lauantai 30. kesäkuuta 2018

LAPSENHOiDOLLiNEN DiEDOiTUS!


LAPSENHOiDOLLiNEN DiEDOiTUS!

Pitkän pohdiskelun kuin myös lukuisten huomenen
sarastusten myötä yksin istutuissa rantabulevardin
törmän eetospalavereissa on hipihiljaa kehkeytynyt
ajatus lastenhoidolliselle vapaalle jäämisestä.

Ei ole kyse siitä etteikö tässä oudossa, koskettavan
karussa ja ankarassa olisi sietämätöntä kauneutta -
ei-ei - jokaisella katseella urkenee luonnon upeutta;
uniikkia - sellaista osaamista jolle ihmiseläimen ei
ole isompaa tarvetta edes uneksia haaveilla.

Ei ole kyse siitä että kyky kirjoittaa episodeja olisi
ehtymässä - päin vastoin, ehkä olisi syytä paneutua
entistä syvemmin - perusteellisimmin tähän sanoilla
maalailuun.

Tämä on vain silkkaa sitä,  että onko  järkeä tehdä
työtä kahtaalla - samanaikaisesti ne toinen toisiinsa
lomittaen kun yhä useammin jää sieluun tunne jotta
molemmat kärsivät tästä menettelystä.

Minusta runo № 3500 on erinomainen pysäkki kun
se sattuu vielä kuukauden vaihteeseen ja voin sitten
joskus wanhana  muistella kiikkustoolissa  ja kertoa
Tundran tyttärelle että se oli kai muudan vuosi 2018,
ja heinäkuun ensimmäinen - se täysin runoton päivä,
ensimmäinen liki 12 vuoteen.

Palaan aiheeseen joskus  tai en - omasta tavoitteesta
on kuitenkin tasan 70% puissa. Uskon että siitä lienee
hyvä jatkaa jos.

Platonin  Faidroksessa  Sokrates  ylistää  rakkautta
runouden kaltaiseksi jumalalliseksi hulluudeksi. Kun
unelma ja kiihko yhtyvät, niin ihmisyyden valjakosta
riisutaan hävitys ja rakastavaisille kasvaa siivet.

Runouden harrastaminen on kulttuurin korkein muoto,
ilman  sitä ei  ole olemassa  muuta  kuin tuota tavallista
pelkkää nyhtösivistystä.

Miettikää  sarastuksen  suuressa hiljaisuudessa  tätä:
Kulttuuri näki päivänvalon n. 300 000 vuotta sitten -
sivistys vasta vähän aikaa sitten ja sillä jo lyödään
Kulttuuria kuin vierasta sikaa.

Kiitän sielu nöyränä kaikkia tähänastisia seuraajiani
ja lukijoitani kommentoinneista, tykkäämisistä sekä
yleisestä viitseliäisyydestä runouden suhteen.

Toisaalta - runous ja runous; Zizzoz, ihmisiähän kai
kuolee enemmän pienhiukkasiinkin...

Tämä on maamme-laulu Arktiselle hysterialle.

Hyvää elämää kaikille!
Harmaasusi, Oh-show-ta hoi-ne-ne
sekä Harri Markoff


Post Scriptum.
Kommentoida voi myös tämän alle.

Jos vain ite haluaa. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

CARMEN EXTREMUM Runo № 3500


CARMEN EXTREMUM Runo № 3500

Pitkän päivän hidas ilta,
ehtoo on kaunis,
romanttisuudessaan romanttisimpia,
vaikkei olekaan pimeää vielä kotvaseen,
eikä siten loppukesän fosforisia maininkeja.

Muuten kaikki on kohdallaan,
hempeää ruusunpunaa leijuu yläpilvien harsoissa,
meren sylin yli hitaasti kiiruhtava lounas hyväilee,
pujahtaa iholle kaula-aukosta
sekä auki repsottavista kalvosimista
ja vain on.

Se antaa hivelyllään vihjeen koko keholle olla -
sinamoisenaan - tekemättä yhtikäs mitään muuta,
paitsi selkärankaa pinnistäen
pitää koko luusäkin bulevardin penkillä.

Eilisen verran wanha täysikuu kuljailee jossain,
kenties lammaskatraassa horisontin yllä;
ei osu näkimiin.

Vuoksi nuoleskelee kylläisenä rannan santaa,
tarjoutuu antautumaan jopa varpailleni,
nousen koska köökin akkunasta kutsutaan;
käännyn vielä ulapan kaikkeen päin:
"Jääkäähän hyvin ystäväni".

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 28. kesäkuuta 2018

AiSTiVYÖRY


AiSTiVYÖRY

Sitä vaan jaksaa ihastella tätä Arktisen hysterian
sarastuksen luomaa mystistä värimaailmaa;
koko kylä valaistaan pohjois-koillisen kurusta
erityisesti tällä aikaa juuri -
molemmin puolin kesäpäivänseisausta.

Hailean sähkövalon keltaista eri sävyissä
eri pintoihin osuessaan - katsoipa minne tahansa;
väkevää, ankaraakin
ja sitten jossain tuskin näkimin aistittavaa.

Varjot tyyten eri suunnasta
mihin silmämuisti on aikainsaatossa totuttautunut;
niiden säntillinen kirmailu kellan kera -
yhdentyminen auvoiseen valoon
ja sitten eroaminen jatkuvassa hitaassa liikkeessä.

Aistivyöry,
ehken paras sana jolla sitä voi kuvata
kun sama näyttää eriltä kuin päivällä.

Tämä kumma maa on aistiyllätyksiä täynnäns';
ei niistä voine kai kukaan olevainen lukua pitää
ja mainitsemislitaniatkin - hitto soikoon -
nehän saattaisivat vaikuttaa jopa ylvästelyltä.

Sellainen ryöttäsynti pois minusta - pois, pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

SEiLAAJA


SEiLAAJA

Harmaja meren rannan ajopuu -
laivamatojen läpeensä rei'ittämä -
tuottaa kummia hedelmiä - runoja;
ilman nupunnuppua kukankukkaa.

Tuskinpa kukaan tällä kaksituhatta luvulla
olisi aiemmin rohjennut uskoa että näin käy,
mutta näin vain käy nyt.

On se omin silmin koettuna uskottava,
etenkin kun nipistelyn jälkeen käsivarsi mustelmilla,
arka hellänä epäilevän Tuomaan karkotuksista.

Ilmeisesti jokahisella reiällä on oma,
perustavaa laatua erilainen runonsa
tuossa nykyisellään viimeisilleen rei'ittyneessä,
kuiten syntyjään jyleän järeässä,
ympäri maailmaa ties kuinka kauan seilanneella.

Onko Hiekansynnytyslaitos sen viimeinen sija,
sitä ei kerrota - ei osata takuuta antaa;
kenties joku hirvittävä joulukuun koillismyrsky
vielä saa sen kiskottua merelle ja matkalle.

Siis ellei joku Miettusen tapainen muodonnäkijä
ja kuvanveistäjä ole keksinyt sitä ennen sitä
ja kiskotuttanut runkoa helikopterilla ateljeehensa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

KUUDES


KUUDES

Sitä äkin luulisi,
ja onpa sitä siinä uskossa hyvän aikaa elänyt
elämän keskimmäisellä jaksolla,
että jos hyvin monet jäljet johtavat
korrektiuden myrkylliseen luolaan,
mutta ei yksiäkään takaisin,
niin jotain viikatetanssiin viittaavaa lienee tekeillä.

Jo lapsuudesta luonnonlikeisenä,
sittemmin omat nuoruuden kotkotukset selvitelleenä
ihan tavallisena luontoihmisenä toki sen menetelmiin
ja lakeihin ajan kuluissa hieman perehtyneenä
tuota edellä mainittua kavahtaa.

Kuudes tai sen onnistuneesti ylläpidetyt rippeet
vaatii pysähtymään niille sijoilleen,
arvioimaan ja miettimään tilannetta
ennen kuin on liian myöhäistä.

Näyttää kovin ankarasti siltä,
että urbanistanilaiset kuplaihmiset eivät sitä havaitse,
sillä heidän elämänsä keskittyy ihan muuhun
kuin vaistojensa ylläpitämiseen.

On pelottavaa ajatella että sensuureista iljettävin -
itsesensuuri saa vallan valtaväestössä
ja koko suomilainen heimo liedentuu tiehensä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

HiLJAiSEN ViiKON SANA


HiLJAiSEN ViiKON SANA

Eipä tarvitse kovinkaan korkealle kavuta,
hyvin riittää jos viitsii takapihan Kammanille nousta,
etsiä levolliselle hetkelle suotuisan paikan
ja asettua siihen väkevien pahtaiden huomaan,
eetoksiaan asettelemaan.

Vaikka siinä tolassa on aika kaukana kaikesta,
lempeä merituuli leyhdyttää vakavia kasvoja,
eikä välitöntä yhteyttä muuhun maailmaan ole
kuin oman mielenmaailman ajatusten kautta.

Silti tekopyhistä pyhimpien,
sivistyksellään briljeeraavien raskautettujen -
niiden inhottavista inhottavin, puistattava löyhkä;
kulttuurin mädättämisen syöpä -
se tuntuu, tunkeutuu jopa valtameren ulapan yli.

Myrkyllisenä sumuna se kietoo tappavaan syliinsä
kaiken täyspäisyyden - tunkeutuu sieluun,
muuttaa sen sateenpieksämäksi lehmänpaskaksi
ja on post-wanhurskaudessaan
täydellistä täydellisempi kaksikasvoinen Saatana.

Heikomman aineksen elämä on muuttumassa,
kapuloidut suut voivat kyllä asioista keskustella,
mutta samalla on oltava pirullisen tarkkana,
ettei vahingossa sano mitä ajattelee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

KOKONAiSUUDEN SUMMA


KOKONAiSUUDEN SUMMA

Huomenen ensimmäiset tunnit,
sarastuskin niin vähäpätö ettei aamunkoita
oikein kykene havaitsemaan,
vaikka näkimet ovat hyvin valveutuneet
ja täysin unista rippeettömät.

On laheaa,
tuskin havaittava auer lipuu lahden yllä,
ei näytä osaavan sitää eikä tätää;
pyrähtävä lokkikatras rei'ittää sen lopullisesti

Eipä kummempia tässä pysähtyneen tilassa itsekään;
selkä nojaa pikkumajakkaa pystyssä pitäen,
siinä kaikki vastuuasiat yhdessä lauseessa.

Vuoksi kohisee,
mutta pääosin vain lopsahtelee
kun ilma pakenee kaatuvan aallon sylistä.

Meri on minttuna jo näin varhan,
jostain sen uumenista udellaan runoijan vointia;
vastaan merelle joka on hivuttautunut likemmä
kuin koskaan tänä sulana aikana;
"Mikä loistava menneisyys ja tulevaisuus yhä vaan."

Tuon kunniaksi aikaisempia tömäkämpi seitsemäs;
laukan luoma entiteetti ei siitä juurikaan järkyty.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.