MURTUMiA
Pysähdyn mutkittelevan, hyytyneen kymin partaalle,
aurinko tuijaa silmään, puijaa riisumaan reuhkaa,
esittämään leuhkaa paukkuvassa pakkasessa.
En ala, mutta pujotan nokilasit läppien alle.
Mielen vetää hartaalle kun ryhdyn laskemaan
kiteiden heijastuksia yksitellen. Paljon. Monta. Usea...
Jossakin viidentoista miljoonan kohdalla,
ehkä vähän päälle - tuijaan tiiviisti jäälle.
Riuttalintu sekottaa.
Se lentää lekottaa, tämä sama korppi pahalainen,
mikä runoissa muissa ronkkuu puissa,
nyt vuopajasta, juoksun poikki.
Juuri sitä paikkaa kohti jossa jussi pohti
tohtiiko tuosta mennä,
Empi ja empi, loikki. Lempi voitti.
Jotain tehdäkseni lasken korvani hangen pintaan;
kuulen paksun lumen alta lirinää.
Luulen että se näissä olosuhteissa:
tyven, hiiskumaton ilma,
kaksikymmentäviisi pakkasta,
törmällä pystysuoraan tupruttava tiilipiisi,
on vettä eikä viiniä.
Railon murtumissa.
Oh-show-tah hoi-ne
Tuijaa...jajaa!
VastaaPoistaEihän vaan korva paleltunut?
Muistan tuon kevääseen kuuluvan odotuksen; että kuori murtuu ja pauhu kasvaa....
Älä vain mene liian reunalle, voi murtuma tulla jalkojen alle.
VastaaPoistaKunhan tulet kauemmaksi, niin muuten on hieno tunnelma, aurinko paistaa ja kiteet kimaltavat. Luontoa on ihana seurata, vaikka toisen olan takaa.
Kevät se on tulossa sinnekin kun pakkashangen alla jokin lirisee. Kauniita, kauniita kuvia.
VastaaPoistaTämä runosi elää. Siinä on ääniä, valojen heijastelua ja liikettä. Sopii minun tämänpäiväiseen talvitunnelmaani. Tykkäsin kovasti!
VastaaPoistaNiin se vaan Jussikin lemmen perään paineli:)
VastaaPoistaCranelle:
VastaaPoista* Tuijaa-tuijaa c|:)
* Ei paleltunut, vantus välissä.
* Eka viestit on kaikkien tähellisimpiä.
Uunalle:
En mene, vaikka murtuu se menemättäkin.
Savisutille:
Litisee ja lotisee. Kyllä kyllä. Joutsenkin talvehti lähistöllä.
Ritalle:
Minä kiitän ja elämää, sen alkua halusin kuvata.
Hejokolle:
Siinä unohtuu - lemmen töpinöissä - helposti:
"Missä risu - siinä vipu, missä laukku - siinä loukku!"
Tämä luonnolta maistuva runo vetosi, aloinko jo laskemaan kiteitä vai kurkkasinko pupun jälkiä, kuulostin jään ritinää...
VastaaPoistaPirskatin hienoja sanoja sinulla! Ja kyllä siinä varmaan kylmä tuli kun niitä heijastuksia 15 miljoonaan laskit..
VastaaPoistaOn sulla olot siellä, kauneutta ja murtumia.
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaPaljonkos sait?
Erikeeperille:
Kiitän sanoista. Aika sukkelaa se laskeminen on. Otan miljoonan nipuissa.
Siipirikolle:
On mulla olot täällä, kauneutta ja murtumia. Väliin sellasta hiljaisuutta jonka voi kuulla.
Hieno kevättalven päivän kuvaus! Mudzahir
VastaaPoistaMudzahir'lle:
VastaaPoistaKiitän lempeistä sanoista, huomennahan eletään jo maaliskuuta.
Jäin kuiteskin vielä toivekkaana, entäs jos olisikin viiniä?
VastaaPoistaJerry Leelle:
VastaaPoistaJos olisi, niin kaikki järvet olisi viiniä.