maanantai 26. helmikuuta 2018

Ei PÄiVÄÄKÄÄN


Ei PÄiVÄÄKÄÄN

Olen wanha valkoinen mies,
rapistuvasta näöstäni huolimatta näyttää
hereähkö esteettinen havainnointikykyni yhä toimivan;
kulmakarvani kohoavat helposti lieriä hinkkaamaan
ulkoilevien piukkojen trikookuosien toimesta.

Samoin käy kyllä silloinkin
kun luonto järjestää tiatteriesityksen sitä tehen;
toki tarkoituksenaan ei liene ketään hämmästyttää,
vaan vain toteuttaa sitä oman moninaisuutensa
yksilöllisen upeaa satunnaista sattumaa.

Kaiken kaikkiaan sitä joutuu monasti
ulkona luonnossa liikkuessaan vaan hymyilemään,
tirskahtelemaan pahakurisen penikan lailla
havaintokyvyn yllättäissä housut kintussa;
joskus jopa aivan sananmukaisesti.

Se on elinvoimaa,
eliksiiriä jolla ladataan sielua,
williinnytetään mielikuvitus haihattelemaan;
antamaan piut ja paut kaikelle totiselle hössötykselle.

Arktisen hysterian saama ote tuntuu yötä päivää -
niskasta aina pers'haaruihin saakka
ja hyvältä tuntuukin;
päivääkään en vaihtaisi pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi