ENSiOiREiTA

ENSiOiREiTA

Kenties sävyisän elämän hereän pehmeät sävyt
esiintyvät aina aamun ensioireissa;
herkkiä värähdyksiä punervasta pilven puunnoissa,
hapuilevaa sinisen kuullotusta avaruuden rajamailla,
vielä tähtien rikkuessa kannen.

Nuo maalaukselliset siinnot maanpiirin yllä,
ikään kuin enteillen jo ensiaskeleissaan
jotain ihanaa tulevaa värileikkiä;
ne koskettavat sielua hipaisten,
kutittavat - eikä raapia voi millään.

Heräämisen ilon ensi saannot,
ne on kiiruusti kirjattava ylös,
merkittävä ahneesti muistiin
kun aurinko on vielä vahvasti horisontin takana,
mutta kuitenkin vakaana aikomuksenaan
putkahtaa sieltä esiin.

Mitä kaikkea saakaan irti punaisena myllertävästä,
jatkuvasti muuntuvasta mykästä pilvimerestä;
sen koukeroisista hapuilevista longista?!

Näillä aloitan aamuni,
hilaan raatoni sellaisen tilaan,
että saan tuijottaa huomenen ensimmäisten säteiden
kurkottavan taivaanpiirin yli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!