kauniit varit kuvassa...

    VastaaPoista
  3. Wiltteri26. helmikuuta 2009 klo 9.52

    Vesi on pätevä murruttaja..

    -wiltteri-

    VastaaPoista
  4. Heli26. helmikuuta 2009 klo 10.20

    Väreistä minäkin pidän erityisesti. Tosin on kuva muutenkin hyvä.

    VastaaPoista
  5. hpy26. helmikuuta 2009 klo 11.34

    Kasvit murtavat vaikka mita.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 12.19

    Ruostekiveä(kö)? Ja on hieno nähdä, miten elämä tulee vaikka läpi harmaan, eh, siis ruskean kiven! :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 12.33

    Hieno kuva. Alla kulkevasta tekstistä myös pidän, mutta en tästä kommenttilaatikostasi, koska se ei huoli kommenttiani, jos en ole ensin käynyt jossain muussa bloggerin blogissa.
    Monta kertaa olen joutunut lähtemään pois "pitkän hienon" kommentin kirjoitettuani. Nyt olen jo oppinut, että muualle ensin :-)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 12.51

    Kiva kuva, aihe jota minäkin tapaan kuvailla.

    VastaaPoista
  9. Inkivääri26. helmikuuta 2009 klo 13.24

    Kaunista sekä sanoin että kuvin...

    VastaaPoista
  10. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 13.44

    Eroosio tekee kaunista jälkeä.

    VastaaPoista
  11. eem26. helmikuuta 2009 klo 15.12

    Selkeästi uraania on tuossa!

    VastaaPoista
  12. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 15.38

    Tosi kauniit värit kuvassa, murtumia ei voi estää !

    VastaaPoista
  13. Liisa26. helmikuuta 2009 klo 16.11

    Mitähän kiveä mahtaa olla, mutta kaunis on väri.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 17.41

    Liuskekivikö kuvassasi murtuu liuskoiksi? Ja sen murtumaraoissa on elämää.
    Hyvät värit.

    VastaaPoista
  15. KooTee26. helmikuuta 2009 klo 18.31

    Kasuvoimaa, sehän murtaa kyllä kivenkin.

    VastaaPoista
  16. Neulekirppu26. helmikuuta 2009 klo 19.30

    Upea kuva. Murtumassa on uutta elämää.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 20.03

    Kivikin murtuu.

    VastaaPoista
  18. Oh-show-tah hoi-ne-ne26. helmikuuta 2009 klo 20.05

    Doris50'lle:
    Murtuu, kivi murtuu kon woimaa on tarpeeksi.
    Vastaus kesti kun kävin Ivalossa näyttämässä Vulvån-raatoa sonnille.
    Leima tuli joten taas vuosi eteenpäin ajellen.

    Ebrufin'lle:
    Aurinko ja kosteus vahvistavat värejä.

    Wiltterille:
    Nämä laatat ovat murtuneet muusta voimasta kuin vedestä.
    Ammoisina aikoina, mutta kyllä vesikin murtaa - jäätymällä.

    Helille:
    Minä kiitän ja alan ylpeäksi heti.

    Hpylle:
    No kasvitkin ovat aivan uskomattomia murtamaan.

    Inkataiallelle:
    Granuliittia, ellei kukaan parempaa tiedä.

    Uunalle:
    Minä olen oppinut aina maalaamaan kommenttini ja kopiomaan sen siksi aikaa että näen lootan toimivan.
    Siitä on "muka" omasta mielestäni kaikki esteet pois, joten ihmettelen kyllä.
    Samoin tulee itsellekkin joskus joillekkin komentoidessa, että pitää pariin-kolmeen kertaan kompata. (Blogger)

    Yiralle:
    Yirakivikuvaaja!

    Inkiväärille:
    Ja kiitoksia sattaa kuin kuin sieniä sateella.

    Täti-ihmiselle:
    No tässä on kyllä eroosiotakin, mutta varsinainen murtunen on tapahtunut kauan aikaa sitten. Ennen Talvisotaa.
    Löytämieni tietojen mukaan nämä laatat asettuivat tälle mallille joskus noin 65 miljoonaa vuotta sitten.
    Tuolloin Keski-Euroopan Alppien nousun aiheuttama kallioperän levottomuus ulottui myös tänne Fennoskandiaan.
    Jopa Gáregasnjárgaan, Karigasniemelle, vaikka se niin kovin pieni kylä onkin Euroopan mittapuussa.

    Eem!'lle:
    Ei ole, epäillään granuliittia. Jos sopii?

    Marjutille:
    No ei voi, ainakaan tuollaisia.

    Liisalle:
    Granuliittia, siksi sitä epäillään.

    Aimariille:
    Kuten yllä totesin, granuliittia. Luultavimmin.

    KooTeelle:
    Mies menee läpi harmaan kiven.

    Neulekirpulle:
    No niinpä. Kasvit keksivät paikkoja vaikka mistä.

    VastaaPoista
  19. Oh-show-tah hoi-ne-ne26. helmikuuta 2009 klo 20.06

    Tanssivalle harmaalle pantterille:
    Kiven suhteen voisi sanoa että aika tekee tehtävänsä.

    VastaaPoista
  20. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 20.11

    Mökin kellarissa näkyy osa kalliota..., ihmetteln sitä useimmin kun tätä mökkiä.

    VastaaPoista
  21. Oh-show-tah hoi-ne-ne26. helmikuuta 2009 klo 20.20

    Bubulle:
    Ai sitäkö-kö mökkiä jossa asut vai jotain kesämökkiä?
    Monet kellarit on tarkoituksella rakennettu kallion kylkeen.

    VastaaPoista
  22. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 20.42

    Ei mulla varaa kesämökkiin..., asun mökissäni. Tää kallio kellaristani ku jatkuu mökin takana olevaan -kultti-kallioon, jolla usein mietiskelen elämääni. Hirvet, kauriit, käärmeet, ketut... viihtyvät siellä myös.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi26. helmikuuta 2009 klo 20.49

    Murtuu se kovakin paineen alla ja elämä voittaa.

    VastaaPoista
  24. arleena26. helmikuuta 2009 klo 22.36

    Murtumia viimeistelee lahoaminen.

    VastaaPoista
  25. maria26. helmikuuta 2009 klo 23.00

    Kaunis ja vaikuttava kuva!

    VastaaPoista
  26. Arjaanneli26. helmikuuta 2009 klo 23.37

    Heittäydyin kuvaan. Tunsin kiven rosot, halkeamat ja kitukasvuiset vihreät. Veden virtauksen ja viileyden.
    Hesalaisittain: ÄLYTTÖMÄN HIENO KUVA!

    VastaaPoista
  27. Anonyymi27. helmikuuta 2009 klo 0.45

    Kauniit värit, lämmintä ja raikasta. Kuva herätti muistoja vuosien takaiselta matkaltani Kiutakönkäälle :)

    VastaaPoista
  28. Anonyymi27. helmikuuta 2009 klo 2.19

    Aika murtaa vaikka kivenkin. Sisulla silti kasvillisuus puskee läpi vaikka harmaan kiven. :)

    VastaaPoista
  29. Oh-show-tah hoi-ne-ne27. helmikuuta 2009 klo 10.05

    Bubulle:
    Oma mökki kullan kallis - toisen vielä kalliinpi.
    Kallion nokka on oiwa paikka mitata taivaanpiiriä.

    Zilgalle:
    Niin tekee kysessä on niin suuret voimat, että ne ylittää käsityskyvyn.

    Arleenalle:
    Öööööö... no joo, rapautuminen, mureneminen, eroosia.

    Marialle:
    Kiitän ja påkkasen pakkasessa.

    Arjaannelille:
    Tuossa on aika kova virta ja koskeakin vielä 150metriä, kiviä tiheässä kuin Omegassa.
    Kiitän kehuista olen valppaana ylpistymään.

    Patamustalappuselle:
    Sieltä onn vielä tovi matkaa, mutta kaunis on Kiutaköngäskin.
    Puolangalla on Hepoköngäs, Hyrynsalmella Komulanköngäs.
    Ja Kevon reitillä tosikomea Fiellu.
    Kaikista löytyy tietoa Googlella.

    Tarjus Kalle:
    Aivan! Niin kuin tosimieskin. Nykyisin tasa-arvon aikaan myös tosinainen.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi27. helmikuuta 2009 klo 12.09

    Oliko nämä niitä mannerlaattojen törmäämisen merkkejä? Pitäisi käydä katsomassa joskus.
    Mistähän tuo rauta tulee..?

    Samoten pitäisi käydä katsomassa nattasia, on kuulema jotain nunatakkeja ne huiput - jäätikköaikaan liittyvää terävöitymistä.. Kaikkea sitä tuolla koulussa kuulee, muttei ymmärrä ennen kuin näkee.. tai usko, suomalaisittain ü

    VastaaPoista
  31. ajatar27. helmikuuta 2009 klo 13.39

    Kauniit värit näissä murtumissa ja kasvit löytävät hyvin tiensä pinnalle!

    VastaaPoista
  32. Oh-show-tah hoi-ne-ne27. helmikuuta 2009 klo 15.19

    Pankin talkkarille:
    * Nämäkin, vastapuolelta sitä murtumaa joka oli taannoin Vuodatuksessa, HAH - melkein tarkalleen vuosi sitten.
    * Ota yhteyttä niin näytän tarkan paikan.
    * En ole ihan varma että se on rautaa, tai mistä tuon tietää...
    * Kirjoita hakusanaksi Nattaset, ne on Sodankylän Vuotsossa, lyhyt jalkapatikka. Netissä on kuvia.

    Raijalle:
    Totta-totta, ympärillä on myös paljon tummanpuhuvaa kiveä.

    VastaaPoista
  33. Shakkimestarin tytär27. helmikuuta 2009 klo 15.26

    Kyllä on mahtavat värit. Veden virtaamisen muuten kuulee tänne asti. Taitaa olla hyvä kuva.

    VastaaPoista
  34. Anonyymi27. helmikuuta 2009 klo 20.12

    Nattasilla olikin tooreja eikä nunatakkeja - patsasmaisia rapautumia. Meni termit sekaisin. Sinänsä ihan sama, ei vaikuta kiinnostukseen millään lailla ü Mutta piti tulla korjaamaan erhe.

    VastaaPoista
  35. Oh-show-tah hoi-ne-ne28. helmikuuta 2009 klo 4.54

    Leenu Kalle:
    Sinulla on hyvä kuulo. Warmaan kuulisit myös erämaan hiljaisuuden?!

    Pankin talkkarille:
    No ei kerrota kellennii, olema ihan hipihiljaa. Menet vaan jonaki päivänä niitä tooreja vilikasemmaa.

    VastaaPoista
  36. Anonyymi3. maaliskuuta 2009 klo 18.20

    Rapautunut kallio voisi näyttää tuollaiselta, komea kuva ja paljon murtumia:)

    VastaaPoista
  37. Oh-show-tah hoi-ne-ne3. maaliskuuta 2009 klo 22.05

    Meripil Ville:
    On siinä rapautumaakin, muutta murros on syntynyt järeämmästä myllerryksestä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)