LiiTTOUTUNEiDEN MAiHINNOUSU
Salaliittoteoreetikoille naureskellaan, jopa wittuillaan. Ainakin sellaiseksi kovin helposti leimataan jos esittää jotakin muuta kuin ”virallista huuha-haata tai potpurria".
Ken sen viitan yllens’ ottaa, saa käydä kyllä kaidempaa, kivisempää tietä kuin lavean tien valinneet hyväuskoiset hyödylliset idiootit.
Päälle käyvät kahtasataa kaikenmaailman paskantärkeät itseitsensä siunanneet diplomiasiantuntijat ja neropatit omien kirjoituspöytiensä suojista kuukausipalkalla, elämänkokemukseensa ja maantapaan leimaantuneina ja ”ihka ainoina oikeina”
mielipiteiltään.
Salaliitot ovat taas kerran nostaneet päätään esille aika monenkin maailman laajuisen tapahtuman yhteydessä. On sikalentsua, rokotetta, lamaa, Afganistanin sotaa ja ties mitä muuta koskevaa teoriaa. Eikä unholaan ole jäänyt vielä Tapaus 9/11.
Oikeastaan voisi jo puhua Salaliittoutuneiden maihinnoususta. Sen verran sukkelaan kulkevat teoriat nyt bittiavaruuden valtavirrassa ja ovat lähes kaikkien tavoitettavissa, useimmat jopa kommentoitavissa.
Tuosta kaikesta pursuaa sitten aivan uskomaton reperttuaari sälää, johon itsensä iskostettuaan on kiinni kuin täi tervassa.
Kenenkään ei pidä tätä edellä kirjoittamaani lukea sillä silmällä että vähättelisin tai panisin alta lipan asioiden kyseenalaistamista. Ei, ei sinnepäinkään, pikemminkin päinvastoin. Niin mielelläni näkisin että vieläkin enemmän kyseenalaistettaisiin ja vieläkin arkisempiakin totuuksia. Se olisi tietenkin kivinen polun alku, mutta tienpohja ja suunta aidompaan kansanvaltaan kaikesta huolimatta.
Jotenkin on perstuntuma siitä - ainakin häive, että netin kautta tapahtunut mielipiteiden jatkuvasti nopeutunut vaihdanta on johtamassa näennäisdemokratian kongretisoitumiseen niin wäkevästi, että sen ylläpitäminen tulee hankalammaksi kuin mihin valtaklikki on tottuttanut itsensä.
Salaliittojen yleisesti tunnettu ongelma on niiden salassapysyminen. Inimiset tapauskollisina pyrkivät tallentamaan, varmentamaan tietojaan, kukin tavallaan. Siksi vaikuttaa hyvin runsaasti siltä että maailmanlaajuiset salaliitot ovat mahdollisia vain teoriassa, mutta eivät käytännössä.
Pienemmät toki kuitenkin. Totta Mooses! Salaliittohan on kyseessä jo silloin kun toinen lahjoo toista takahuoneessa ja sitten molemmat hyötyvät osaltaan siitä. Siitähän nimenomaan on ollut kyse esimerkiksi paljon viime aikoina esillä olleessa KMS vs. KEPULIT, Demarit ja Kansallinen Komedia-jutskassa.
Pienen klikin, yleensä muutaman henkilön on MAHDOTON hallita eli toimia päällepäsmärinä inimismassoja koskettavissa salaliitoissa. Asiat ovat maailman mittakaavassa liian suuria, samoin kuin kronologisesti useimmat liian pitkällä aikajanalla.
Inimismieli ei kuitenkaan kiellä asiaa harrastamasta, jopa yrittämästä. Taitaapa välistä vetoon olla taipumuksia lähes kaikilla. Oma suu on makein ja lähinnä.
Salailua kaikessa muodossaan harrastavat mitä erinäisemmät kuppikunnat mitä merkillisimpien tavoitteiden saavuttamiseksi tai tueksi. Aina on joku joka onnistuu vihkimään muut salaperäisyyden katveessa johonkin itseään hyödyntävään asiaan. On se inimismieli vaan niin kummallinen.
On olemassa paradoksi tämän asian tiimoilta, kun kyseessä on inimismassat, vaikkapa vain oman Absurdistanimme väkimäärä, n. rapiat 6 miljoonaa.
Nimittäin saman asian, hyvin ja perinpohjin yksilöidyn asian voi nähdä kahdesta eri vinkkelistä tyystin eritavoin vaikka ääneen ilmaistuissa mielipiteissä olisi tuskin mitään havaittavaa eroa.
Esimerkiksi kun Porokorven Akseli oli tässä taannoin kuppilan sulkemisen jälkeen huppelissa "lainaamassa" jonkun toisen omistamaa polkupyörää, siihen paikalle sattui wanhempi konstaapeli Pöntiäinen.
Heti havaitessaan A. Porakorven olevan suunittelemassa ryhtymistä vieraaseen käyttöomaisuuteen tämä samainen Pöntiäinen rykäisi ja tokaisi:
"Akseli hyvä, minä niin mielelläni olisin suonut itselleni, että minä en näkisi tätä!"
Johon Akseli, reilu mies kaikin puolin - yhtyy, näprätessään lukkua auki:
"Sitähän tässä minäkin samaa toivoin, ettet näkisi, Hyvä Veli Pöntiäinen!"
Mutta ei savua ilman tulta.
Nomenklatuuralla on samoja taipumuksia kuin byrokratialla ”inimiskoneistona” toimia itseitseään ohjaavana, koneistoa kehittävänä, muokkaavan, suojaavana ja etuja haalivana.
Tuo yllä mainittu on sellainen julkinen, salaliitto, oikeammin silmänkääntötemppu joka näkyy vain silloin kun siihen viitsii katsoa, muuna aikana se jatkaa keskeytymättä vyörymistään inimismassojen yllä.
Tätä inhimillis-sosiaalista prosessia tutkitaan aika vähän. Ymmärrettävästi, koska kyseessä on AINA savijaloillaan seisovan jättiläisen huojuttaminen. Savijaloilla siksi että jos sen näkymätön toimivalta, auktoriteetti eliminoituu vaikkapa uskonpuutteeseen tai luottamuksen, kunnioituksen menettämiseen, niin se lakkaa olemasta.
Aivan kuten rikas lakkaa olemasta rikas jos kaikilla inimisillä on taskussa sama määrä kultaa.
Itse olen löytänyt täta asiaa sivuavana vain yhden joltisestikin kunnollisen, rupusakin eli oman viiteryhmäni kaaliin jollakin tapaa uppoavan tutkielman:
http://www.tay.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2005/2005007.html
Tuosta pääsee alkuun ja olisi wiime aikaisten tapahtumien valossa suotavaa, että joku muukin kiinnostuisi paremmalla ymmärryksellään enemmänkin kirjoittelemaan täällä Blogistaniassa nimenomaan valtakoneiston itseitseään kehittävästä prosessista.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Salaliittoteoreetikoille naureskellaan, jopa wittuillaan. Ainakin sellaiseksi kovin helposti leimataan jos esittää jotakin muuta kuin ”virallista huuha-haata tai potpurria".
Ken sen viitan yllens’ ottaa, saa käydä kyllä kaidempaa, kivisempää tietä kuin lavean tien valinneet hyväuskoiset hyödylliset idiootit.
Päälle käyvät kahtasataa kaikenmaailman paskantärkeät itseitsensä siunanneet diplomiasiantuntijat ja neropatit omien kirjoituspöytiensä suojista kuukausipalkalla, elämänkokemukseensa ja maantapaan leimaantuneina ja ”ihka ainoina oikeina”
mielipiteiltään.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Salaliitot ovat taas kerran nostaneet päätään esille aika monenkin maailman laajuisen tapahtuman yhteydessä. On sikalentsua, rokotetta, lamaa, Afganistanin sotaa ja ties mitä muuta koskevaa teoriaa. Eikä unholaan ole jäänyt vielä Tapaus 9/11.
Oikeastaan voisi jo puhua Salaliittoutuneiden maihinnoususta. Sen verran sukkelaan kulkevat teoriat nyt bittiavaruuden valtavirrassa ja ovat lähes kaikkien tavoitettavissa, useimmat jopa kommentoitavissa.
Tuosta kaikesta pursuaa sitten aivan uskomaton reperttuaari sälää, johon itsensä iskostettuaan on kiinni kuin täi tervassa.
Kenenkään ei pidä tätä edellä kirjoittamaani lukea sillä silmällä että vähättelisin tai panisin alta lipan asioiden kyseenalaistamista. Ei, ei sinnepäinkään, pikemminkin päinvastoin. Niin mielelläni näkisin että vieläkin enemmän kyseenalaistettaisiin ja vieläkin arkisempiakin totuuksia. Se olisi tietenkin kivinen polun alku, mutta tienpohja ja suunta aidompaan kansanvaltaan kaikesta huolimatta.
Jotenkin on perstuntuma siitä - ainakin häive, että netin kautta tapahtunut mielipiteiden jatkuvasti nopeutunut vaihdanta on johtamassa näennäisdemokratian kongretisoitumiseen niin wäkevästi, että sen ylläpitäminen tulee hankalammaksi kuin mihin valtaklikki on tottuttanut itsensä.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Salaliittojen yleisesti tunnettu ongelma on niiden salassapysyminen. Inimiset tapauskollisina pyrkivät tallentamaan, varmentamaan tietojaan, kukin tavallaan. Siksi vaikuttaa hyvin runsaasti siltä että maailmanlaajuiset salaliitot ovat mahdollisia vain teoriassa, mutta eivät käytännössä.
Pienemmät toki kuitenkin. Totta Mooses! Salaliittohan on kyseessä jo silloin kun toinen lahjoo toista takahuoneessa ja sitten molemmat hyötyvät osaltaan siitä. Siitähän nimenomaan on ollut kyse esimerkiksi paljon viime aikoina esillä olleessa KMS vs. KEPULIT, Demarit ja Kansallinen Komedia-jutskassa.
Pienen klikin, yleensä muutaman henkilön on MAHDOTON hallita eli toimia päällepäsmärinä inimismassoja koskettavissa salaliitoissa. Asiat ovat maailman mittakaavassa liian suuria, samoin kuin kronologisesti useimmat liian pitkällä aikajanalla.
Inimismieli ei kuitenkaan kiellä asiaa harrastamasta, jopa yrittämästä. Taitaapa välistä vetoon olla taipumuksia lähes kaikilla. Oma suu on makein ja lähinnä.
Salailua kaikessa muodossaan harrastavat mitä erinäisemmät kuppikunnat mitä merkillisimpien tavoitteiden saavuttamiseksi tai tueksi. Aina on joku joka onnistuu vihkimään muut salaperäisyyden katveessa johonkin itseään hyödyntävään asiaan. On se inimismieli vaan niin kummallinen.
On olemassa paradoksi tämän asian tiimoilta, kun kyseessä on inimismassat, vaikkapa vain oman Absurdistanimme väkimäärä, n. rapiat 6 miljoonaa.
Nimittäin saman asian, hyvin ja perinpohjin yksilöidyn asian voi nähdä kahdesta eri vinkkelistä tyystin eritavoin vaikka ääneen ilmaistuissa mielipiteissä olisi tuskin mitään havaittavaa eroa.
Esimerkiksi kun Porokorven Akseli oli tässä taannoin kuppilan sulkemisen jälkeen huppelissa "lainaamassa" jonkun toisen omistamaa polkupyörää, siihen paikalle sattui wanhempi konstaapeli Pöntiäinen.
Heti havaitessaan A. Porakorven olevan suunittelemassa ryhtymistä vieraaseen käyttöomaisuuteen tämä samainen Pöntiäinen rykäisi ja tokaisi:
"Akseli hyvä, minä niin mielelläni olisin suonut itselleni, että minä en näkisi tätä!"
Johon Akseli, reilu mies kaikin puolin - yhtyy, näprätessään lukkua auki:
"Sitähän tässä minäkin samaa toivoin, ettet näkisi, Hyvä Veli Pöntiäinen!"
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Mutta ei savua ilman tulta.
Nomenklatuuralla on samoja taipumuksia kuin byrokratialla ”inimiskoneistona” toimia itseitseään ohjaavana, koneistoa kehittävänä, muokkaavan, suojaavana ja etuja haalivana.
Tuo yllä mainittu on sellainen julkinen, salaliitto, oikeammin silmänkääntötemppu joka näkyy vain silloin kun siihen viitsii katsoa, muuna aikana se jatkaa keskeytymättä vyörymistään inimismassojen yllä.
Tätä inhimillis-sosiaalista prosessia tutkitaan aika vähän. Ymmärrettävästi, koska kyseessä on AINA savijaloillaan seisovan jättiläisen huojuttaminen. Savijaloilla siksi että jos sen näkymätön toimivalta, auktoriteetti eliminoituu vaikkapa uskonpuutteeseen tai luottamuksen, kunnioituksen menettämiseen, niin se lakkaa olemasta.
Aivan kuten rikas lakkaa olemasta rikas jos kaikilla inimisillä on taskussa sama määrä kultaa.
Itse olen löytänyt täta asiaa sivuavana vain yhden joltisestikin kunnollisen, rupusakin eli oman viiteryhmäni kaaliin jollakin tapaa uppoavan tutkielman:
http://www.tay.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2005/2005007.html
Tuosta pääsee alkuun ja olisi wiime aikaisten tapahtumien valossa suotavaa, että joku muukin kiinnostuisi paremmalla ymmärryksellään enemmänkin kirjoittelemaan täällä Blogistaniassa nimenomaan valtakoneiston itseitseään kehittävästä prosessista.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
