keskiviikko 17. tammikuuta 2018

NAAMiOiTA


NAAMiOiTA

Ahnaat raastavat ahavat tulevat,
purevat sellaisella intensiteetillä kaikkea ulkona -
kasvojakin;
rakennuksista,
niiden seinistä tai katteista
ja kaikesta muusta olevaisesta puhumattakaan -
aina paljakoiden kiireisiin.

Kohtaamisia tiellä pavunruskeiden,
tuhansilla rypyillä ryppyjen päälle koristeltujen
kasvonaamioiden kera,
niiden keskellä rohtuneet huulet,
nahaton nokka ehjien sirisilmien alla.

Paraply ei auta,
sellainen pysy kenenkään kynsissä niissä tuulissa;
raudun himo kiskoo aavalle,
vetää jäälle syöverin ääreen.

Lemon juice glyseriini haihtuu kuin pieru Saharaan
laadusta tinkien ja lihaa säästämättä,
mutta Arktisessa hysteriassa eletään elämää.

Huomisen tuulet kuulet huomenna,
vasta kun huulet erottavat sen nuolet tyvenestä
ja joutuvat kastamaan itsensä kielellä
selvitäkseen wiimasta köökin lämpimään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 16. tammikuuta 2018

YÖKYNTTiLÄN SYDÄN


YÖKYNTTiLÄN SYDÄN

Tammikuisen päivän upeus kaareutuu meren yllä,
liukenee punervan kautta sinervään,
vitkaan - ehtoon myötä -
hyytyy syväntummaksi avaruuden kiehtovaksi sineksi.

Jos sitten luoja suo ja miksipä tuo ei,
tähtimeri puhkoo kannen täyteen pisteitä;
tuikkimaan kaukaisimpienkin eksoplaneettojen
tulkitsemattomia viestejä suuremmoisesta -
toisenmoisesta älystä maanmatosille.

Tuollaiseen näkymään on hyvä lopettaa
koipiensa asettelu toinen toisensa edelle,
luoda laitimmainen silmäys satamaan,
sitten valaistulle rantteelle,
sekä astua muutama rappu
ja poistua uksen aukosta porstuan puolelle
päiväasua riisumaan.

Köökin oven tuntumassa vastaan leijuu
frouan hauduttaman läskisååssin rietas tuoksu;
oven avauksella paljastuu pöydältä
mehevä keko karheaa porkkanaraastetta,
kattilallinen tuppipuikuloita ja rove herneitä.

Kauan eläköön Arktisen hysterian sudennälkä
ja sielun williin saattava yökynttilän sydän!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 15. tammikuuta 2018

iHMiSENPOiKA


iHMiSENPOiKA

Mitenkähän sen sanoisi;
hurmaava hiljaisuus kiirii nyt nurkissa,
liki vuorokausi luoteista soittoa ravisteluineen on ohi.

Paineenalaisina joustaneet salvokset rauhoittuneet,
mitä nyt siellä täällä silloin tällöin
wanhaan runkoon kuuluvia entiselleenpaluunaksuja;
ei niillä kuitenkaan osaa ei arpaa hiljaisuuteen,
ne ovat vain eletyn talon elämää.

Yksi erä tammikuista Arktista hysteriaa on oteltu,
tasapeli,
molemmat voittivat tahoillaan;
tuuli soitti,
asukkaat koittivat ottaa teoksen sinämoisenaan,
toivomatta siihen mitään lisää tahi poistettavaksi.

Kymmenkiloinen harmaa kollinmotlake rojottaa
koivet oikosinaan lampaanroukulla;
kuorsaa sikeässä niin,
että tuskin osaisi edes kissaa sanoa,
jos sen siitä joku äkin seisovilleen heilauttaisi.

Nämä hiljaisuuden seisahtuneet hetket,
lähes ajan pysäyttävät;
näissä ihmisenpoika lähestyy niin lähelle itseään,
jotta loitommaksi jääneitä se suorastaan harmittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

JOKU ASiA


JOKU ASiA

Taivastelua,
tuon sanan varsinaisessa merkityksessä;
"ilimoja pitelee".

Yksi pitkäaikaisimmista harrastuksista on juuri tuo
jossain taaempana edellä mainittu taivastelu;
ei se joissakin murteissa saamattomuutta
hyvin pitkälti tarkoittava termi,
vaan taivasta nimenomaan "sillä silmällä" tutkiskelu.

No hupinsa kullakin,
paremminkin sitä voisi aikaa tieten kuluttaa
vaikkapa antaumuksellisella juopottelulla
sianpoikasen kylkiosia puolikuppien välissä nauttien -
toki tuo vain hyvässä juopposeurassa - toki-toki;
ei tietenkään kenenkään hermo kestäisi
jotain vasta-aloittelijoiden hapuilevaa häslää.

Nooh - taivaan katselussa on se hyvä puoli,
ettei siinä saa itseään oikein pahasti kipeäksi,
ei vaikka aamusta iltaan tuijottaisi taivasta
ja joka koko työskentelyn ajan näyttäisi
suurin ja piirtein enempäsä petolinnun perseeltä.

Tosin kyllä joskus
kun taivaanpiirin mittauksen loppusuoralla menee
summa sekaisin hieman ottaa joku asia päähän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

LiTANiA


LiTANiA

On luomisen hetki,
huominen avautuu koillisen puolesta arvoituksena;
Arktisen hysterian blues tai jotain sen kaltaista.

Kuka osaa mennä eeltäkäsin sanomaan
mihin suuntaan sarastuksen väri kääntyy,
jos lähtötilanne on vain tähtikannen sineä
laveeratumpi hailakka läntti kevyempää sinistä?

Epuuta eeskahtaalle,
kupponen kohvetta huilaa käkättimestä;
ei oikeastaan vielä siinä ajassa mitään ilmaisua,
ei puoleen eikä toiseen.

Aikamoisen litanian joutuu vielä sanoja miettimään,
niitä jonoksi peräkanaa asettelemaan;
harkitsemaan niiden parasta mahdollista järjestystä
rytmin saavuttaakseen.

Melkoinen keko jää pöydän reunalla kyköttämään,
odottamaan varastosäkitystä
ja sitä joskus vielä mahdollisesti löytyvää paikkaa.

Tämän ämpyilevän käsittelyn aikana
aamunkoi on valintansa tehnyt,
päätynyt vihervän kautta oranssiin;
sillä mennään tämä aamu pitkälle puoliseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 12. tammikuuta 2018

VETiMET


VETiMET

Silloin tällöin,
satunnaisen harvoin etenkin harkiten - ylipäänsä,
ja yleensä juuri ulosmenon hetkellä.

Siinä huitteilla kun uksen pukkaa auki
kun tuuli on oitis aikeissa viedä sen karmeineen,
kun avautuvasta auvosta sylkee silmille jääneuloja
kasvoja ruoskien raadellen.

Siinä tolassa tulee monesti askarrelluksi
Aktisen filosofian sisäisten käsitteiden
näkemysten erilaisuudesta;
miten "pinnallista" se lopulta onkaan - koko arviointi.

Empirian tasolla pelkkä pukeutuminen määrää;
näkemyksen laatu on arvattavissa päältä käsin,
kokenut näkee vetimistä mitä mieltä joku on.

Turistikuikelot muodinmukaisissa erikkorievuissaan
koettavat oleskella niin keskellä kuteitaan kuin suin,
ettei vilpoisa pinta vaan kosketa ihoon
ja tietävät kaiken Arktisesta hysteriasta;
kylmää, ikävää, vielä kylmempää.

Täkäläiset sikäläisittäin pukeutuneet eivät välitä
tietää koko asiasta muuta kuin miten ei palele,
mutta näkevät silti koko ympäröivän kauneusyhtälön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 11. tammikuuta 2018

EMPiiRiÖ


EMPiiRiÖ

Nyt on vain niin - sillä kurin -,
jotta kiesit on saatu keploteltua töyräästä sannalle
taiteellista vaikutelmaa luovasti soveltaen;
ryynilumi on haitta,
ei kuitenkaan este.

Tundran tytär tykkää siitä hiljaisuudesta;
kuulimia hyväilevästä vuoroveden kohinasta,
tasaisen säännöllisen unettavasta taustasta
jonka satunnaisesti rikkoo kirkaisu
merilinnun keksiessä einespalan itselleen
tai osoittaessa paikan toiselle.

Luode,
sen paljastama litimärkä vedenpohja valjastaa
haistinten kautta aisteihin vaikuttavan viestin
jostain ikuisuuden ajan elämän olemassaolosta.

Sen se tekee jopa pienokaisillekin,
kaiketikin geeniperimän kautta
ja tuo aistinto lähtökohtaisesti rauhoittaa.

Tietenkin sikäli mikäli empiiriseen tietoon
on yhtään luottaminen;
mutta kun sanallistakaan vaikuttamista ei vielä ole.

Ilossani jatkan pukkaamista koko unen ajan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.