HELMiKUU
Pieni lempeä,
hempeän purkuinen tuulen viri.
Kuin vihjaus suuresta salaisuudesta,
uudesta - joka paljastuu jok'ikinen talvi.
Hämärän loppukiri,
jos jaksaa odottaa,
suomut silmiltä pudottaa ja kokea ihanan valon tulon;
sulon mi karkoittaa alakulon,
kohentaa olon nolon onean
ja lämmittää tunteen rinnassa kolean.
Siinä synkän mielensä tyystin kadottaa,
kun ikävän valoon upottaa
ja murheet hankeen hukuttaa.
Kuiskaus lounaan puolesta,
jos sitä ei ole kokonaan syöty - päästää huolesta,
saa ritvaoksat helisemään
selkeässä helmikuussa, koivupuussa.
Elämä valjastuu.
Leppeä viittaus tuulen - luulen moisen,
innoittaa hymyyn huulen jos toisen.
Kuulen kun pukee kevään hehkeään taikaan ja aikaan.
Pieni lempeä,
hempeän purkuinen tuulen viri.
Kuin vihjaus suuresta salaisuudesta,
uudesta - joka paljastuu jok'ikinen talvi.
Hämärän loppukiri,
jos jaksaa odottaa,
suomut silmiltä pudottaa ja kokea ihanan valon tulon;
sulon mi karkoittaa alakulon,
kohentaa olon nolon onean
ja lämmittää tunteen rinnassa kolean.
Siinä synkän mielensä tyystin kadottaa,
kun ikävän valoon upottaa
ja murheet hankeen hukuttaa.
Kuiskaus lounaan puolesta,
jos sitä ei ole kokonaan syöty - päästää huolesta,
saa ritvaoksat helisemään
selkeässä helmikuussa, koivupuussa.
Elämä valjastuu.
Leppeä viittaus tuulen - luulen moisen,
innoittaa hymyyn huulen jos toisen.
Kuulen kun pukee kevään hehkeään taikaan ja aikaan.
Ihana tunnelma. =)
VastaaPoistaHallattarelle:
VastaaPoistaNo sitä väkisinkin tunkee väliin kun asuu luonnon äärellä. Olen pahoillani.
Tämä runoilija se osaa aina valottaa aiheita runsaalla sanastolla, monelta kantilta.
VastaaPoistaNäistä lauseista pidin erityisesti:
" Kuin vihjaus suuresta salaisuudesta
Hämärän loppukiri
kun ikävän valoon upottaa"
Ihanan positiivinen ja runsas, kuten runosi aina! "Saa ritvaoksat helisemään helmikuussa koivupuussa" - Mielenikin helisee tämän jälkeen, kiitos!
VastaaPoistaKatsoin kuvaa ja ihastelin sen kimallusta. Sitten luin mieltä ylentävän runosi. Sitten piti vielä katsoa kuvaa uudestaan runosi siivittämänä ja oli kuin olisin kuullut sen tuulen kuiskauksen korvissani.
VastaaPoistaTai sitten minulle tuli äkillinen tinnitys.
Leonooralle:
VastaaPoistaRakastan sanoja, siitä se johtuu Leonoora,
Utu Kalle:
Oikeastaan koko helmikuun nimi tulee niistä, jäähelmistä puiden oksilla.
Minä olen kuullut sellaisen helinän, useammankin kerran. Tuskinpa olen ainoa kuulija.
Tarolinolle:
Kyllä se oli se tuuli, luulen ja kuulen. Ja kiitän.
Olen aistivinani tästä runosta, että siellä Kaamasessa helmikuu on hyvin erilainen kuin täällä Vaasassa - minkä nyt voi arvata ilman runojakin. Melkeinpä väittäisin että täällä jääoksat eivät helise, ellei sitten kuuloni ole huonontunut.
VastaaPoistaKaksi uteliasta kysymystä : 1. Mitä tarkoittaa "onea"? 2. Tarkoittaako hämärän loppukiri päättyvää kaamosta?
Mudzahir'lle:
VastaaPoista* Meillä Kaamasessa helmikuu on hyvin erilainen koska meillä on n. 70cm lunta.
* Kyllä sinun kuulosi on huonontunut, valitan. Teillä Vaasassa, missä kosteutta on erikoisen paljon merestä johtuen ja tuulen jäähdyttävästä vaikutuksesta siellä varmasti oksat helisevät paljonkin useammin kuin täällä. Mutta teillä on kaupungin melusaaste - meillä ei.
* Yleiskielen onea: kolkko, synkkä, synkeä, kaamea.
* Suomen kielen etymologinen sanakirja: ohut, hento (esim. nahka, lanka, ihminen); hyvin pieni ja laiha ; huono, vaivainen; sairaan, surkastuneen, kummallisen, kolkon näköinen ; kamala, kammottava (olo).
* Hämärän loppukiri on sininen hetki, aamuin illoin. Silloin aurinko on 6 - 12 astetta taivaanrannan alapuolella. Se on erityisen suosittu valokuvauksen ajankohta.
Kyllä Harmaasusi osaa.
VastaaPoistaTäällä on muutenkin mukava käydä kun täällä on aina jotain uusia sanoja.
Eri Keepperille:
VastaaPoistaSanat ovat kyllä vanhoja, mutta piilossa ja vähän käytettyjä. Minä kiitän.
Elämä valjastuu, helmikuu on taikakuu, ihania noi sun säeparit kuin juoksua ritvaoksilla tuulen huumaavilla nuoteilla.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaMinun täytyy nyt kyllä ottaa ja kiittää kunnolla påkaten.