TANSSiTEATTERi

TANSSiTEATTERi

Kirittää, kirittää,
hentoon maahan hipaiseva äkkipakkanen entää,
narisuttaa tirskuvaa lunta anturan alla
ja on olevinansa ei mitään vakavaa - pelkkä lupaus.

Eikä olekaan,
itseasiassa saattaa olla,
että pilvien luokoutuessa pois - syrjemmä,
wanha taivas paljastaa syvänsinisen,
miljardien tähtien rikkoman avaruuden.

Sitä kulissia vasten on revontulten oivallista
perustaa hulmuileva esityksensä;
repäistä esirippu taivaankannen halki.
Tilaa on ja syvyyttä ailahtelevuuden
saattamiseksi esille julkiseksi luonnonnäytelmäksi.

Pieni onnellinen kyläpahanen,
jota tässä suurena maailmana kuvataan
pienen ihmisen näkökulmasta;
se pysähtyy - kokonainen yhteisö karistaa askareet,
ryntää avopäisenä joukkona seestyvään ehtooseen
ihailemaan taivaanpiirillä käytävää tanssiteatteria.

Eikä ketään palele sen kertaisessa hetkessä;
piristynyt kiristyvä pikkupakkanen
vetäytyy nolostuneena pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!