tiistai 3. helmikuuta 2009

ÄLÄ HAAVOJASi NUOLE - VÄiSTÄ


ÄLÄ HAAVOJASi NUOLE - VÄiSTÄ

Kyllä juttu selvä on jo nyt.
Korppi, yks' tuttu.
Ääni perin käheä, lopen eheä, mut' herkullisen mehevä.
Ja ronkkuu!
Hämyssä, koin sinisessä sävyssä.

Kevät, se siitä tulee.
Väittää, aikoo viettää pian itse häitään.

On musta, hieno juhlapuku, su'ittu,
viikattu ja liipattu,
valmiina jo hällä yllä.
Sen huomaan huomenkävelyllä.

Korppi, ensi airut ainut
kun luonto vielä kuollut - lähes.

Vain muudan ujo jänes, arka parka,
jok' lihoistansa kiinni pitää; utukassa liikkuu,
kettu kintereellä.
Laatii paluuperän - voittaa tämän erän.
Henkee palkinnoksi vaatii.

Ilma natturasta sakea, polku kapea,
hanki rapea on kovin revon tassuun,
siit' mieli hieman apea,
mut' saalis makea kun siirtyy massuun.

Ja jahti jatkuu, on sama elon tahti.
Älä haavojasi nuole - väistä,
juokse taikka kuole.

Korppi aihkin latvuksessa höpöttää vain
tällä haavaa häistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Niinpä, vikkelään väistä, ettei kukaan puhu häistä:)

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut että kanit, siis jänöt?, huutaa kuin tytöt, kuolintuskissaan, siis verrattu siihen. Pitääkö paikkansa, tietääkö hukka?

    Hevoinen

    VastaaPoista
  3. Hevoiselle:
    Jänis huutaa joskus haavoittuneena, olen kuullut, paha ääni. Minä sanoisin sitä rää'ynnäksi, mutta usein miten kai alkukantainen vaisto panee sen olemaan vaiti ja kätkössä.

    VastaaPoista
  4. Vaan jos utukassa, niin turpiin tuli ketulle.

    VastaaPoista
  5. Utu Kalle:
    NOUHÄTÄ! Utukka ja nattura ovat pakkaslunta.

    Tietysti jos sinun ikiomassa natturassa viekas,
    vieras kettu, ilman lupaa, niin tokihan sen nyt
    sitten jo kyllä ymmärtää. KAIKKI

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi