PYHÄ KYHÄELMÄ
Huuruiset kuuraiset tunturikoivun ritvat
varistavat kimmeltäviä kristalleja leijuvana pölynä
ahavan paahtamille kasvoille vastavaloon.
Hiutaleet lävistyvät karkeaan sänkeen,
eivät ennätä hankeen, kinostuvat leualle nietoksiksi.
Siksi kohotan reuhkaa, laavaan kintaalla naamaa.
Maailman kiireille hohotan.
Puuskutan ylös kallasta, metsän rajassa,
aamun varhaassa, parhaassa ajassa,
tunturinlakea kohti pohtien.
Mielessä yhä pyhä kyhäelmä hukkien willeistä häistä
näystä jonka unessa muinoin näin.
Niinpä ehdoin tahdoin rinkan täyteen ahdoin.
Minkä mahdoin?
Eilen vihdoin lähdin, tänne saakka ehdin.
Ja nyt kintut, onnettomat ketarat jo tekee tenää,
vaikka matkaa enää muutama onneton mitta.
Jatkan samaa auvoista kaavaa - kapuan,
apua sauvoista otan jos on tarpeen.
Kiirunaparveen osun ja hosun.
Kun koura kameran lakkarista nappaa,
ne hatkat ottaa ja jatkaa jo matkaa.
Wiimeiset piinaisat metrit kipuan - ei edes sutta,
koko vaiva aivan hukkaan.
Käännän sivakat, sauvoilla vauhtia pukkaan.
Nautin kyydit livakat ja palaan alas Kaamasmukkaan.
Huuruiset kuuraiset tunturikoivun ritvat
varistavat kimmeltäviä kristalleja leijuvana pölynä
ahavan paahtamille kasvoille vastavaloon.
Hiutaleet lävistyvät karkeaan sänkeen,
eivät ennätä hankeen, kinostuvat leualle nietoksiksi.
Siksi kohotan reuhkaa, laavaan kintaalla naamaa.
Maailman kiireille hohotan.
Puuskutan ylös kallasta, metsän rajassa,
aamun varhaassa, parhaassa ajassa,
tunturinlakea kohti pohtien.
Mielessä yhä pyhä kyhäelmä hukkien willeistä häistä
näystä jonka unessa muinoin näin.
Niinpä ehdoin tahdoin rinkan täyteen ahdoin.
Minkä mahdoin?
Eilen vihdoin lähdin, tänne saakka ehdin.
Ja nyt kintut, onnettomat ketarat jo tekee tenää,
vaikka matkaa enää muutama onneton mitta.
Jatkan samaa auvoista kaavaa - kapuan,
apua sauvoista otan jos on tarpeen.
Kiirunaparveen osun ja hosun.
Kun koura kameran lakkarista nappaa,
ne hatkat ottaa ja jatkaa jo matkaa.
Wiimeiset piinaisat metrit kipuan - ei edes sutta,
koko vaiva aivan hukkaan.
Käännän sivakat, sauvoilla vauhtia pukkaan.
Nautin kyydit livakat ja palaan alas Kaamasmukkaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Olisipa se mukava vain kiireille hohotella... Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa pääsee siitä turhasta hössötyksestä eroon.
VastaaPoistaMukavia sanoja tuolla; koivun ritvat, laavaan, kallasta. Aivan ennen kuulemattomia ilmaisuja, mutta asiayhteydessä ymmärrettyjä.
Lepikselle:
VastaaPoista* HEH-HEH, HAH-HAH! Toivotaan että pääset. Sehän on vain valinta.
* Ritva-oksa, laavata-selata-pyyhkiä, kallas-rinne-rintaus. Kauniita sanoja kaikki tyynni.
Aina mäki velkansa maksaa, mukavaa suksilla sujutella.
VastaaPoistaHevoiselle:
VastaaPoistaOn, etenkin mäystimisillä sivakoilla,
päläät nilkoissa.
Huuruisia oksia täälläkin ihaillaan. Vuorelle en nyt kiipeä, mutta kosken partaalle pääsin. Jotain kaunista siis täälläkin sentään.
VastaaPoistaKaunis runo, joten ei matka kokonaan mennyt hukkaan.
Kuvasi ovat ihania, Oh-show-tah hoi-ne-ne.
VastaaPoistaMaisemissa löytyy vaikka muille jakaa.
VastaaPoistaTämä tyttö tänä yönä nauttii ja makaa.
On otsikossasi taikaa, se lumosi minut heti.
Matka vie aikaa, nyt kutsuu vain peti.
Uunalle:
VastaaPoistaTuolla ylängöllä se huuru tulee puolessa tunnissa ja varisee 5 minuutissa.
Minä kiitän, ei mennyt kokonaan hukkaan.
KirsiM'lle:
Kiitän, kiitän, takkar o påkkar.
Katja Tanskaselle:
* Totta puhut Katja maisemia riittää.
* Muutakin kuin kansalaisluottamusta
* Ehä sinun on sitten lukaistava tuo Lumottu maa.
* Peti - maailman 2. paras paikka.