ÄKKiVÄÄRiÄ

ÄKKiVÄÄRiÄ

Näissä unenomaisissa hetkissä,
taiteillen täpärästi valveillaolon rajamailla;
pysähtyneenä aprikoimaan maailman menoa vasiten.

Eetos hortoilee suinpäin niissä retkissä,
jotka vietän vaeltelemalla outametsissä;
etsien uutta näkökulmaa puulta.
Tuulen huojuttamalta aihkilta,
joka oksat voihkien sinnittelee ankarissa oloissa.

En kavahda luottaa sen paksuun kilpikärnään;
päin vastoin tuntuu että se jotenkin lämmittää.
Heijastaa viestejä wanhan puun väkevästä,
pihkankylläisestä ytimestä;
lahoamattomasta puusta.

Haistimiin erittyvä tuikea tervainen
antaa luvan ajatella itsekkäästi,
olemme samaa maata.

Tervaskantoja meistä aikanaan syntyy - sisupusseja;
kieltäytyvät syyttä suotta kuolemasta,
vaikka ovat täysin valmiita siihen.

Äkkivääriä vastarannan kiiskejä,
juu-juu - niitä samoja juuri,
jotka huutelevat toiselle vastarannalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!