KUUMA KAAKAO

KUUMA KAAKAO

Ärjy sää rähisee, piiskautuu ja viheltää nurkissa;
sivaltaa äksy pohjoinen Jäämeren päältä,
tunturiylänköjen yli.
Kuin ruoska.

Voitelee perperinliepeen alta tukkien selkäpiitä niin,
että alvariinsa sitä koettaa seista sillä kurin,
jottei kylmät vaatteet hipaisekaan ihoa.

Pakkaskarheinen lumineulaspilvi osuu kohdalle,
hioo hetkessä rantteen kierälle
ja siitä on sitten yli päästävä haarotellen kurpposilla,
sontahousu, aikuinen mies,
hiekotushiekka puuttuu.
Kyllä suoverot olisi nyt tarpeen.

Vain päivän jatkuu,
kokonaisen päivän lempohinen riivaa,
vähistäkin lumen rippeistä kasaa kulveita jumiksi.
Niitä sitten, pahimpia paikkoja,
lapiolla töngätään, raivataan penkoiksi kahtapuolta.

Vasta sinisen ollessa pitkällä,
melki kaatumaisillaan yön syliin - hellittää
ja hiipuu pois.

Sielu asettuu, keho tahtoo kuuman kaakaon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!