tiistai 20. helmikuuta 2018

NAURiSMAAN AiDAT


NAURiSMAAN AiDAT

Tohisee lupaavasti - vain vislaus puuttuu,
idän pikajuna Putinovits saapuu laituriin kaksi,
seuraavat pari vaunua laituriin kolme
ja viimeinen - ensiluokan vaunu varmaan -,
suoraan aseman sisään.

Matkustajia pyydetään irrottamaan laskuvarjot
sekä siirtymään jalkapatikassa pylväistä
ynnä semafooreista tai vastaavista alas.

Miten se onkaan juuri kuluneena talvena
osannut osautua puuskuttamaan kaakosta kovin,
onpa itäkin harrastanut samaa;
tässä on jotain niin outoa että se mietityttää.

Ne iänwanhat vallan tuulet - Luotto-luode
sekä Louhi pohjoisesta koillisesta;
kovin on vähäiset omakohtaiset havainnot,
josko aivan maistiaiset vain,
eikä niitä lempoja ole juuri kirjattu tilastoonkaan.

Naurismaanlumiaidat töröttävät joutilaina.
tappavat aikaa rintuuksissa noloina poloina jonoina;
työttömyys, tarpeettomuus, lumettomuus
saa ne pikku hiljaa ränsistymään.

Ehkä uskoa toisi Pohjan akan ätäkkä lumimyrsky.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 19. helmikuuta 2018

YLiKYPSÄ


YLiKYPSÄ

Rikkoontunut appelsiini lojuu jäisellä bulevardilla,
heitteille jätetty - loukkaantunut näkyy olevan,
selän puolessa vasemmassa kyljessä lommo,
josta valahtanut mätää polanteelle.

Kumarran äheltäen
ja noukin sen talteen;
hautaan sitten sulan maan aikana rantapuuksi.

Ihmisoletuksen tekeleitä,
ei ole sangen uskottavaa,
että joku muuttolinturiepuparka
olisi jaksanut sen napata kenties jostain;
ehkäpä vaikka epsanjalaisesta tarhasta
ja kiikuttaa sitä tänne saakka nokassaan
vain havaitakseen sen olevan osittain ylikypsä.

Vaan mistäpä tuon tietää,
tutkimattomat ovat €U-herrain tiet;
lähdettävä on siitä jotta kaikki on mahdollista -
mahdotonkin -,
jos ihminen on kyseessä.

Mitä luonnottomampaa luonnonvastaista,
sitä taatummin siinä on ihmisotuksen sormet pelissä.
On se jo nähty,
vaikkeikaan ihan kaikkea lopullista vielä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

SUOLAA


SUOLAA

Taas voitelee,
ankara wimma ruoskii kasvojen paljasosia,
hyisen kosketuksen tuntee aina munaskuita myöten;
mistä osaakaan tuo lempojen lempo
ujuttautua sisimmänkin hyytävään?

Sielun salaisetkin sopukat se voitelee tuosta vaan,
koskettaa hurjuudessaan niin,
että huojuttaa - mielen puolikas ravistaa,
toisen koettaessa karistaa tunnetta onnistumatta.

Linnunlihoille karahtaneet ihoalueet törröttävät,
piikit jo kavahtaneet pystyyn neulamatoiksi,
jäisten kusiaislaumojen rampatessa kivikylmin jaloin
niskan ja selkäpiin väliä värisyttäen.

Pureva vinkka ei anna periksi - päinvastoin,
panee kaikkensa peliin,
hyökkää sellaisina puuskina
ettei aluasusta irtiolo onnistu;
aina jollain kulmalla jääkylmä lieve osuu säväyttäen.

Tätä jatkuu, jatkuu ja jatkuu,
aamusta iltaan soittaa samaa nuottia,
samasta suunnasta;
suolaa lapioidaan saavitolkulla merenpuoliseiniltä;
elämä senkus vaan on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 17. helmikuuta 2018

iHMiSHiiRiÄ


iHMiSHiiRiÄ

Vaitelias hiljaisuus kattaa kokonaisuuden,
vain raivoisa -
berserkkinä riehuva suolavesi käy hullun lailla
haavoittuneen aallonmurtajan kimppuun;
lyö, räimii, ryöpsähtelee vasten,
mielipuolisella hurjuudella vastustaa
sen tielle väsättyä estettä.

Maailman mittakaavassa aivan liian vähäpädöillä
ihmishiirillä ei mitään vastaansanomista
ja miksi pitäisikään;
hyvin piisaa että kukin viitsii olla olemassa
sille suodun aikansa - sitten joutaakin pois.

Meri,
tuo toisinaan hullu ja ankara elämän äiti,
toisinaan lenseän tyyni sekä ihana,
lempeässä sylissään elämää antava ja kantava;
samassa mitassa taas ikuinen,
niin ikuinen että - sekä eteen- että taapäin.

Voi vain loitompaa ihailla sen äyskintää
kun se kaikella voimin ärjyy,
tuulen wimma apunaan ryntää kaikkea päin;
rynkyttää, ryskyttää ja pieksää,
niin että näky hurmaannuttaa
ja saa myötäelämään ryöttäsyntisen sielunkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 16. helmikuuta 2018

KOLO


KOLO

Näytelmä jatkuu,
tuivertaa,
ahava ruoskii avonahkaa - vaan kirkasta on -
puutteen korvaava osa korvataan puuttumattomalla;
vesikeli vesirinkeleillä - frouan tekemillä.

Ne nautitaan oikeaoppisesti kallion kolossa
kaasukynsitulilla kiehautetun kohven kera;
halkaistut voilla kuorrutetut
ja kyytipojiksi päälle ladotut
sekä viikatut tuoksuvaiset Metsästäjäsiivut
vievät kielen lisäksi näön -
maailma saa tulla ihan missä muodossa tahtoo,
mitä sitten.

Alhaalla laaksossa maanmatosia -
kärpäsen paskan kokoisia -,
matelemassa sinne tänne;
kyllä kelpaa puuhaa osoitella,
tuossa kelissä tuoksinaa syntyy solkenaan,
sikäli mikäli vain viitsii liikkua,
siirtää tossua toisen eteen.

Kaunistakin se on,
ihmisten häärintä askareissaan,
ainakin näin laiskamadon silmin;
lojuessaan luojansa vuorenkolossa hyvässä olossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 15. helmikuuta 2018

LiRU


LiRU

Ennätysten ennätys,
lumesta puhtaaksi puhallettu musta kallion kieli,
sen päällä luonnon kovertumassa lampare;
auringon helotuksessa pientä uraa myöten valuu
varhaiskevään ensivesi.

Ilmiselvä,
täysin vesiselvä sula vesi;
liruu kolosesta reunan yli,
pulppuaa tulvivan vulvan tapaan,
pärskyttää mettä rosoisen pahtaan kupeella,
pisarat rei'ittävät lähitienoon lumen.

Loistava alku,
vaikka katoaa jo parin metrin päässä koko liru,
pulterin taa kasautunut kinos ahmaisee sen.

Silti edessä saattaa olla loistava menneisyys;
kenties tuo noro antoi eliksiirinsä
jollekkin niillä tienoilla viihtyvälle ruusujuurelle
joka sittempänä julistaa elämää omalla karulla
ja koruttomalla kauneudellaan.

Katsojan työksi jää laittaa muistokivi -
taikka vaikka parikin - toisensa päälle;
vinkiksi sulan maan aikana tarkistettavasta paikasta,
loppupäivä jatkuukin sitten tasaisemmissa merkeissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

EHKÄ


EHKÄ

Tulta jo tekisi mieli,
vaan joskohan vielä siirtäsi;
antaisi himon yltyä,
kuni sitten vasta äärimmäisessä wimmassaan
saisi tarttumaan alumiinilapion hantaakeihin
ja sonnustautumaan luomistyöhön.

Pienestä on kiinni,
mitättömästä vähäpädöstä -
pari metriä pitäisi nietosta lohmia;
aukkoa reistata aukoa lunta takakäteen lappamalla,
vasta sitten käristyneen makkaran makuun.

Kehtuuttaa -
jos saisi himoaan pidäteltyä vielä jonkuhkon tovin,
ehken hyvänkin,
niin luojahan se kiiruhtaisi tulipaikalle avuksi.

Silmissä vilisee paistuvien rasvatappien näkyjä,
haistimeen tunkee jostain takaumasta
erinomaisen ankaraa aistinautintoa;
vavisuttaa -
vartalo läikkyy kuin tiineeksi täytetty päälari,
ketarat huojuttavat päätä myöten kaikkea -
hattuakin.

Ehkä tässä on jo riittävästi syytä toimia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 13. helmikuuta 2018

VANOJA


VANOJA

Niin upea päivä - pulut uivat,
lokit kelluvat;
nuoret kotkat pysyttelevät paikoillaan ilmassa,
eikä kyhmynokkia näy.

On hiljaista,
kaiken tuon mekkalan keskellä jättimäinen aurinko;
loistaa ilmielävästi - selvästi kenenkään usuttamatta,
omasta toimestaan,
osannee vissiin ajatella itsekseen - itsenäisesti.

Muuaalla maailma jatkaa tavanomaisesti,
lahden poikki lentävä maitokone jättää vanat,
lahden poikki puksuttava troolari jättää vanan
bulevardilla lykittävä rollaattori jättää vanaa
jonka kyllä korjaa lumityökone oitis,
mutta että vanan se jättää sekin;
sitä vaan ei nää kun se on niin leveä.

Kivijalan tyvellä ruohon poikanen suunnittelee
alkavansa hetimmiten vihreiden ehdokkaaksi
jahka jää ja lumi vain sulaa sen yltä;
toistaiseksi tyytyy jääpoltteen nostamaan kiimaan.

Vuonon rannalla kaikki sujuu tietenkin
pilkulleen säädetyssä järjestyksessä -
muuta mahdollisuutta kun orastavalla keväällä ei ole.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 12. helmikuuta 2018

OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ


OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ

Teot juoksevat edellä
ja astuvat aikaa myöten vastaan;
taiteellinen laiskuus - mitä lempoa se lieneekään,
ehkä apuraha-anomusten välttelyä pohjimmiltaan
tai siihen suuntaan.

No yksi sellainen tuli taannoin kohden
ihan tavanomaisella pääntuuletus kävelyllä,
piti väistää ankarasti vasemmalle -
sellaisella tuoksinalla tuli - tuohtuneena.

Rannan puolelle täytyi kahloa santaisessa lumessa;
siellä sitten osaaottavaisena nyökytellä,
kaikin puolin ymmärtäväistä näytellen
aina mimiikkaa myöten.

Pakko oli ihailla välillä Arktisen hysterian ilmiötä,
värillistä ilmaisua joka ei sutia eikä pensseliä kaipaa,
sitten taas kiinnostuneen oloisena kuunnella,
kuinka jotkut haista paskat aina saavat
kun taas todelliset nerot erotetaan
saajien joukosta kokonaan pois.

Eikä siinä vielä melkein kaikki,
vaan elkein yltyvä tuuli ruoski jäisin pisaroin kasvoja,
sai kirkumaan kivusta kilpaa lokkiparven kera
ja lopulta ahava raastoi sen kokonaan puhtaaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

ViTSKUTUSTA


ViTSKUTUSTA

Eipä silti,
saattaa sitä tässä iässä kuulla
jo hyvinkin todenmukaisia harhoja - ihan luonnostaan,
ja saa myös;
etenkin jos ite haluaa.

Silti se vain taas ensimmäisen kerran
pitkästä aikaa sykähyttää
kun tuuli on liki poissa - vuoksikin vaisu paisumaan
ja siten erottaa sirkutusta rannan suunnasta,
luoteen hylkäämiltä törkykasoilta päin.

Johan siinä rinnassa läikähtää;
sielu ottaa mielikuvituksen pers'haaroista
niin sanotun kuvitteellisen otteen
ja tuiskauttaa sen rantamaisemaan haihattelemaan.

Eikö vaan alakin oitis kuulua riukiunrastaan
harmaapääsurukin, isokipuajan

tahi jopa mölyturpiaalin vitskutusta;
etenkään että,
esimerkiksi muiden muassa
meksikonlepinkäistyrannia tarvitsee edes mainita.

Sellaiseen riettauteen kykenee pystymään
kun merisirrien ääntä kuullessaan sulkee näkimensä
sekä antaa mielensä huvitella kuvittelemalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 10. helmikuuta 2018

REiLUA OiREiLUA


REiLUA OiREiLUA

On vain jotenkin sellainen tunne,
aurinko helottaa,
santa kuivuu vuoksen ehtyessä silmin nähden.

Varpuset tirskuvat räystäällä sellaisella vinkeellä,
että vaistomaisesti tällainen wanha huuhkajakin
joutuu tarkistelemaan epäluuloisena pukeutumistaan;
jotta mikä hapsottaa,
onko joku nurinpäin yllä,
vai onko kaikki tarvittava ylipäänsäkään yllä.

Eikä tirskunta edes ehdy,
vaikka kuinka siinä tuoksinassa
vahtaat ulossaolosonnustautumistasi.

Ja kun siitä pääset,
niin Kammanilta liihottelee riettaan oloisesti
kaksikerroksinen korppi immelmannein,
piruetein ja kaksoislutzein.

Siitä kai on pääteltävä jotain siihen viittaavaa
kuin muka akkakorpilla
oliskin jo nyt juhannus hammeen alla.

Pirskeles - pulujen kuhertelu...
sehän tarkoittaa kevään merkkien ensitulemista;
varhaiskevään ensioireita semmonen meinaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 9. helmikuuta 2018

EHOSTUS


EHOSTUS

Taivaassa on värivirheitä,
ei tuollaista ole olemassa,
ainakaan lempoa ei voi kukaan keksiä,
vaan niin vain näyttää olevan.

Puolikas tai suurin ja piirtein - mittari nääs rikki -
mutta kuitenkin täynnä synkeää.
toinen puoli heleää,
sielun hereäksi saavaa,
mielen sinisillä ajatuksilla täyttävää
ja kielen loputtomiin turhamaisuuksiin sortuvaa
erittäin onnistunutta mainiota.

Tämä päivä koostuu noista;
synkistä taivaan rannoista hulppeine kehyksineen,
upeista kultaisista pilvenlongista
joiden latvoista puunnot ja vuorotahtiin siinnot
osallistuvat tämän draaman ehostukseen.

Päivän päälle tähän suuren näyttämön esirippuun
ikään kuin kehkeytyy jostain aivan tyhjästä juuret,
roikottavat hapsiaiset,
joihin tarrata ahavan paahtamat,
suolaveden käsittelemät kourat.

Sitten vaan karski kiskaisu;
taivas repeää parhaimpaansa kaikkien isoksi iloksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 8. helmikuuta 2018

HiRVEÄN KAUHEAN iHANAA


HiRVEÄN KAUHEAN iHANAA

Ilahduttavasti elähdyttäviä kokemuksia täkäläisen
Arktisen hysterian historian siipien kainalosta;
yhä useammin vastaantulijoiden kera sananvaihtoa.

Hyvänpäiväntutuksi tuleminen,
sama menosuunta,
lapsen kärräys - ne herkistävät.

Ei toki miksikään puheripuliksi intoutuvaa,
mutta että kuitenkin yleismaailmalliseen tapaan
muisteluksia entisaikaisista hirveistä tai kauheista,
jopa ihastuttavista talvista.

Lumitunneleita - mäenlaskua yläkerran akkunalta,
monimetrisiä palteita niihin hukkuneine auroineen,
kaikkea sellaista extraa,
mitä tasamaan talven elätti ei osaa edes kuvitella;
eikä edes uskoa ensimmäisellä kerralla,
joskus toisellakaan.

Tämä elettävä vaikuttaa kuuluvan hyviin,
vaikkakin pahin lienee vasta edessä,
odotettavissa on maalis-huhtikuun luoteiset;
ne jotka tuovat veitsenterävää lunta ylängöltä,
sitä jolla ruoskitaan ulkona liikkuvien kasvoja.

Mutta nyt auringon heleä katse pussaa naamaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

ASKELEET


ASKELEET

Iltapäivän kävely rantabulevardilla on leppoisa,
tuuli koittaa varovaisesti leyhytellä viirin latvoja,
sitten ei kehtaakaan,
luopuu kerrasta
ja jättää lieheet roikkumaan.

Aamulla syntynyt aurinko kiiruhtaa ehtooseen,
viimeiset terveiset valaisevat,
maanäären takaa juontuu upeita kiiloja;
pilvimassojen suonnat saavat ihastumisia
sekä keskustelun avauksia kulkijoiden kesken.

Koko merenylinen taivaanpiiri on
kuin suuren tiatterin huikean pittoreski lavaste,
omavaltainen sielu maalaa tuohon taustaan Naiaa
kun kukaan ei ole hämmästykseltään estelemässä.

Hämärä asettuu virkaansa,
sinisenharmaat siimekset kolojensa varjoiksi
ja hiljaisuus tasoittuu kaiken kattavaksi runoksi,
sävelettömäksi harmoniaksi,
elämisen sietämättömäksi keveydeksi.

Loittonevien askelten rahina poistuvista anturoista
pikkupakkasen karaisemalla polanteella
on olemassa olevan Arktisen hysterian lisäksi
ainoa merkki kulttuurista täkäläisittäin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 6. helmikuuta 2018

ENEMMÄN "chic"


ENEMMÄN "chic"

Arktisen valon siekailematon hurmaavuus,
se koskettaa sielua häikäilemättömästi;
sen verran rutakalla otteella,
että ulos mennessään on oitis - jo uksella -,
huokaistava ensi kerran,
jos meinaa ehtiä jotain upeudesta toteamaan.

Vastavärien täydellinen riidattomuus,
niiden väkisten sovittamisesta ei mitään merkkiä;
täydellistä taiteellista vaikutelmaa taivas täynnäns',
jäljittelemätöntä -,
ilman tarvitsematta sanallakaan puuttua siihen.

Valokuvauksen niin sanottua "clou"-tunnetta
on tullut mietittyä reilut kolmisensataa vuotta;
nooh - runoilijallahan on siihen oma,
valehtelemattomuuteen perustava vapautensa.

Toki siitä vain viimeiset vajaat parisataa,
niitä ihan omin näkimin nähtäviä vedoksia -
siis jostain Louis Daguerren päivistä saakka,
väheksymättä Nicéphore Niépkeäkään.

Ehkäpä viehtymys otoksiin tulee sittenkin
pikemminkin toisintamisen mahdollisuudesta;
aidon kuvaaminen on paljon enemmän "chic".
kuin sutimalla jäljittely suurinpiirteineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 5. helmikuuta 2018

PÄiVÄ KÄY


PÄiVÄ KÄY

Sarastukset virkoavat nyt sellaista hoppua,
etteivät aamunkoit aina näytä pysyvän tahdissa,
eikä aurinkokaan ilman kuuta.

Suurenmoiset huomenen enteet valaisevat itäkoillista,
kirjaimellisesti idästä tulee valo,
kirkastaa tämän länsimaisen hapatuksen hämärän,
kuljettaa viheriöille niituille ne
jotka synkissä pimeissä laaksoissaan
silmättöminä vaeltavat päämäärättä,
sekä kaikki me muutkin.

Auvoisan aamun värisinfonioiden puunnossa,
niiden alla ja huomassa juomassa kuksallista;
suomassa taas jälleen kerran luvan
sielun vallattomuudelle rynniä päivää vasten
ilman ainuttakaan vastalausetta,
ilman aikojaan,
omin nokkineen -
riistosta ja sorrosta tyyten vapaana.

Päivä käy,
voittamattoman auringon päivä lähestyy vakaana,
valon myötä harsuuntuvat aamujen autereet,
vuorten rinteet laskeutuvat tanssien mereen.

Haavruuan suruvoitto kantaa ulapalta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

HYTTÄRYYTTÄ


HYTTÄRYYTTÄ

Kyhmynokkain metsästys kiivaimmillaan,
siis noin kuvainnollisesti - oikeastaan ei hajuakaan,
vain muutama silmiin sattunut harhakuvalaukaus.

Vuorolaiva rantausi,
monenmaalaista väkeä partaalla vahtaamassa,
osa malttamattomina odottamassa kongissa
kuivalle maalle pääsyä.

Klonks ja klonks - laakonki laskeutuu,
ensimmäisten joukossa taituroi ranskalaisilla koroilla
sukupuoliolettama -
jotain tuttua siinä on wanhasta muistista,
mutta nykyisinhän sellaiset on pidettävä
visusti omana tietonaan.

Siihen mennessä kun en ole saanut selvää
tuosta hurmaavasta otuksesta,
se on jo ennättänyt koikkelehtinut laiturille
karvainen puuhka kaulansa ympäri - verkkosukissa.

Näpsään salakuvan - maksoipa mitä maksoi
ja päätän salamana tarkistaa mokoman lintukirjasta
oitis pirtin salaisimmissa sinisissä syövereissä,
toki sitten vasta kun hyssyn-hyssynhiljaista.

Niin ja, kyhmyhaahkoista ei merkkiäkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 3. helmikuuta 2018

SiNiNEN ZEN


SiNiNEN ZEN

Runoulottuvuudessa -
varsinaisesti useimmille siis liki näkymättömissä;
kuitenkin siellä löyhästi leijuvien sanojen
havaitseminen ja poiminta onnistuu upeasti,
etenkin sielun ollessa kutakuinkin rakastuneen
kaltaisessa kultaisessa sinisessä tilassa.

Tuonmoista eetoksen makean täyteläistä,
mystisen lenseää sinikeltaista tolaa,
voisi parhaimmillaan verrata vaikkapa
ensinnä hillahunajassa kastettuun,
sittemmin haahkan untuvissa pyöriteltyyn
hehkeään nami-namihörhelöön.

Ai että,
namia tuossa mysteerissä on liikkua ja kutvehtia,
puljailla ja kuljailla joutilaan työssä haihatellen;
päivisin päiväkerhojen tapaan - yössä yökerhojen.

Vastattava siellä aina auvoisesti kyllä,
koska vastaan tulee mitä mielenkiintoisempia
kaikilla herkuilla höystettyjä uusia innoja,
sekä niin valtava määrä wanhoja -
jo unohduksen suohon vaipuneita,
mutta silti huikaisevan ihania synonyymejä.

Runoulottuvuus on sininen zen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 2. helmikuuta 2018

SiiVET


SiiVET

Ne sonaattimaiset kuvat pittoreskeinä,
vaaleanpunaisina hetkinä mielen hämärissä
kun olet saanut puskettua Tundran tyttären
sannan kautta auraamattoman nyppylän päälle,
vastatuuleen,
kärryn kera.

Se on runouden - kulttuurin korkeimman muodon -
kaltaista jumalallista hulluutta;
otsalta tihkuva hiki ja kiipeämisen kiihko yhtyvät,
ihmisvaljakosta riisuutuu työn- ja puurtamisen käsite,
sanojen rakastajalle kasvaa siivet.

Vielä ymmärtämätön hymyilee,
ääneen lausutuilla sanoilla on luottokuuntelija
joka heiluttelee pussitettuja kännösiään;
hyväksyy ilmiselvästi runollisen tuotoksen.

Tuuli kuivaa otsan,
puuskutus asettuu sisäiseen tilaan
ja palo jatkuu vielä syvällä sielun kudoksissa
kun samaan aikaan jo ulkoinen olemus valmiina
ottamaan ankaramman otteen hantaakeista
paluumatkan myötäleen takia.

Onnistumisen sietämätön kutina -
tässä tolassa on syntistä hekumallisuutta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 1. helmikuuta 2018

LEMPOHiSET


LEMPOHiSET

Tänään eletään sitten sitä päivää
kun pitää muistaa pinnistää muistiaan
ja olla töllöttämässä ulapan suuntaan redille
siinä joskus puolisen aikaan kuvanotin hyppysissä.

Saattaa hyvässä lykyssä nähdä upeahkoja ilmiöitä,
etenkin kun vastavalon voima värittää
tuota vedestä vapautuvaa pohjaa;
ohuesti siilautuva valo siis enemmän kuin suotavaa.

Luode vetäytyy aika loitolle ranta-ahteelta tänään;
wanhan ja oivallisen huteron muistini mukaan
jonnekkin reilun parin sadan metrin päähän.

Merenkulullis-tieteellisemmin sanottuna
tuo tarkoittaa että vesi kutistuu noin
kolmenkymmenen sentin päähän alimmastaan.

Kippareille tuo sitä,
jotta ne kivet joiden paikat ovat tiedossa,
ovat tuolloin huomattavasti likempänä pohjaa
sekä viuhtovaa potkurinlapaa.

Ja ne yllätys-yllätys kivet,
joista kukaan ei vielä tiedä,
tai niitä ei ole merkitty;
ne lempohiset yllättävät yllätyksellisyydellään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.