keskiviikko 22. marraskuuta 2017

ALLEKiRJOiTUS


ALLEKiRJOiTUS

Pöly on laskeutunut,
sarastus heräämässä sinistymään,
sitten punastumaan;
valaistuminen on vielä päivän tai pari mahdollista.

Maisemaa peittää koskematon valkoinen kattaus,
laheanoloinen huntu;
jotenkin sellainen tuntu,
ettei tuohon hereä tohdi rohkia koskea lain.

Antaa vain olla sinamoisellaan;
vaikka kenties salaista halua hyppysillä ois,
sulakoon ajallaan pois.

Vaan yksipä rohkeus on -
tässä avaran valkeuden tyyssijassa -,
saukkorouva loikkinut einestämään merelle,
jättänyt räpylöidensä kuvat lumen hymeneen
ja allekirjoittanut tekonsa hännänpäällään.

Valtakunnassa muutoin kaikki hyvin;
alkueineenä hiljaisuutta kyllin siihen tottuneelle,
pääaterialla haavruan laulua sopivissa annoksissa,
jälkiruokana suloisen pehmoista pyryä tyvenessä.

En jaksa valittaa;
ehkä pitäisi hakea johonkin marisijakursille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 21. marraskuuta 2017

SATEEN KiHiNÄ


SATEEN KiHiNÄ

Höytyviä tipahtelee hiljalleen,
tanssahtelevat riettaat,
ennen pyllähtämistään toistensa syliin
ja siitä sitten aikaa myöten tasaiseksi rakennelmaksi.

Väkinäiseltä vaikuttaa suorastaan tuo maahantulo;
toisaalta sinällään ymmärrettävääkin,
näkeehän sieltä pilvistä -
synkimmän mustistakin -
huomattavasti loitomma,
jopa auringon.

Kun taas maanmatosten tasolla
on vain se lyhyt siunattu hetkinen tanssia,
muu loppuelämä sitten vakiintumista puristumaan
seuraavien tulijoiden paineesta köntäksi,
joskus harvemmin ihan maajääksi saakka,
sitten sulaminen
ja lopulta autuus Äiti meren sylissä.

Puhaltamattomassa variseva lumisade on kaunis,
pölisevän romanttista leijua,
tiheimmillään imee kaikenlaista ääntä,
vahvistaa hiljaisuutta niin,
että katsoja joutuu kuulimet höröllään aistimaan
kuinka hinkkautuvain kiteiden sihinä - vaiko kihinä -
innoittaa levotonta eetosta uusiin sfääreihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 20. marraskuuta 2017

EMPiJÄ


EMPiJÄ

Kostean sekaista lumenhöykälettä ripottelee,
on poissa - sulahtanut -,
ennen kuin kerkiää mokomaa kellennii päivitellä,
vaikka kuin on sähköllä toimiva sana;
hät'hätää saa lemmosta otoksen aikakirjoihin,
toisinaan ei sitäkään.

Jäämispäätöskyvyttömyys on ikävä ilmiö;
toisaalta sitä tahtoisi haluaisi mannun jo valkenevan,
toisaalta - se riettaampi minä -,
taas salaisimmissaan toivoo ettei
lumiainetta valuisi taivaanpiiristä iänkuunpäivänä.
Eikä sen jälkeenkään.

Ei koskaan kolaamista,
lumen luutimista rappusilta,
auton renkaan sutimista.

Kyllä hulluja saa ajatella,
siitä on vielä melkomoinen matka mustaan talveen,
mutta kun tuo talven empiminen.

On se kumma tuolla talvella,
saanut harjoitella tuhansia ja taas tuhansia vuosia,
siitä huolimatta pitää vatvoa yhä tulemisiaan.

Elä tässä sitten jumalisesti mokoman empijän kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

SULOiSEN KiPEÄÄ


SULOiSEN KiPEÄÄ

Valon tasaisen verkkainen hiipuminen,
korkealla pilvenlongissa ääriviivoja korostava suonna
joka siilaantuu keiloina kuvapiipelin tapaan
maahan saakka ulottuessaan.

Kuin valtavan siniharmaan esiripun laskokset
joiden yläpuolen hulpioreunan taitteista
pilkistää näytelmän valot - silmiinpistoksina -,
maalitauluna raskaanveden rantaan pysähtyneelle.

Näkymään ihastumistaan itsessään tarkasteleva
ei juuri lähipiiriä havaitse,
kaikki ympärillä on läpinäkyvää;
tunnelataus on ankaruudeltaan sitä luokkaa,
että väkevyys vapisuttaa,
ravistelee sielua hartioita tärisyttäin.

Märinäkään kaukana,
tarkkasilmäinen saattaa havaita muutaman tipan,
kenties kyyneltulvaa enteilevät oireet
jotka eivät välitä käyttäytymissäännöistä
vaan saattavat purkautua tulvivaksi vuoksi
sielun syvästä liikutuksesta.

Arktinen hysteria koskettaa,
raapaisee suloisen kipeästi sisintä,
jos sille vain antaa vilpittömän luvan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 18. marraskuuta 2017

LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN


LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN

Aurinko paistaa niin matalalta
että se joutuu kurkistamaan horisontin yli,
mainingit vyöryvät rantaan,
lipaisevat kivikkoa noin kymmenen sekunnin välein,
fyysistä välimatkaa harjoilla on viisitoista metriä,
korkeutta ehken puolitoista ja risat.

On täysin tyyni,
luoteen puolen huipuilla valkeaa härmää;
yön kosteus tässä rannan tuntumassakin
sen verta hyytynyt aamunkoissa
jotta tuskinpa kissakaan pysyisi
nyt pystyssä ilman kynsiä.

Ennakko Liisaa - ripaus Kaisaakin - on yltä kyltä,
vain oikea-aikainen lankeaminen selkäpiilleen
pelastaa persielleen lentämiseltä.

Nooh -
harottelu vaikuttanee jostain äkkinäisestä
ulkomaanelävästä lähinnä sellaiselta etupäässä
lantahousussa ulkoilulta.

Mutta mitäpä tuota tuntemattomalle selittämään,
vahingonilo on vilpittömintä;
vinolla silmällä voi vilkuilla takakäteen,
milloin se itse paiskautuu pussaamaan mantua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 17. marraskuuta 2017

PiLViLiNNOJA


PiLViLiNNOJA

Nähdään sanoi aurinko - pisti silmään
ja laski pois;
vilkaisu kelloon,
hieman päälle puolen päivän,
jotain puolineljäntoista kieppeillä.

Se oli siinä,
muutamia satunnaisia havaintoja sentään,
vuonon yllä tiineitä pilvilinnoja,
vuorten kupeet ruskeaharmaavoittoiset;
huippujen tienoilla kuruissa ripaus lumenviipymää;
lienee perua lokakuun alun talviharjoituksesta.

Niitut tasapuolisesti kuollutta kuloheinää,
poislukien yksi muudan sinnittelevä lammasaituus,
jossa paskankyllästysaste niin suuri,
ettei siihen pikkupakkaset kykene
ja vihanta on vielä näkimin havaittavissa
ihan vain tuoksun perusteella - sokeillakin.

Valo -
sen aikaa kun sitä vielä saatavilla -,
on upeaa.

Koko valoisa aika hämärästä hämärään,
yhtä ja samaa viistoa valaisua -
pitkää kultaista tuntia ammattilaisten sanoin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 16. marraskuuta 2017

OiKUKAS


OiKUKAS

Leudompaa kuin leuto,
oudoksuttaa tällainen outous,
alkutalven mustanlaheahko hereys
kun wanhojen miesten muistin mukaan
nyt pitäisi normaalisesti diskuteerata jo
täyttä häkää talviyllätyksestä aina tavatessa;
hyvin pitkälti.

Mutta joka ei -
kai jonkun hemmetin tilastollisen oikun takia -
suostu tänä vuonna yllättämään.

Ainakaan niissä maagisissa miesmuistin puitteissa
joita yleisesti vielä taajamien ulkopuolella käytetään
heikomman aineksen sisäpiirissä.

Syitä kai kaivelee jokahinen omalla tahollaan
kotikontunsa uumenissa ennen katukohtaamisia
ja jahka jos reviirinsä sisällä sitten jotain urkenee,
pukee säädyllisen päiväasun päälleen,
ynnä säntää ulos bulevardille hetkeä päivittämään.

Sielläpä net usein tulevat tuttuina vastaan,
selkenevät konsensuksen kautta lopputulemiksi
ja ovat arvioitavissa sekä käsiteltävissä aivan
kuin ne olisivatkin uunituoreita,
juuri Junttilan tuvan seinästä repäistyjä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.