keskiviikko 21. joulukuuta 2011

TANSSiVA KUORO


TANSSiVA KUORO

Kaamoksen herkkä sininen lojuu kokonaisen päivän yllä,
liruu lähes mustasta huomeneen,
jota ei tahdo hevillä huomata - että milloin se alkaa.

Ja kun sitten lopulta huomaa,
onkin mokoma jo ehtymässä,
valumassa ehtoon raukeaan tyveneeseen
suurine odotuksineen.

Pesäpäivät kuluvat hiljaisen odotuksen janossa,
jonossa tulevat ne hämärimmät hetket.
Sielua hipaisevat koskettavimmat
askeettisen kodan lempeässä tenhossa,
jossa vieraillessaan unohtuukin sinne
kun huomaa ajan piilevän hämyn siimeksissä,
välttelevän näkyville tuloaan kuin ujo rakkaus.

Siinä hetkessä lumihöytyväisten tanssiva kuoro
irtoaa harmaasta emästään,
leijailee mannulla odottavien siskojen sekaan
ja muuntuu valkoiseksi taikamatoksi,
joka silottaa yksityiskohdat talveksi.

Hyvä on olla ajattomassa tuokiossa,
lojua taljalla kaminan lämmössä jouten,
vain humeetin vaellellessa susirummun kiihdyttämänä
esi-isäin maailmoja pitkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. tuohon ajattomaan tuokioon kaminan lämpöön kaipaa pieni ihminen täältä kaupungin jouluhälinästä... :)

    VastaaPoista
  2. Ihailen sanojen taikurimaista asettelua. Tunnelma välittyy niin koskettavasti. Melkein kuin olisi itse mukana. Pidän paljon blogistasi!

    VastaaPoista
  3. Cranelle:
    Koiru mukaan ja liikenteeseen.

    TulentekijäTuikulle:
    Tänksis. Se johtuu varmaa rakkaudesta kieleen.
    Osunee myös osaan lukijoistani.

    Meillä taitaa olla melkolailla samanoloiset koirut:
    http://www.harmaasusi.com/siperianhusky.html

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi