maanantai 24. huhtikuuta 2017

VAiGATŠ


VAiGATŠ

Tämän kevään iloisista tuulista maukkaimmalta
on maistunut Vaigatš;
idästä suoraan täkäläiseen onnelaan
pituuspiiriä pitkin puhaltava karanmeriläinen.

Tulee sen verta mainiolla uralilaisella suruvoitolla,
että väkisinkin leppeimmät - etenkin kesätuulet -
pakkaa lakkaamaan vaivaamasta humeettia.

Reilun tuhannen kilometriä märän meren päällä
viivasuoraan ja vätystelemättä kohkaava tuuli
ulajaa suoraan luihin ja ytimiin - ei kahta puhetta;
keksii kyllä pienimmätkin rakoset päiväasusta
mistä pujahtaa iholle - taikka tukkia liepeen alle.

Ja jos ei keksi reittiä,
niin sitten tulee mannaryyniä vaakasuorassa
sadantuhannen kattilallisen ryöppynä korvaukseksi.

Eikä siinä vielä kaikki;
ellei jo ala mokoma naurattamaan,
sylkäsee parin tunnin sykleissä hienovaraisesti
huussipapiriarkin kokoisia litiseviä luutusrättejä
päin naamaria.

Siinä alkaa kolmantena orastavana vuorokautena
jo totisintakin naurattamaan vaikkei naurattaisikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

HAMNiNGBERG


HAMNiNGBERG

Niin Hamningbergittaa että,
tie sinne on kuitenkin suljettu visusti puomilla,
se siis siitä halusta.

Peltipailakka huilaa Kaamasen kinkerpiirissä
eikä pitkän matkan ähkiminen lumessa kiinnosta,
etenkään kun mennen ja tullen ähkittäisi.

On vaan puhallellut kovin hyvin,
viimeisimpinä aikoina sen verta rutakasti
ja etupäässä Pohjan akan ja koillisen puolesta
että ne kun osuisivat pirun sopivasti
rantatien mutkien mehukkaampiin kohtiin aaltoina.

Sitä pärskeiden hyytävän räimivää ilotulitusta
olisi oma aikansa mukava vahdata kuvanottimen kera;
voi vain kuvitella ne hurmaavat kymmenmetriset,
jotka roiskauttavat satoja tonneja suolavettä
tietyissä paikoissa rantamaisemaan.

Otoskulmia on tullut vuosien saatossa
merkille pannuksi ihan sitä tehen;
oikeaa hetkeä odottamaan.

Tie Hamningbergiin on niin keuru ja väärä,
ihanan mutkainen sellainen;
ehken lykky vielä joskus kypsyy poimittavaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

FARiKSiA LAMMASAiDALLA


FARiKSiA LAMMASAiDALLA

Väkitukku fariksia istuu sumuisella aidalla;
onko siinä edes ulkuja paikoillaan,
niin vaikuttaa epämääräiseltä niiden keikkuminen -
tyhjänpäälläkö net riettaat siellä istuvat?!
Raakkuvat juuttaat useammalla lintukielellä.

Ei - lammasfermerin pingottama alumiinilanka siellä,
ylinnä - sillä ne,
niiden alla hyvin paskanneltu silmukkaverkko;
taitaa olla heimon vakipaikka.

Jaarittelevat siellä henkensä pitimiksi
tai ajankuluksi - miten vain -,
elämä on ankaraa,
arktinen hysteria on elämän leikki todellisuudesta.

Aidalta on hyvä lähteä luoteen paljastamalle
ja liihottaa sieltä kråkebolle nokassaan
murkinapahtaalle nauttimaan mätiateriaa.

Uni on pehmeää,
kaukaisen Nipponin farisserkut uskovat
sillä olevan sukupuoliviettiä kiihottavia vaikutuksia.

Eineellä saattaa siis olla hyvinkin olla
jotain tekemistä farisheimon selviytymisen kannalta.
Onkohan kukaan äkännyt mokomaa tutkia?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

KOiRUNiLMA


KOiRUNiLMA

Räntää läiskii kasvoille,
oneaa,
harvakseltaan esiintyvä itätuuli tuo Siperiaa;
hämäräinen mielikuva on tunnistavinaan Suhoi Nosin.

Se lienee kallonporaustieteessä diagnosoitavissa
absurdiuden riemuvoitoksi.
Wanha jäämä Tsar-Bombasta.
En anna periksi.
Siellä se.
Muinoin.

Kolean myllerryksen taustalla varma tieto,
kesään mennään vaikka läpi ankarien rantakallioiden,
pian on krookusten, esikoiden,
helmililjojen heräämisen aika;
vilpittömän silmänilon aika.

Itäisimmän Varangin koirunilmassa huumaava kevät,
uumoilee parahultaisesti syntyvän kesän uumilla,
herkillä huulilla hymy,
sanojen karattua niiden rakosesta ryöppynä -
huomattavan runsaasti ennen aikojaan.

Ilmassa sellainen määrä siipien havinaa,
etteivät lintulautat sovi ohittamaan toisiaan
vaan osan pitää sivuuttaa uimalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

PAHA SANA


PAHA SANA

Kuljen niin ajatuksissani,
että olen astua maassa aktiivisesti lojuvan
bongaavan ortodoksivihreän päälle joka on tullut
tälle perälle paremmasta maailmasta vonkaamaan
uhattuja siipiniekkoja ihan muina töinään.

Kavahtaa takajaloilleen tämä huivikaula
ja pönttötyönsankari sekä yltyy sättimään
niin sanotusti kansainvälisesti huitoen,
mutta kuitenkin pelkäksi silkaksi suomeksi
minun luontoa turmelevaa maalaisolemustani.

On pikavilkaisulla analysoinut päiväasuni,
päätynyt äkkipikaisesti siihen lopputulemaan,
että sen edessä seisoo musikka, maalaistollo
ja lievä-älyinen luonnonturmelija joka ei tiedä
urbanistanilaisesta kiviharmaaonnesta mitään.

Sanon yhden pahan sanan;
jätän tilanpuutteen takia ilmaisematta tarkemmin -
mutta toimii.

Rikkiviisas ortodoksipiipertäjä kasaa viime huutoa
olevat muotivermeet - suorii Urb-maasturiinsa,
pörisee täysin oikeaoppisesti Tsadin suuntaan pois.

Jään selaamaan lintukirjasta sen lajimääritystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

SALAiNEN


SALAiNEN

Ikiajan muovaamat portaat hahmottuvat;
kuitenkin vasta kun hengitys on tasaantunut,
kohina suonistossa laantunut lepopulssin tuntumaan
ja haihatteleva mieli palannut henkiseen kotiinsa.

Siinähän ne ovat,
tälläkin harvoin käydyllä rannan osalla;
nyt kuitenkin juoksevan lumen pakkautuminen
on tasoittanut poukkoilevan uran siedettäväksi,
silonut pahimmat leiskautukset.
Ihmisen on hyvä kulkea vuorikaurista leikkimättä,

Karut on silti näkymät,
pulterikiveä,
sellaista astianpesukoneen kokoista,
vierivieressä;
suven aikaan kulkeminen lähes mahdotonta
ja silloinkin joku kiima mielessä,
että viitsiytyy mokomaan.

Upeaa on tällä paikalla,
tästä kulmasta silmät sirhollaan sihdata rantoja -
muinaisia tantereita -,
joita kenties ensimmäiset hyljekansanedustajat
muinoin hyväilivät myös näkimillään.

En tuo tänne Salaiseen hiljaiseen ketään vierasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

SiVUUTUS


SiVUUTUS

Hyttäryyttä entrasi kylkeään kiinni kaijaan,
eikä aikaakaan kun sieltä - lumipyryn seasta -,
suoriutui laakongille kaikkien Milla Magioiden äiti.

Jos hiemankaan tarkemmin ajattelee,
niin hänen täytyy olla Peppi Pitkätossun äitin sisko,
serkku kyllä vähintään.

Ensitöikseen kertoi ajaneensa aamutuimaan
tämän kuolleen kaupungin sivumennen sivuuttaen,
kylkeä lavitsalla kääntäen,
mutta tulleensa sittemmin toisiin aatoksiin
ja päätti nousta maihin kuin miehet - merimiehet.

Lumipyrystä ei meinannut tulla loppua lain,
se jatkui yhä kiihkeänä -
tuntui tukalalta niissä olosuhteissa;
olisi pitänyt esitellä tätä Valon kaupunkia
ja ilma oli niin tuherossa ettei toista sanaa
toisen perässä erottanut - puolet sai panna omiaan.

Mutta kauneus joka näissä sään änkyröineissä piilee;
täydestä heloituksesta hetkessä hirveään myrskyyn,
se on jotain sellaista jonka voi kokea vain täällä,
arktisen hysterian armoilla.

Päätän lähätykseni tähän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.