skip to main |
skip to sidebar
MUSTAN TALVEN AiKA
Kuun wiimeiset rippeet lojuvat joutilaina,
hujan hajan mustalla jäällä.
Kaikki on niin kuin pitääkin,
uusi kuu kyllä valmistuu puolen kuun maissa.
se ei petä, nouhätä.
Sää vain vaihtelee,
ihmiset ovat levottomia.
On harvinainen mustan talven aika,
vihreä on kadonnut muista kuin joistakin puista,
korsien sakea wiidakko tuhisee pienestäkin tuulesta.
On kuin olisi varpaillaan koko hereä luonto,
kernaana odottamassa pilvien purkavan kuormansa,
kippaavan valkoisen untuvalastinsa pulleista povistaan.
Varistaen tanssivan pyryn kieppuvina hitusina maankamaraan.
Herkkä, odottava tuokio.
Otollinen on palturille aika nyt,
kerrassaan oiwallinen hetki pukea päähänsä huivi,
ylleen tumma pitkähelmainen kauhtana
ja alkaa höpisemään pötyä joutavasta.
Nyt juuri kun suuri osa lajitovereista pohtii
huulipyöreänä talven roolia yhteistyökumppanina
ilman lumen hiventäkään.
Tyhjää - hölynpölyä!
Kun huominen tulee, talvi tulee, lumi pöllyää.
Kiristelemme hampaita täysin normaalisti.
Oh-show-tah hoi-ne
HUURUT VALUVAT TYVENESSÄ
Kirkkaan tähtitaivaan alla virkkaa pitsiä halla.
Kipakaksi äityvä keli häivyttää haaveet lumesta,
kuin lammaswälly kuunaan - aaveet unesta.
Huurut valuvat tyvenessä omine aikoineen,
silkan maan vetovoiman pyynnöstä,
alavien maiden suuntaan,
kuten tapana on.
Koettavat takertua viimeisillä voimillaan,
kynsin hampain koivujen ritvoihin, pajujen karahkoihin,
törröttäviin korsiin, harmaisiin orsiin,
sillä lakeuden saavutettuaan edessä on loppu;
jää suutelee hyytyvää ilmaa,
valmistaa kylmyyden huurteisen pesän.
On kuulas hiljaisuus,
äänettömyyden murtaa epätahtiin virittyvä jääkansi
joka vahvetessaan vonkuu ja mylvii jännityksiä ilmoille.
Harvakseltaan rapsahtelevat jäähtyvät puut jos muistavat.
Niskat kenossa tuijotan syvänsinisen taivaankannen
huomassa näytelmää joka ei noteeraa aploodeille,
ei seisten, ei istuen.
Tähtiä sataa niin runsaasti ettei kaikkea keksi toivoa.
Hukkaan mennyt on mennyt hukkaan.
Oh-show-tah hoi-ne
iSKURiTYÖLAiNEN
Rutiinilla sitä tässä huushollissa herätään ja valmistaudutaan aina päivän puhteisiin. Myöhään ehtoolla on jo suoritettu osa aamun tehtäviä. Varimassa ollutta vettä on kattilasta lapettu ja sillä läträtty kasvot ja alakerta nukkumakuntoon. Sitten on pistetty tuokioksi kyntteliin tuli ja on silmäilty jotain osia V. Huovisen tuotannosta.
Yleensä ei kauaa, varttitunti, joskus kymmenkunta minuuttia kun jo unihiekat ryöpsähtää silmille, kirja mahalleen ja tuli sammuksiin isohkossa hiekkaruukussa tököttävästä kynttelistä ja läskit silmille.Tuokion kuluttua kuuluu jo vaativat, syvään uneen kaatumista enteilevät henkäykset, käännähtäminen kyljelleen ja se on siinä.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Joinakin aamuna saattaa olla niin, että kello ehtii tirahtaa muutaman värssyn, kun jo kämmen ropsauttaa napin kiinni. Useinmiten kello ei kuitenkaan herätystyöhönsä ehdi lain. Niin on täydellistä nukkumarauha täällä kaukana teistä ja sivistyksestä, että sitä jo ihan mielellään herää suden hetken aikoihin - viimeistään sianpierasulta.
Vene- tahi peltipailakkakelillä viiden aikoihin, kelirikkona neljältä. Näin se on ollut jo toistakymmnetä vuotta tällä selkosen asujalla.Mutta kun herää, niin eipäs siinä silmät tupellaan enää lojuta postelilla. Heti jalat lattialankulle ja huopateriin. Ylös seisaalleen liki pilkkopimeässä. Reitti on tuttu ja siksi ei kannata hukata aikaa tyhjänpäiväiseen tulitikkujen raapimiseen. Sen kun oijustaa hellan ääreen vain. Pesä on ehtoolla valmiiksi ladattu. Tikkuaski hellan ranssilla. Siitä tuli tuohen käppyrään ja peli alkaa.Lieneekö sitä maailmassa niin juroa tai luonteeltaan jyrkän pahasisuista ärripurria joka ei heltyisi kun aamuiseen pirttiin pelmahtaa hellan rinkuloiden raosta tuohensavun tuoksu, johon vielä sekoittuu tervaksisten kiehisten aromi. On se vaan anhittoman hyvä tapa alkaa päivänsä, vaikka ehtoolla olisi viimeksi, ennen radion sulkemista tullut kuunneltua uutisista jonniijoutavaa hölympölyä.~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kun tuli alkaa hoitaa omaa hommaansa, niin samalla alkaa aamiaisen teko. Tässä huushållissa on miellytty pottuvelliin kertakaikkisseen. Ei semmoista aamua toistakymmeneen vuoteen, etteikö elämää olisi aloitettu pottuvellin voimin. Niin nytkin tänään. Teflonkasari liedelle, samoin syvä lautanen ranssille ruokalusikan kera. Astiakaapista nostetaan ranskalainen Metaltex-pottulumipuristin ja viritetään, myös vispilä nostetaan vartoomaan operaatiota.
Sitten tutut askellukset porstuan konttorille. Siellä hyllystä toiseen käteen keitetty muna, hieman reilumpi keitetty pottu (jauhoinen), sekä voipaketti. Toiseen käteen maitopurkki. Porstuan konttori on samalla aivan mahdottoman hyvä paikka laskea yöllä vatsaan kertynyt ilma maailmalle ilmaston lämpenemistä auttamaan. Ja onpa se aamutuimaan mukavampi töihin paarustaa kun ilmakin on leppeämpi. Hällan lämpö alkaa levitä pirtin interiööriin. Voipaketista ruokalusikalla aimo könttä, unssi ainakin, kattilaan sulamista harjoittelemaan ja sitten vain tiskikommuutin ovi auki, laskiämpäri näkösälle. Muna kopautetaan pöydän reunaan ja kuoret rapsitaan roskiin. Laitetaan samantien ranskalaiseen Metaltex-pottulumipuristimeen ja painetaan sihdin läpi kattilaan.
Samaan syssyyn, peräperää, tuppipottu päästetään nahkastaan, lohkaistaan ja puristetaan kasariin munalle kaveriksi. Hyppysellinen karkeaa merisuolaa ja lorhaus maitoa tölkistä.Siinä se on pätevä niesta aamutoimiin.Kasari keskemmä hällaa ja vispilän kera vahtaamaan ja vatkaamaan. Maidolla on pahat vinkeet karata hällalle heti kun silmä välttää, siksi on tähdellistä uhrata aamusta aina tämä pari-kolme minuuttia vain pelkästään eineeseen.
Mieluummin kuin että ottaisi itselleen ehdoin tahdoin myrtsin mielen siitä että velli karkaa liedelle.Kun homma on valmis, aamuhenkilömme liruttaa vellin lautaselle ja laittaa tykötarpeet pesufatiin likoamaan, odottamaan kotiin palaamaista ja illan tiskiä.Pottuvellin tämä aamuvirkku eläjä lappaa kaikella hartaudella - sillä tarkalleen, mikä hyvälle atrialle kuuluu. Syötyään kippaa lautasenkin likoon ja kaataa pannusta kuksallisen mustaa kohvetta, nappaa palan sokeria suupieleen ja hörpää jälkiruuan kätevästi yhdellä vaivattomalla liikkeellä.Miettii samalla sarastavan koin mukana varttuvan päivän tehtäviä.
Kun kohvet on kipattu, laskee toisen kuksallisen odottamaan ja nousee pukemaan. Alusrensselit hällä on käytännön syistä olleet jo yön yli valmiiksi päällä. Nyt vain kerrospukemaan. Lunta on sen verta maassa, että peltipailakalla tästä tien varteen joutuu menemään. Odottelemaan Eskelisen pikaa viisi yli seitsemäksi.~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ulkona rantteella töihinlähtijä viikkaa kelkan hupun ja nykäsee Linxin vorest voksin pörisemään. Täällä selkosessa ei leluilla pärjää, ei sitten alkujaan, pitää olla semmonen peli millä Mooseskin kiipeää vuorelle nappaskengissä. Työnsankari katsahtaa ympärilleen, kapuaa pukille ja puristaa kahvasta. Linksi parahtaa ja kääntyy uralle, katoaa sukkelaan kuostoista jänkää pitkin näkymättömiin. Mökki asettuu omaan rauhaansa, nurkissa saattaa rapsahtaa satunnaisesti, ei kovin usein.Amanuenssi (FM) Unni-Sikká Rosnakoff, muudan ranta-asukas Inarinjärveltä, lähti hoitamaan kirjastotoimenvirkaansa maalikylään. Niin kuin on tehnyt jo itseasiassa toistakymmentä vuotta.
Kesät ja muu sulanveden aika Terhi 440 & Yamaha 9,9Hp:lla. Kelirikot jalkapatikassa ynnä talvet primäärisesti Linksillä, sekundäärisesti, joskus sattumoisin, keväthangilla, suksipelillä.
Eikä minkäänlaisia vaikeuksia tai paineita elämänlaadussa.Elämä vaan on. Sellanen minkälaiseksi sen tekee.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
KAUHTANA
Vasta jossain tuntemattoman maan tuolla puolen
nuolen haavojani.
Pysähdyn, oion raajoja ja varistan ohuenohuen
sivistyksen kauhtanan vihoissani iholtani.
Näin on lämpimämpi tässä polttavan hyisessä wiimassakin.
Ne vaatteet jotka sain opettajiltani,
ovat pitkässä juoksussa osoittautuneet humpuukiksi.
Ne olivat liian sivistyneet.
Silmäni aukesivat sokeutuessani tyystin.
Tuhatvuotisen aihkipuun juurella kumarrun nöyränä.
Sokeana hapuilen ahavoituneilla kourilla;
ryhmyisillä sormilla hyväilen ja raastan sen wäkeviä,
suonikkaita elämän juuria - itseni haastan.
Anon neuvoa niiltä jotka juurtuneet kiviseen maahan;
eivät ole päästäneet irti.
Ei - vaikka kehityksen hullut tuulet wäkivaltaisesti
niitä kiskoa yrittäneet;
viskoa puolelta toiselle repien, raastaen,
haastaen kilpaan menneisyyttä tulevaisuutta vastaan.
Ja juuret opettavat:
Historia on ja pysyy, elettynä, koettuna.
Tulevaisuus vain näkymättömissä, pelkkinä haaveina,
aaveina huterissa mielikuvissa.
Katso taaksesi ja opi.
Oh-show-tah hoi-ne
Yykaakoonee-kuvakotkotus
Wähiin menee ennen kuin loppuu!
Lopussa ovat jo poatsut, mesimarjat ja melkein kaikki kukat,
jopa ruohokanukat.
Jäljellä enää tämä Juniperus communis marjoineen.
PÖTYPUHEiTA
Taikamaasta palatessa - jo kotvan aikaa sitten.
Verkkaan siinä perkkaan sanoja,
mietteitäni sulassa sovussa järjestellen,
potkiskellen tieroja - runoja punoen.
Ja kappas, siinä samassa - yhen äkin,
kuulen sivukorvalla aivan sattumoisin,
tai ereyksissä - kahden kuukkelin juoruilevan minusta.
Laskettavat sujuvasti luikuria,
politikkain tapaan nämä hemmot,
pötypuheita puhuvat lemmot.
Pyrin oikaisemaan - sitä niin yritän, mutta lehahtavat
ja jos eivät milloin lehahda, silloin pyrähtävät.
Kun eivät pyrähdä, livahtavat.
Jotenkin näyttää - eivät osaa päättää,
lehahtaakko vai pyrähtääkkö.
Hermostunutta säpinää,
niin kuin aina kun on huono omatunto.
Huiskautan kädellä ja jatkan humeetin peliä:
Aatokset tyyrpuuriin, eetokset paarpuurin.
Koska en koskaan muista kumpi on kumpi,
minun on alituiseen katsottava pieksujani.
Toisessa niistä punainen paula, toisessa vihreä.
Oh-show-tah hoi-ne
SiTÄ ON VAAN KAiKENLAiSTA
Kovalla tohinalla otsikoihin ja keulauutiseksi noussut sikalentsu on heittäytynyt pirulliseksi. Se ei noudatakaan Suomen virallista lääketieteellistä, oikeaa linjaa kuin joiltakin osin. Vaikuttaa että vieläpä vain niiltä osin kuin se itse haluaa.
Semmoinen pistää tietysti ketä vaan harmiksi, jos on julkiääneen ensin muuta höpötetty. Se panee etsimään jostakin syntipukkia.
Etenkin tiedon vastaanottopuoli on kovin kyseenalaistanut virallisen, paperille präntätyn lentsutotuuden. Tästä on mielensä pahoittanut ja nyt nyreissään oikean tiedon hallussapitäjä, vaikka kun tämän lentsun lyhyttä menneisyyttä viitsii tutkia, niin sylttytehtaan juuret johtavat juuri oikean tiedon tyyssijaan. Sikalentsuahan alettiin heti kohta - kun se ensin keksittiin, markkinoida lintulentsun tapaan.Mutta tämä tästä, kesäpäivän seisaukseen mennessä (21.6.2010 klo 12:29:00) olemme jo sikalentsun suhteen viisaampia. Ruumiit on siihen mennessä laskettu jos niitä sattuu tulemaan ja vastuun ottavat ne joiden imagoon se parhaiten sopii.~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tämä orastava kaplakka tiedon oikeellisuudesta on nostanut päätään juuri mainitun letsun tiimoilta. Uskon kuitenkin että kyseessä ei ole luottamuksen puute yksittäiseen lääkäriin tai hoitohenkilökuntaan tai edes organisaatioonkaan vaikka organisaatio alkaa jo tavallisen rupusakkilaisen kohdalla olla hämäränhenkien tyyssija, epämääräinen kasvoton valta joka syytää määräyksiä, hallitsee oikeaa ja määrää väärät.Suurin syy lienee epäilyksiin poliittisen luottamuksen romahtamisessa, sen myötäseurauksista. Suoranaisesta valehtelusta kiinni jääminen, pötypuheiden sujuva lasettaminen suorissa radio ja tv-lähetyksissä vasten kasvoja on se perusta joka johtaa lumipalloilmiön tavoin asiasta seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Jok'ikisellä inimisellä on oma kriittinen piste tai kynnys oikeasta ja väärästä, miten sitä kukin haluaa nimittää tai käsittää.Oikeastaan iniminen on hyväntahtoisuudessaan valmis venyttämään tietyin rajauksin oikeaa, samoin kuin väärää, riippuen siitä kuinka hyväksi hän kokee mahdollisen lopputuloksen. Siis suurin osa väkeä.
Se lienee luonnollista, on jossakin suhteessa jopa hyväksyttävääkin, mutta paras olisi varmistaa asia joltakin täyspäiseltä kallonporaajalta. Ennen kuin uskoo veden muutuneen viiniksi.On tietysti olemassa myös ON-OFF särmäinimisiä, ehdottomia KYLLÄ-EI otuksia. Nämä saavat joustavan, suvaitsevaisen epelin pinnan kiristettyä joskus niin tiukalle että sattuu erinäisiä vahinkoja, sellaisia mitkä soisi jättävänsä tekemättä kaikin keinoin. On pirullisen harmillista ettei kallonporauslääketiede ole vielä kehittänyt kertakäyttöisiä purtavia irtokieliä!Itseasiassa oikean etsimisen paradoksi on siinä kun meitä korkeasti sivistyneiden tai ainakin sellaisina itseään pitävien toimesta suoranaisesti kehotetaan etsimään oikeaa, siis totuutta.
Useimmat meistä muistanevat lapsuudestaan että jopa mustakaavutkin markkinoivat etsimään totuutta.Mutta kun sitten tullaankin liian likelle totuutta, se ei olekaan hyvä asia. Totuutta aletaankin varjelemaan, suojelemaan. Etsijä huomaa hyvin sukkelaan että totuus onkin vain harvojen oikeus, oikealla totuudella lunastetaan paikka sosiaalisessa porrasjärjestelmässä.Rupusakin on kyllä suotavaa etsiä oikeaa vaan ei löytää jäljille, liian liki tukkiminen ei ole sopivaa, ei hyväksyttävää, sillä se alkaa uhata portailla olevien järjestystä.Tieto on valtaa vain jos sitä EI OLE kaikilla.Viime päivinä suomalaista rupusakkia on hämmentänyt normaalisti luotettavina pitämiemme tiedotusvälineiden uutisointi, että €U-vapaassa Norjassa Tamiflu-sikalentsu-pillereitä saa vapaasti, ilman "resettiä apteekkiloista".
Suomessa ei. Viimeisimmän oikean tiedon mukaan se aiheuttaisi paniikkia ja turhaa herkkäuskoisuutta pilleriin.~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tuorein tieto (YLE-uutiset 5:30) kyseisen lentsun suhteen on että, myös yliopistotasoisen lääketieteen edustajat omaavat erilaisia näkemyksiä Tamiflu-lääkityksen suhteen. Yhteisrintamasta lipsutaan.Rokoteprofessori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotekeskuksesta moittii ja ihmettelee kun hänen mielestään Tamiflu lääkettä pitäisi jakaa kuten Norjassakin. Vesikari ihmettelee että sitä on varastoitu, mutta sen jakelua pantataan.Saman putiikin tehohoitolääkäri Jyrki Tenhunen on asiasta eri mieltä: Hänen mukaansa vapaa saatavuus tuottaisi liiallisen turvallisuuden tunteen.Istu ja pala. Tämä on tätä. Kaikki ovat oikeassa ja sikalentsu voi hyvin. Ei sille mahda jumalatkaan mitään. Sitä paitsi maailmanloppukaan ei tule ajallaan - 2012, vaan sitä on siirretty aina vuoteen 2220 saakka. Todennäköisesti ahneet eivät ehdi täyttää taskujaan tuohon aiemmin määrättyyn vuoteen mennessä. Siksi kai jatko-aika.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
KARKEASSA MAASSA
Ja saajon yllä,
sinisen taivaan sylissä jättimäinen, pyylevä,
juustonkeltainen marraskuu,
kuin tyyneyden, tasapainon ja terveyden perikuva.
Alla käyskentelee ikiaikainen aihkipuiden lauma
jyleine lakkapäineen - kaarnat kilviksi kasunneina.
Juuret kouristaen routaista Äiti Maata.
Edessä ja takana tasainen,
merkkijonojen kirjoma valtaisa valkoinen aava.
Roukkuvien porojen maa - talven maa.
Ja elon mentyä,
kuolemanhiljaisuus, rikkumaton tyyssija,
jonka ainoa erhe on satunnainen korpin kronkku.
Jos karkeassa maassa virheitä on.
Jossain kaukana,
taustan sinertävässä äärettömyydessä,
siintävät tievojen kummut,
tunturien pyöreät laet
kuin kantavan naaraan turvonneet nisät ja nunnut.
Humeetin täyttää kaimo,
se panee purkamaan huulilta äänettömiä sanoja
näkymättömästä muistikuvasta.
Oh-show-tah hoi-ne
