LASTENTAUTEJA

LASTENTAUTEJA

Kiivaimmillaan,
silloin kun talvi tulee vauhdilla - kiukuspäissään,
kun on ensin suotta syyttä epäilty;
silloinpa pakkasta ei ehdi edes laskea,
tulee mokoma oikukas niin monilukuisena,
että pitäisi olla laskukone tai -teline.

Pakkasella kaikki aika menee jännityksestä väristen
sen seuraamiseen paleleeko vai ei.
Vertaillaan villahousujen paremmuutta;
pässinpökkimätkö vaiko alpakka toimii kapakassa.
Ja kun rommilasin ääressä ei vilusta,
tutkitaan innosta täristen talvi-ilmiötä silmäilemällä.

Mutta ei se siittään kummene - tavallinen normi talvi.
Torvi kuumana kaminassa,
punaista revonhäntää taivaalle lykkää,
ei juuri savuuta.
Parasta A-ryhmää on tuolloin riinpiissinkin mielestä
semmonen tulenpitäjä,
jolla tervainen petäjä hormissa palaa eikä meinaa.

Pannu kuumana varrotaan sitä ehtaa oikeaa ihtiään;
tappavaa pakkasta,
heti kun näistä lastentaudeista päästään.
Ja aivan mahdottomasti poristaan oudosta talvesta
joka ensin parikertaa suli ja lopulta tuli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!