WAHVA HAHMO RAUTiON
Suuren joen suun,
suuren veden suuren taivaan alla.
Autiolla rannalla, pajanrauniolla, alla sankan puun,
siinä päällä vankan juuren poutasäällä,
joutavana kökötän.
Yksinäni täällä.
Mökötän. Ei kuulu noutajani, soutajani.
Sitä odotan ja sisälläni manaan.
Pian aatos kääntyy,
vääntyy sielu rauta-aikaan, menneisyyden taikaan.
Sen kosketuksen tunnen hipaisuna poskeen.
Nään suuren valon yli kiertyvän ma rannan,
takaa taivaanrannan vakaana,
mataen, jakaen tienoon vienoon valoon kahteen.
Lahteen toinen ulottuu,
toinen metsän reunaan kymin ahteen.
Ja kuin wahva hahmo raution ois' seisomassa siimeksessä,
kouras' toises' wäkevässä pihti.
Silmäns' kiinni, toises' sihti,
päänsä päällä uhkaavana varressansa musta toska,
koska lyödä meinaa lietsottua, hehkuvaista rautaa.
Päätä puistan, muistan:
Päällä vankan juuren poutasäällä,
joutavana kökötän.
Suuren joen suun,
suuren veden suuren taivaan alla.
Autiolla rannalla, pajanrauniolla, alla sankan puun,
siinä päällä vankan juuren poutasäällä,
joutavana kökötän.
Yksinäni täällä.
Mökötän. Ei kuulu noutajani, soutajani.
Sitä odotan ja sisälläni manaan.
Pian aatos kääntyy,
vääntyy sielu rauta-aikaan, menneisyyden taikaan.
Sen kosketuksen tunnen hipaisuna poskeen.
Nään suuren valon yli kiertyvän ma rannan,
takaa taivaanrannan vakaana,
mataen, jakaen tienoon vienoon valoon kahteen.
Lahteen toinen ulottuu,
toinen metsän reunaan kymin ahteen.
Ja kuin wahva hahmo raution ois' seisomassa siimeksessä,
kouras' toises' wäkevässä pihti.
Silmäns' kiinni, toises' sihti,
päänsä päällä uhkaavana varressansa musta toska,
koska lyödä meinaa lietsottua, hehkuvaista rautaa.
Päätä puistan, muistan:
Päällä vankan juuren poutasäällä,
joutavana kökötän.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Höpsis! Elä suotta Hukka mökötä.Mukavampi aatella, ettei noutaja onneksesi ihan vielä tule. Ainakaan soudellen.
VastaaPoistaHäntä pystyyn!
Minäkin meinasin kirjoittaa, että joko noutajaa odotat. Ehkä mielen väläys rauta-aikaan sai ajatukset kääntymään ja huomaamaan tämän ajan hyvät puolet.
VastaaPoistaHieno runo!
Jospa oli tuo Seppo Ilmarinen, siellä takoo uutta sampoa, isku kerrallaan, verkkaan.
VastaaPoista... hei, sinulle blogissani seinänkoristusta :)
VastaaPoistaArjaannelille:
VastaaPoistaNOUHÄTÄ. Soutajaa siinä - herkät jalat. Ei kestä kastua. Ei voi astua.
Uunalle:
Heeh! Wirran yli soutajaa tuossa odotellaan minusta.
Isopeikolle:
Saattopa tuo Lempo soikoon - ollakkin. Mistä tuon arvaa?
RitaHelinälle:
Täytyypä käydä.
Ethän kyllä joutavana kökötä, kun sanaa solkenaan soluu, soi.
VastaaPoistaUtu Kalle:
VastaaPoistaNo onhan tuota toistaiseksi riittänyt, jo pitkälti kolmatta vuotta - joka päivä jotain pientä. joskus kaksikin.