sunnuntai 24. syyskuuta 2017

ALTiSTUS


ALTiSTUS

Erämaa on hiljaa - sarastaa,
vain muutamia huokaisuja tundran uumenista,
koskemattomuus väristää luissa.

Savuisen oloinen levoton utu
loputtoman tuntuisessa vaelluksessaan
halaa mantuja julkisesti salaa;
pyyhkäisyn jäljiltä pisarainen pinta ruskan lehdillä
kuin kihoava tuskanhiki iholla.

Tyytyväisyys tuntuu,
voitelee sielua jokaisella katsahduksella hiljaisuuteen,
on vain on.

Syksy saapuu lahein herein askelin;
tuloa ei kuule kuulimilla,
täytyy osata näkimillä äkätä,
haistimilla haistaa.

Hienoisen suruvoiton sävelen tavoittaa parhaiten,
jos uskaltaa altistaa itsensä,
saattaa tuntemustensa vietäväksi;
eikä penää etukäteen vastauksia tulevasta.

Savu kiemurtelee hulttion tapaan,
osuu kuin sattumalta sieraimen vartta silmäkulmaan;
kyyneliä - syystä tai toisesta - vierii sammaleeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 23. syyskuuta 2017

LUTERiMiiNOJA


LUTERiMiiNOJA

Niin laiskoja hupahtavia eetoksia,
jotta pitää olla nurinkurin rinteessä -
pää persien paikalla
ja toisinpäin tietty päinvastoin;
vasta sitten suostuvat pullahtamaan ilmoille.

Kyse on laiskuuden ihannoinnista,
se on rankkaakin rankempaa työtä
kun pitää vältellä ja pujotella
työnsankarien asettamia luterimiinoja;
terve ruumis nääs ei Piispan mukaan työtä kaipaa.

Kyllä tämä menettelee,
sateella,
etenkin rankkasateella pakkaa märähkö,
alaskäteen noruva vesi suuhun;
muuhun se ei vaikuta,
mutta housut kastuu ihan oikein lahkeista aloittaen,
mutta sisältä päin
koska lahkeita ei ole viikattu sukkien sisiin.

Ajatukset ovat kuitenkin loistavia,
ei niitä tohdi julki panna;
näkijä teurastetaan oikeaoppisten toimesta.

Siksi kellottelua syyskuun matalassa valossa,
hyvässä uskossa että rakkaus työtekoon ei palaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 22. syyskuuta 2017

PYHÄ PAiKKA


PYHÄ PAiKKA

Tulen sija,
musta aukko mannussa tundran reunassa,
otollisella paikalla.

Tuuli siivonnut tuhkat,
sade nuoleskellut viimeisetkin jämät,
sitkeimmät tervasnoet iskostuneina kivipiirin sisään
enää jäljellä.

Pitäjillä ollut käytössä kanto- tai ajopuuta,
sen tuosta käsittää,
jos viitsii miettiä,
eikä törmätä mysteeriin.

Järjestettyjä kiviä tulipaikan ympärillä,
pyhä paikka - jollekkin -
uskokoon mihin hyvänsä - vaikka itseensä.

Tähän tehdään tuli,
konstit on monet,
suojataan tuulen puoli
ja sitten hiljennytään kuuntelemaan viestejä.

Jotain sijainnista viestii se
kun tietystä kurun aukosta näkyy meri,
vastapäisestä vuorilta valuva puro putouksineen
siniutuista taivaanpiiriä vasten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 21. syyskuuta 2017

LAMMASAiTUUN LAiDUN


LAMMASAiTUUN LAiDUN

Jatkelmilla ehotut katkelmat wanhassa aidassa,
erottuvat taivaanpiiriä vasten;
täplikästä lankaa,
galvanointi on hioutunut pois otollisista kohtaa.

Syyllinen tiedetään,
Pohjan akan hyytävän tuliset jääneulat ovat hioneet
vuosikymmenten saatossa eniten oikeassa kulmassa
olleiden suojapinnan puhki
ja suolaisen veden kostea suudelma hoitanut loput.

Olisikohan ehken vuosikymmen sitten tehty
tämän aitauksen viimeisin ehostus;
ei kylttiä, ei päivämäärää.

Aitatolpat voivat hyvin,
ylimmässä langassa katkelmia,
lammasverkko osittain lysähtänyt länään,
ei pidättele tänään ketään;
jos jossain hoitaakin virkaa,
niin sivusta pääsee vaivattomasti määkimään
tälle laitumelle isompikin katras.

Villiintynyt keto on täpötäynnä ahmittavaa;
kyllä tänne osauduttuaan osaa viihtyä,
meren humina ei yllä,
kaiken päällä uinuu hiljainen unohdettu menneisyys.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

UMPiHANKi


UMPiHANKi

Matkalle - etenkin pitkälle -
lähtemisen suurin vaikeus on
haluttoman mielen lähtemisenumpihanki;
sen yli päästyä sitten helpottaa näennäisesti.

Miten helposti sitä mukautuukaan siihen tilaan
jossa luontaiset mielen olosuhteet jo sinällään
tekevät olemisen kepeyden sietämisestä
turhanpäiväistä puuhastelua.

Sitä ei kertakaikkiaan tarvita;
arktinen tyven on samansuuntaista myötäeloa,
tasapainossa seutukunnan hopun ja levon kera,
kaikki asiaankuuluva tapahtuu ajallaan,
tahi on tapahtumatta - mitä sitten.

Ylitettyäsi alussa mainitun esteen -
mielen umpihangen -
edessäsi on loppumaton joukko uusia totutteluja
aivan mitättömistä vielä mitättömämpiin.

Lukitsemista, avaamista, äänen hillintää;
avainten, kaikenmaailman kilkuttumien ja hipleiden
jatkuvaa muistamista.

Niin monet jäljet johtavat urbanistanilaiseen luolaan,
mutta vain harvahkot takaisin ulos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 19. syyskuuta 2017

SYVENEVÄT YÖT


SYVENEVÄT YÖT

Yöt syvenevät - ovat pian tasan päivän kera,
vesi jo oitis herahtaa suun medeksi -
oikeastaan saa tulvimaan
kun pikkiriikkisenkään sallii ajatuksensa harhailla
rannan korvalle - vuoroveden nuolemalle tanhualle.

Johon illan pimentyessä joskus tuli saatetaan;
toisinaan huvin vuoksi ihan pelkästään loimomaan,
toisinaan tikun nokassa herkkujen kärventämiseen.

Kyllä tuo omatekoinen kulinarissimus
on joka kerta tähän saakka ruokalan
esikypsytetyistä puolivalmisteista haalitun,
esileikillisesti lisäaineilla kuorrutetun pöperön
päihittänyt mennen sekä tullen.

Vaan eipä sitä koskaan tiedä milloin ihminen menee
ja sortuu heikkoudessaan ruualliseen laiskuuteen;
alkaen täyttämään käkätintään valmisannoksilla.

Säälihän se on,
mutta ei pidä koskaan mennä kieltämään typeryyksiä,
siitä saattaa asianomainen loukkaantua
ja jäädä koko loppuelämäkseen sellaiseksi.

Se taas ei toivottavaa hänen houkkuutensa tähden.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

HAMEKOHTAUS


HAMEKOHTAUS

Tuuli kaakko,
puhallus äkeä,
haittaa arempaa parempaa väkeä;
kyyristelevät visusti sisällä.

Kyltymättömän saa yltymään,
yltiöpään näkemään aivan oivallisia loiskeita,
hurjapään nousemaan urheuskiimaan
kun ankarimmat roiskeet syöksyvät tuiskahtaen,
ryöpsähtävät meren kaluamasta murtajan aukosta
kuin geysiiri korskuvan valaan sieraimesta.

Ätäkkä keli viihdyttää sielua winhasti kiihdyttäen;
tuon tuosta seitsemännen aallon huipentumia,
elämyksellistä eloa bakresvettbølessæ
kun jossain Urbanistanissa vain sitä tavallista ikävää.

Hieman vilttaantunut mielikuvitus saa hetkessä
riettaahkon ajatusyhteyden yksilahkeisiin;
esimerkiksi Marilynin kuuluisaan hamekohtaukseen.

Vaikkakin tässä tapauksessa musliinihameen tilalle
on mitä todennäköisesti varauduttava näkemään
Bergmanin vuoristohousut - samaa merkkiä anorakki
ynnä ei-Monroen näköinen naisihminen.

Housujen sisällä harmaat tanakat villahousut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.