ELEGiA
Korot ovat laskeneet, askeleet vaimenneet,
tunteet hetkeksi laimenneet, lientyneet;
parit toisistaan irti kiertyneet.
Viimeinen taika Paratiisissa.
Naarmuinen vaalea autio parketti. Warhaisaamuinen.
Tiskillä tuhkainen lasinen asetti.
Joku viskillä huuhdottu nuokkuva äänetön kurkku.
Pöydässä tyyntynyt kuohuva parmas.
On taantunut sumea haaveinen katse,
laantunut lepoon viehkeä sääri.
Vaipunut laskoksiin upea vilkkuva reisi
Kulunut tovi jo viimeisen kiihkeän tanssin jälkeen,
aika on juossut. Etäinen, hätäinen katse. Nyökkäys.
Ulkona räntäinen sää, huiviin kiedottu pää,
vieläkin huumasta pyörällä.
Saapikkaat tilsaavat sohjoista reittiä;
tuuli on koleaa pohjoista, talojen nurkissa pyörii,
polvissa hyörii, hipaisee paljasta lämmintä reittä.
Helman alta,
ilman lupaa,
kuin ilkikurinen yövieras.
Toisessa kädessä korkokengät.
Korot ovat laskeneet, askeleet vaimenneet,
tunteet hetkeksi laimenneet, lientyneet;
parit toisistaan irti kiertyneet.
Viimeinen taika Paratiisissa.
Naarmuinen vaalea autio parketti. Warhaisaamuinen.
Tiskillä tuhkainen lasinen asetti.
Joku viskillä huuhdottu nuokkuva äänetön kurkku.
Pöydässä tyyntynyt kuohuva parmas.
On taantunut sumea haaveinen katse,
laantunut lepoon viehkeä sääri.
Vaipunut laskoksiin upea vilkkuva reisi
Kulunut tovi jo viimeisen kiihkeän tanssin jälkeen,
aika on juossut. Etäinen, hätäinen katse. Nyökkäys.
Ulkona räntäinen sää, huiviin kiedottu pää,
vieläkin huumasta pyörällä.
Saapikkaat tilsaavat sohjoista reittiä;
tuuli on koleaa pohjoista, talojen nurkissa pyörii,
polvissa hyörii, hipaisee paljasta lämmintä reittä.
Helman alta,
ilman lupaa,
kuin ilkikurinen yövieras.
Toisessa kädessä korkokengät.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Elegia, mikä tahansa tunteellinen tai surumielinen runo
VastaaPoistarunomitan laadusta riippumatta.
Piirsitkin sanoillasi kaupunkikuvan. Wau!
VastaaPoistaJa teit sen taas, lukija katsoo sekä kuvaa että on kuvassa. Sanamagiaa.
Reinelle:
VastaaPoista* No tuollaistapa se saattaa joskus olla.
* Kuva, tuhat sanaa ja elegia päälle. Taika-ainesseosteos.
Vahan nuotteja paalle, ja laulu on valmis.
VastaaPoistaHpy'lle:
VastaaPoistaSiitä vaan, ole hyvä! Ala raapustamaan.
Haikeaa on tanssin ja juhlan loppu. Paluu pakkasen viimaan on kuin ilon ja huuman pysähdys.
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaSellaistahan se joskus on. Kun onni pahkeinen ei suosi edes rohkeaakaan.
Haikeaa, mutta muistamisen arvoista.
VastaaPoistaSusuPetal'lle::
VastaaPoistaKyllä kannatte! Kyllä.
Olipas aikamoinen runo!
VastaaPoistaTässä oli intohimon, seksin ja rakkauden sekotusta.
Mutta kaunis.
Hara Kalle:
VastaaPoistaAikamoinen! Sitä hyvinkin ja siksipä kiitän.