lauantai 26. toukokuuta 2018

PiTSiÄ


PiTSiÄ

Sarastus hyväilee näitä kaukaisia rantoja;
Ultima Thule ei voi olla enää kaukana,
vesirajaan matkaa ehkä kymmenisen metriä
ja yhä likenee -
vuoksi pukkaa sitä vielä tuostaan parisen tuntia.

Maailma loppuu meri-ilmaan;
autius ottaa vallan - jatkaa näkymättömiin,
loputtomiin saakka eetosta kantaen,
ehken joissain tapauksissa kynnen verran siitäkin yli.

Kukaan ei ole näin aamutuimaan siitä todennut muuta;
päivällähän se olisikin jo myöhäistä,
keskipäivän kontrastit kun ovat liian kovia
kaikelle pehmoisen kauneuden näkemisille.

Ihminen saattaa olla runo henkiseltä varreltaan;
sielua asuttaa vain kauneuden kuorruttama hämärä
ja runonomaiset pitsireunukset,
mutta yöttömän keskisen päivän ankaraan kovuuteen
sekään ei tepsi.

Kovimman valon hetkellä nuokutaan;
eetokset eivät kumpua ilmi poimittavaksi,
mököttävät tyyssijoissaan -
pieluksillaan uusien sanojen syleissä -
kukin kultaista tuntiaan vartoen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 25. toukokuuta 2018

HiiPiN UURiA


HiiPiN UURiA

Kertakaikkiaan - täytynee tunnustaa -,
sieluun yritti luikerrella musta kärmes;
epäilyksen mato, tahi mikä pirulainen lieneneekään...

Tuli nääs eilennä mieleen lintuja vahdatessa se,
mikä tuli joskus taannoin mieleen Sulaojalla,
samoin lintuja vahdatessa silloin aikoinaan.

Nimittäin kylän- ja naistenmies Hiipin Uuria se
jo aikoinaan tiesi sanoa valokuvien otostamisesta
hyvin zeniläisen näkemyksen:
"Hyvä valokuvaaja ei ole se joka ei tee virheitä,
vaan se joka ei tee samaa virhettä toista kertaa."


Lienee tuo Uuria ollut myös runo ja velho samalla
kun into- eli myrrysmies muutenkin.

Eilen ääntä oli maailma täpötäynnäns',
silti ensimmäistäkään otusta ei otosetäisyydellä,
niin tulipa siinä vartoilessa mieleen se Uuria
ja että no nih - enpä olekaan "hyvä kuvaaja";
tapahtumattomuudesta päätellen tässä on nyt virhe,
täytynee jättää toinen kerta pois tältä apajalta
jotta olisin taas "hyvä kuvaaja".

Kyllä elämä on sitten riemastuttavan suolaista,
ja hyvinhän se tällä konstilla sielun ytimeen osuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 24. toukokuuta 2018

SELVÄ PELi


SELVÄ PELi

Riinpiissiläisyys on pääsemässä niskan päälle,
siellä tällä jo havaittavissa orastavia länttejä,
toki haileita,
mutta selvästi kulosta erottuvia elämän lupauksia;
väkevästi mullan seasta esiinpistäviä piippoja.

Eikäpähän tuota tarvinne isosti arvuutella -
lopputulosta - kuin myöskään aprikoida,
ihan näyttää normaalilta;
kiihkeärytminen Aktisen hysterian kesä on aluillaan.

Jatkaa tuohon päästyään sataen ja paistaen,
väliin tuullen, väliin tyventyen;
kaikki tyylit on ennalta tiedossa,
vain esiintymisjärjestystä arvuutellaan,
kukin tahollaan,
jokahinen omalla tavallaan,
mutta yleensä se iltaan mennessä selkenee.

Loppu onkin sitten syksyyn laskettelua,
ennen kuin ehtii hätäisestikään kissaa sanoa;
kaikki kukkii nopeasti,
hopuimmat ovat jo osansa suorittaneet
ja siirtyvät lataamaan voimaa juureensa -
seuraavaa ponnistusta varten.

Matkalipussa Odotettavissaan on jotain järkeä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

LAKi


LAKi

Kyllähän se tämmöisenä päivänä kelpaa,
koko vuonon ranta on yhtä hulinaa - vilskettä jo
ennen kuin on ehtinyt eilisestä herätyksestä uupua
ja uuteen vaipua.

Kaikkialla kiimitään,
keskeytymätöntä kolmivuoroa käyvät elämänkellot,
ei mitään häpyä,
selkään noustaan siellä missä pienikin tilaisuus.

Oikeastaan väkevän kiihkon näkee helposti
jos vain viitsii hetkenkin pysähtyä katsomaan,
tulenpalava wimma on kaikilla eläväisillä silmissään
tuossa hurmaavassa tuoksinassa.

Edes saalistajien röyhkeä tilanteen hyväksikäyttö
ei saa itsesuojeluvaistoa päälle;
siinä kaprakassa toteutetaan vain elämän lakia:
"Jatka sukua ja lisäänny."

Monia ihmiseläimiä mokoma raakuus pöyristyttää
ja herkimmät syöntyvät kärsimään itsessään
kaikki tiimellyksessä näkemänsä draamat
kun ajattelevat inhimillisyyden pakkomielteessään
tuota luonnonlain karua ja oneaa toteutumista.

Elämää se vain on - toiselle loppu - toiselle jatko.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 22. toukokuuta 2018

ARKA RUTi


ARKA RUTi

Ehken voisi jo sanoa jotta
sen verran kesä on alullaan
että sateenvarjon kera pitää väistellä pisaroita,
tulevat rohkeasti iholle.

Muuten erinomaisen kuivaa,
oikein himokulottajan unelma - rutikuiva -
kuin ruutia joka tulehtuu pienimmästäkin kipenestä;
silmäniskua lie syytä varoa tätä ihastellessaan,
ettei koko tundra syty.

Nyt ei parane tulella leikkiä;
onkohan milloinkaan - paitsi kakarariiviönä joskus
kun silmänkääntäjäfakiiri oli ollut muka nielevinään
ja sitten me palavilla tulitikuilla samaa tekevinään.

No se leikki loppui kun sarka paloi,
koirankaulanen hirsilatokin sen laidalta,
sen sisältä ylivuotiset kuoritut keksinvarsinäreet
ja ferkussonni,
sitten tietenkin naapurin isännän päreet vielä.

Hyvä tekee märkävesi janoavalle rantamaalle,
ehtii kastella ohimennessään ruohon juuria
ja kaikkea muuta frouan syksyllä maahan kätkemää;
vesi kun ei hopultaan jouda kovin pitkään
seisomaan lammikossa sannikossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 21. toukokuuta 2018

ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS


ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS

Kaikki mikä näyttää joltain;
polulla, tienposkessa, pounulla, nyppylällä, kivellä -
ylipäänsä missä tahansa - jossa tuo ovelus ikinä vaan
keksiikään näyttää muulta - tai ei näyttää miltään.

Se on taatusti piekana;
lempo joka hyppää täpärästi viime hetkellä siivilleen,
liihottelee pois ja se on siinä - nou otos.

Kolmenkymmenen kilometrin matkalla
tuo peijjooni päihittää kahdeksan-nolla otostelijan.
ei kahta puhetta - koettu on - ärsyttää.

Sillä ei ole erityisemmin merkitystä -
eikä sellaista edes pidä näköjään aprikoitaman -,
että miten sen otoksen saisi;
olipa asianharrastaja sitten missä-, miten-,
tai millä kurin omalla tahollaan.

Ei mitenkään - se on piekana;
vaikka liikkuisi tuon matkan intensiivisesti tarkaten,
käsi koko ajan kameran näpyllä lojuen - ei, ei ja ei.

Vain tilastotieteellinen zen pelastaa;
Heikäläisistäkin löytyy aina joku tolvana tai ääliö
joka ei kammoa ihmistä ja sen keksintöjä,
katselee vaan äimänkäkenä kiveltä kummajaista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

COLA BALADiN


COLA BALADiN

Päivästä näyttää tulevan hulppea -
sävähdyttävän upea -,
ei häivääkään edes pilven riekaleista;
jos olivat - menivät.

Tässä jossain vuonon rannalla ennen sian pierasua,
ajankuluavustaja suoltaa NRK-jatsimussiikkia;
makiaa hytkettä,
koipi napsuttaa kumimattoon - tunnelma on uninen,
niin kuin aina kyttäyskeikalla.

Vaan kun on niin kutkuttava tilanne,
sattumalta takakäteen silmäillessä äkkäisty pesä,
pesue sekä jalosukuinen pariskunta;
muuta en ilmineeraa.

Sanoja lipuu tuulilasin pintaa mitäänsaamattomina,
eivät osaa kiinnittyä,
joko pää tahi toinen on eripuraa eriparia.

Apukuljettajan penkillä lojuva paperipussi raottuu.
pukkaa kuin kiusallaan viikinkikinkulla vuoratun
voileivän tuoksun leijumaan odotustilaan.

Cola Baladinin kruunukorkki murtuu.
Sanat kuihtuvat kauhtuneiksi valjuiksi;
hyppysten ujuttautuessa pussiin häipyvät lasilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.