perjantai 21. heinäkuuta 2017

PANNU


PANNU

Pitkä huomen aamuun,
varhainen virkeys johtaa virkoamiseen,
virkoaminen heräämisen tunteeseen;
se saa mielen vireille,
sielun vellomaan.

Ei epäröintiäkään,
lojuminen ei valmista maailmaa;
kiepsahdus jalkeille ilman silmien hieromista,
unihiekat ovat karisseet järkytyksestä.

Meikäläisen herääminen on niin rutakkaa,
ettei siinä Nukku Mattinen ennätä pukea
kun pitää jo hypätä vauhdista toiseen uinujaan.

Pannu tohisee,
näkimet haravoi varhaisia rannan tapahtumia;
suolavesi huilaa pitkällä - menee jo kaukana -,
liki parin sadan metrin päässä,
ranta karkaa tänään loitolle.

Lokkisakki myötäilee vuorovettä huomaamattaan,
veden rajassa piilee niiden elämä silloin
kun ihmisen toimittamaa roinaa ei ole saatavilla.

Vesi pukkaa nokasta onkaa;
valmistuu märkäämään rutikuivan annoksen poroja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 20. heinäkuuta 2017

KETOJA


KETOJA

Väkevänmakuisen,
tuoksuvan vehreän ylle kaartuu ankara sininen;
kurjenpolvet jotka itsessään ovat lähinnä retliiniä,
häipyvät näkimistä,
sulautuvat lähes tyyten sinivihreän yhdistelmään,
jos katse vähänkin osautuu taivaanpiiriin.

Tämä on tätä,
jokakeskikesäisiä elämän suuria hetkiä,
Arktisen hysterian pitkän päivän sonaatteja
joille ei ole loppua kuni vasta
kun yö suutelee ahnaasti laaksojen lompoloihin
kuvastuvia vuoria ja kuruja.

Siihen saakka ja hyvän matkaa ohikin,
willeillä kukkakedoilla tunkua;
puna-apiloiden ryöppyjä,
kissankellolampareita,
kakkaroiden ja saunioiden tuppaita
ja sitten valkoapilain vöitä kilometritolkulla pientarilla,
aina syksyn ensihavaintoihin saakka.

Kaikkea muuta kasvavaa siinä seassa ja välissä,
luettuja sekä lukemattomia;
sellaisena sielua kiihottavana soreuden purskana,
että väkisinkin näkimet haravoivat kukkaketoja
lapsuuden keijukaisia tavoitellen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

LiTiNÄÄ


LiTiNÄÄ

Sataa,
sataa niin että kivien sukukin viheriöi;
ellei ole pakko olla harmaa;
sammakoista erottuakseen.

Sellaiset paikat - nekin katolliset -,
joissa normaalisesti pysytellään maltillisen kuivana,
kostuvat nyt jo pelkästä sateen ajatuksesta,
eikä sille ole järjellistä loppua näkyvissä,
kosteus nousee kuivaa reittiä
kuin maannousema näreessä.

Miellyttävän laheasta tunteesta kehittää äkin
sellaisen kiihtyvän litisevän ällön
joka saa vikisemään silkasta mielen pahoituksesta.

Varjo ei auta kun ei aukene kun ei ole mukana,
kirjastokin on kaukana,
että josko sitten sinne menisi -
yhteiskunnalliseen sateensuojaan -,
loppupeleissä jos ei lopu - sade.

Sataa vaan,
parhaimmillaan innostuu kahteen sataan;
sen ulomma loitommalle ei laskutaito kykene.

On laadittava selkeä tuli ja turjotettava siinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

NAHKAPUSSi


NAHKAPUSSi

Hyttysetön maailma on sekin jotain,
vaikka ei noista Hämärän rengeistä sen isompaa
haittaa ole kuunaan ollut,
sen minkä etutassu joskus väsyt huitomiseen
jossain tiheässä näreikössä muinoin -
ehken jopa hieman ärtymyksen puolelle.

Mutta silleen soppelisti silloinkin,
rakkaudesta elämään sikäläisessä maisemassa,
nyt Arktisen hysterian sisimmässä kauneudessa;
ei tarvitse -
ellei ehdoin tahdoin tuki itseään tyvenellä tundraan.

Suolaisen veden rannalla lepää hyvänolon tunne;
istuu majakan taakse asetetuilla poikkipuilla
luut pienessä kehon myötäisessä nahkapussissa
ja vain ihailee kevyitä riettaahkoja huokailujaan
jotka tanssivat laskuveden myötä tuonnemmaksi.

Ehken joskus sotkeutuvat elävään veteen,
ajelehtivat suuren tuntemattoman toiseen syrjään,
nousevat siellä sikäläiseen sieluun kuin kotiinsa.

Tai palaavat vuosien päästä -
tavallista väkevämmän vuoksen kyydillä -,
ruskolevään takertuneina myttyinä
koko sannan roskaten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

KYMMENEN TAi JOTAiN


KYMMENEN TAi JOTAiN

Vähiin hiipuvat yöttömät,
kuni putoovat hetkeen maan varjossa;
enää kymmenen tai jotain,
päivä väistyy hetkeksi.

Piipahtaa varjon suomassa huomassa - siimeksessä,
ikään kuin totuttelee tulevaan Mörököllilään,
vaikk'on tehnyt sitä samaa miljoonia vuosia;
uusi kerta on aina uusi kerta,
sen vertaista ei ole.

Keto seuraa valon sydäntä kellon viisarina,
nuokahtaa tismalleen oikealla hetkellä,
virkoaa sitten;
uinahtaa siinä välissä ja toipuu takaisin elämälle,
kuni jonain lämpimän syyskesän yönä tuo uni
muuttuu matkaksi Talvelaan.

Kipenen verran haikeutta mielen liikutuksissa;
mitä sitä turhia kieltämään - wanhasta muistista,
kesän hereys ja tuoksut haihtuvat pikkuhiljaa.

Tilalle tulevat usvien mystiset tanssit
jotka valuvat kallaita alas - liehuvat alanteiden yllä;
jutauttaa,
oikein hytkäyttää hartioista
kun pitää pidätellä lapsellista purkausta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

RANSKALAiSET ViiKOT


RANSKALAiSET ViiKOT

Kokonaisuutta katsellen hieno päivä tulossa;
lihanhimo lähes tyyten nujerrettu vallan,
kissit ahmivat nyt heinää -
kuten lehmien tuleekin tehdä.

Jänekset, paskahottiset, kontiaiset, päästäiset
ja sensemmoset lekottelevat kaikessa rauhassa -
rantasanta on tulvillaan ikuista,
mutta tietenkin ponnetonta onnea,
koska mikään ei enää uhkaa.

Lokkikekkereissä menossa ranskalaiset viikot,
varmaan joku culinaire-sukulainen liihotellut,
lepsutellut jostain pariisilaiselta tunkiolta -
ja nyt syödään sitten sinisinpukoita pieteetillä,
arvokkaasti kirkuen.

Muuten ei tapahdu juuri mitään,
kedon kukkaset ovat tyydyttyneet,
saaneet suurimman kasvuvimmansa täyteen;
nyt on kukoistuksen aika.

Punaisen sävyjä ailakin hennosta unikon hehkuvaan,
siniset voimistuvat tulevaisuuteen;
keltaiset hiipuvat vähin erin,
ahkerimmat muuttavat jo itseään höytyviksi
ja heittäytyvät pian Pohjan Akan vietäviksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

ULV-LARSEN


ULV-LARSEN

Aivan tyypillinen heinäkuinen puoliväli,
huomen herännyt kompuroiden,
viittä kuutta säätä ehättänyt olemaan
jo ennen kuin sika ennättänyt pierasemaan.

Mutta kyllä tuo siitä suttaantui -
loistavasta alusta huolimatta -
kelvoksi muuttui auringon idänpuoleen kerettyä.

Aamu alkaa vaikuttaa morsiolta,
vuoren kiire kätkeytyy ujostellen usvalinnikkoon
ja kuikkii kuin varkain - tai uteliaisuuttaan,
tulevaa päiväsulhoaan.

Paatissa Ulv-Larsen huuhtelee aamiaiskulhoaan;
sokerihuurrettua maissia, vattuhilloa,
herajuustoa ja paksua melkkiä,
sillä kapteenitason herra pysyy kuosissaan.

Päälle ankaran väkevää kohvetta iänikuisesta emalista,
kyytipojaksi hyvin sawustettua palowiinaa ryyppi;
tukeva annos vapauttaa syntisen lankeemuksilta.

Kone käyntiin - se hinkuaa merille -,
aaltoja haukkaamaan;
karkea koura tarttuu ruoriin,
toinen pleissattuun köydenpätkään - TUUT-TUUT!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.