KALTEREiDEN TAKANA

KALTEREiDEN TAKANA

Pienen keveän tuulen pienet hauskat puuskat
riepottavat hilpeitä lumihattaroita,
kieputtavat niitä iloiseen tanssiin
talonmiehen apupoikien kiusaksi;
punaposkisten lasten iloksi varta vasten.

Näin on orastava talvi.
Koppurainen mantu,
harsuinen huntu valuu hämärästä siniseen;
aurinko kaatunut maan taitse
kaartamaan säädetyt kierroksensa.

Kipakat aamupakkaset ovat lupauksia ärhäköistä,
alkupaloja täyskattauksesta,
mutta annetaanpa himon yltyä,
vasta sydäntalvella kyltyä.

Huteron vaatetuksen ylleen pukenut
saa honteloon varteensa nytkin jo talvisen tällin;
äkin on osattava seisoa niin,
etteivät koleat vaatteet osu ihoon.

Teräskaltereiden takana,
jossain harmaiden varikoiden uumenissa
lumensyöjät odottavat tyhjäkäynnillä muristen
jumaliensa käskyä käydä valkoisen kimppuun
kuin sika limppuun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!