SORKKOSEN PREKESSiO
Sorkkonen pisti tassua toisen eteen. Oli saanut vaihtelevat maastot ohitettua. Lampsutteli Petsikolta, suurin piirtein pitäjänrajan seutuvilta alkavaa viettoa Inarin suuntaan. Pian alkaisivat alavat maat, jumalattomat laajat jängät, jotka oli siltä varalta suojeltu, että josko joku niitä keksisi jotenkin hyödyntää.
Toistaiseksi ei ollut ollut pelkoa, ei ainakaan Sorkkosen korviin sellaista kantautunut.
Tietysti jos sieltä joku ulkomaanelävien malmiporukka jotain sattuu keksimään, niin kohtahan sinne ollaan puuhaamassa helvetinmoista kuoppaa. Ainakin sen kokoista, että Lihavakalajärvetkin kuivahtavat niille sijoilleen.
Muuten oli tämä matkustavainen hyvällä tuulella, vihelteli tuttua Helismaan renkutusta Lapin taioista ja tenhoista. Oli tehnyt juuri elämänsä oivalluksen.
Sorkkonen oli sen verran outo kapistus miehenpuoleksi, vaikka aika hyvä inimiseksi noin muuten, että sillähän on kaikki kulkupelit mitä pohjoisen elävä iän kuuna päivänä tarvitsee. No ei kuitenkaan vesitasoa eikä helikopperia. Mutta muuten kyllä; mönkijäpelit ynnä kelkat, veneitä useammalla järvellä, sekä useamman kokoisia tuuppareita niihin; sähköstä aina kahen tahin kautta neljään.
Autojakin sen kahta sorttia, maastoa sekä siliää varten.
Silloin tällöin salli kuitenkin itselleen sellaisia oikeuksia, joita tuttavapiiri ja joskus tuntemattomatkin hieman kulmakarvojaan kohautellen akkiloivat: että käyköhän se sittenkin ihan täysillä. Vaikk'onkin itsellinen.
Sorkkonen nimittäin piti muutaman kerran vuodessa ihan normaalina, että hän heittää keikan Utsjoelta Inariin astumalla. Eikä useinkaan saa päähänpistostaan vielä sittenkään sellaista otetta, että siitä humeetti rauhoittuisi levolliseen tolaan, päinvastoin pikemminkin tuntuu joskus yltyvän. Panee astumaan vielä paluumatkankin.
On silti joskus muutaman kerran - se tiedetään yleisesti, sallinut humeettinsa miekkosen paluun Eskelisen pikavuorossa.
Ei liian, eikä liian vähän varallisuuden puutteesta, nuukuuksissaan, Sorkkonen sitä taivalta astu. Jotain muuta täytyy sillä ruojalla humeetissa vilistää kun panee sen joskus römppäkelissäkin vyöttämään itsensä. Nakkaamaan viilekkeet olalle ja heilauttamaan rensselin selkään.
Matkaeväänä pari ruisleipää, kanki meetwurstia ja voipaketti sekä tietysti täydelliset kahvivermeet; lisäksi nykyisin louekankaan sijaan putkiteltta. Juotavaa ei, sitä on tien poskissa sen minkä on tarpeen - hieman ylikin.
Nooh - ei matkakaan mikään niin kauhia ole - 125km yhteen suuntaan. Sama matka matka kummastakin etapista katsoen. Sorkkonen käyttää taipaleeseen osapuilleen viikon. Ei ole hoppua. Ehtii katsella ja miettiä menoa. Ja tietenkin väistellä liikennettä. Piennarta pitkin Sorkkonen lampsii, ei lähde urheilemaan jängille vaikka muuten niitä saattaa joutoaikoinaan ravata.
Tämä edellä mainittu elävä käyttää kävelymatkaansa "maaliman asijoitten" pohtimiseen kokonaisvaltaisesti, se tiedetään. Sen suuntaista informaatiota on antanut uteliaimmille, muttei ole antautunut suorasukaisempaan selostamiseen pohdintojensa laadusta, puhumattakaan niiden tuoksinassa syntyneistä johtopäätöksistä. Kuhan vain on olkiaan kohauttamalla sivuuttanut kysyjän asian.
Kaiken kaikkiaan Sorkkosta pidetään wiisaana epelinä, onhan sillä vähän kaikkea maallista mammonaa, eikä sillä tunnu olevan kuitenkaan isompia velkoja - ainakaan niin jotta ulottuisivat juorukaisten tietoon, joten wiisaastipa on raha-asiansa hoitanut tämä mies, vaikka onkin tuommonen omia kummallisia polkujaan tallustava hömelö.
Eipä ole kyläläisten ja tuttujen arvio kovin kauaksi laukkonut. Jotakuinkin noin asiat ovattenkin. Mutta sitä eivät kylällä osaa arvata edes vilkkaimmissa mielikuvissaankaan, että Sorkkonen pohdiskelee vuosittaisilla kävelyretkillään niinkin suuria asioita kuin ilmastoinninmuutos. Joka muuten sanalla sanoen on taas nousemassa pintakeskusteluihin kun €uro jatkaa loputonta kaatumistaan yhä vaan ja koko asia on alkanut kyllästyttää jo mediaa ja miksei lukijakuntaakin.
Uutta sitä pitää heittää löylyä, että saa lämpimikseen praatata.
Nyt syksyllä kun ilmastoinninmuutos taas nosti päätään ensimmäisen kerran; se Durbanin alkava kokous Etelä-Afrikassa, niin Sorkkonen oli juuri parahultaisesti reissussa. Sillä josta tuossa ihan alussa mainittiin.
Sorkkonen oli tullut Petsikon lumista mäkeä noustessaan ja lumisia maisemia myhäillessään siihen tulokseen, että syynä ilmasto-paragraafien muuttumiseen on täällä pohjoisen pallonpuolison yläosassa ylivoimaisesti ihan tavallinen maan prekessio, huojunta.
Maan akseli kun nääs kiertää hyrrän akselin tavoin ympyrämäistä liikettä 25 725 vuoden jaksossa, joka tunnetaan nimellä platoninen vuosi.
Se seisoo kirjoissa ja kansissa. Se tieto oli jäänyt Sorkkoselle päähän jo muinaisesta kansakoulusta. Sitä paitsi jokainen tunturin laella kivenpäällä seisonut tietään sen - huojuttaa. Tuntuu luissa ja ytimissä.
Lisää oli lueskellut ja pähkäillyt - yhteenvetoja tehnyt ja huomannut jotta itse asiassa sillä kurinhan ja siksi juuri se napapiirin pirulainen kipuaa pikkuhiljaa pohjoisen suuntaan. On itse asiassa Rovaniemen napapiiristä jo liki kilometrin verran pohjoisempana.
Vähä kerrassaan loittonee.
(ärtymystä oli aiheuttanut ja pientä närää se, että rovaniemeläiset huijaavat yhä turistipölvästejä sillä napapiirillään; että mitähän jos menisi ja paljastaisi perkele sen huijauksen)
Sehän tarkoittaa sitä että aurinko ylettyy porottamaan yhä pohjoisempaan yhä useampana päivänä vuodesta, sikäli mikäli sattuu olemaan pilvetöntä taivaan kansi.
No jos porottaa, niin ilman muutahan silloin täytyy myös ilmastoinnin pikkuhiljaa muuttua. Lämmin maankamara tekee tuulet oikukkaiksi ja saa aikaseksi ties minkälaisia eriskummallisia vinkeitä joista sitten riittää puheenaihetta moneksi miesmuistiksi, vaikka miesmuisti on todettu kovin lyhyeksi nykyaikaan.
Kuin varmemmaksi vakuudeksi oli sitten sattunut viime suvella kuulemaan yhden serbialaisen tohtorin (fyysikko) kertomana Tenon reissullaan, tulistelupaikalla, erään serbialaisen Milutin Milankovićin teoriasta.
Tämän Milankovićin mukaan prekessioliike yhdessä eräiden muiden maan pyörimis- ja kiertoliikkeeseen liittyvien jaksollisten vaihtelujen kanssa aiheuttaa suuria ilmastonmuutoksia ja on yksi jääkausien syy.
Nuo edellä mainitut asiat olivat muotoutuneet yleispäteväksi, selko suomiseksi johtopäätökseksi tuolla Petsikolla. Ja nyt kun taival oli sillä erää ohi. Sorkkonen kotikonnuillaan päällisin puolin tyvenenä, sisältä vahvasti kuohuen, niin odotettavissa olisi lähiaikoina mitä vahvin ulostulo tässä aktuellissa ilmastoinninmuutos asiassa.
Sitä me jäämme nyt odottamaan ihan vasiten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
