torstai 31. toukokuuta 2018

VASTATUULEEN


VASTATUULEEN

Jatkuva tuuli väsyttää,
äkkinäinen tottumaton saattaa kyllästyä helposti
ja  päätyy moittimaan olosuhdetta ärtyneenä;
no ei se auta mitenkään viihtyvyyteen.

Mahdoton on mahdotonta,
tuulen sammuttamiseen ei ihmiseläimen viisaus piisaa;
onhan se nähty, monasti ei edes tulen,
joka sentään saattaa olla ihan omaa tuotosta.

Jatkuvaan puhallukseen on vain totuttava,
muuta mahdollisuutta ei ole;
hyväksyttävä tosiasia totena - ylivoimaisuutena -,
asiana johon ei voi vaikuttaa.

Ei se sen kummempaa ole,
ihmisotuksen vastukseksi on keksitty muutakin
kaikenlaista kivaa joka ei osu mukavuusalueelle;
sama konstihan se niissäkin toimii.

Samoilla näkökulmilla joutuu ottamaan vastaan
kaikensorttista sälää jos meinaa elää
ja sillä siisti.

Murehtimalla tuulta joutuu pysyttelemään sisällä
ja silloin jää paljon upeaa näkemättä;
siksi rohkenen suosittaa väkevää vastatuulta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

REAKTiOiTA


REAKTiOiTA

Tässä taannoin - yöttömässä -,
sorsalintujahdista tullessani yömyöhään,
kotiinhipsimisreittini osui siinä aatoksissani astuen
sattumoisin luutarhan ohi tai vieri;
miten sen kukin kuvaa.

Joka tapauksessa;
olin aistivinani vienon kadaveriinin tuoksun,
sellaisen hienotunteisen - virallisen oloisen,
joka asiaan kuuluukin elämän lakien mukaan.

Silti lempohinen jotenkin hytkähyttää,
sillä lienee kai jotain tekemistä muinaisuudesta
perityn pakokauhureaktion kera;
hieman samaan tapaan kuin käärmeen kavahtaminen.

Enpä osaa näin jälkilöylyyn arvuuttaa
oliko tuo taannoinen umpeenluojien huonoa työtä
vai kuuluuko se vain asiaan.

Joka tapauksessa kiireettömyys,
oikeastaan ajan seisahtuvuus huokuu alati
siitä ohikulkeissa - tuoksua ei aina aisti;
kenties silläkin on joku tietynlainen merkityksensä
tässä maailmassa.

Että kiireettömyyden auvoisen sarastuksen aistii.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 29. toukokuuta 2018

RAATO


RAATO

Ruumiinvalvojaiset heleässä yöttömässä yössä;
valasrievun jäänteet lojuvat rantalouhikossa,
merellinen vaellus on päättynyt tappoon.

Kaikki se mitä Ahab ei ole katsonut tarpeelliseksi,
talteen otettavaksi tai rahastettavaksi,
on kipattu pyhän luomuvaihtoehdon nimissä
lempeästi partaan yli merikierrätykseen.

Äkikseltään sitä kyllä näin maallikkona luulisi
noinkin tuoreella valaanraadolla,
etenkin näin kevään kiihkeimmässä vaiheessa,
olevan isompaakin kysyntää ja tarvetta.

Mutta niinpä vaan luulo vaihtuu todeksi;
varmaan siipiniekat vain lihan kypsymistä odottavat
ja sitä kuni odööri on riittävän tuikea,
sellainen ettei sitä kertakaikkiaan voi vastustaa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä,
jotta vainajan vetovoimatekijät puuttuvat -
ehken voisi kai sanoa näin -,
ei ole vielä tarpeeksi lämmintä että bakteeritoimi
käynnistyisi tuossa hylätyksi tuomitussa suolessa.

Inhimillisen toiminnan koko raadollisuuden
kokee parhaassa mitassa tällaisella raadolla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 28. toukokuuta 2018

POTENSSiiN YHDEKSÄN


POTENSSiiN YHDEKSÄN

Hötkyilevä lammas tiellä
ja sata sen siskoa vaanimassa tuonnempana;
eipä sitä osaa mennä hätistämään,
se kuuluu tämän maiseman atmosfääriin
kuin sika limppuun.

Eikä siksikään,
että joskus se saattaa äityä jurottamaan,
lyö jalkaa kamaraan sekä sylkee,
jos sitä kovin ääniukaaseilla ahdistaa.

Lampailla niin kuin poroillakin
etenkin päässä olevat älysolut
ovat niin heikosti kiinni toisissaan,
että niillä on mahdollisuus kääntyä poikkiteloin
ja silloin mahdoton siirtyy potenssiin yhdeksän;
itsesuojeluvaisto katoaa tyyten.

Ounastelu tilanteen ratkaisemiseksi ei onnistu,
vaan pysähtyy niille sijoilleen -
lampaan päässä ei vain riitä kapasiteetti;
eikä leppoisan lomalaisen osalta -
sen jolla minuuttipeliin sovitettu hoppu aasta beehen.

Yleensä hänkin - lampaan tapaan -
käy uhmaamaan yhteisen luomakunnan
yhteisiä järjestyssääntöjä tovin vartuttuaan kovin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

KYTTÄYS


KYTTÄYS

Meri - suolavesi - millä nimellä sitä kukin kutsuu;
se on sisämaan asujalle kumma käsitekapine,
tulee aina satunnaisesti mieleen,
saattaa mennä viikkokausia - vuosikausia jopa,
ettei se pukahdakaan

Ja merenrannan ihmiselle,
sille se on kiinteä osa elämää,
halusipa tuo tahi ei.

Sen sijaan maahan se -
siis ihan sananmukaisesti sisämaiselle -
on se ensisijainen elementti - merestä viis;
se tulee esiin vain sivujuonteissa sivuhuomautuksina,
jos yleensä on tullakseen.

Nämä kyttäyskeikat ovat mukavia,
näissä on aina roppakaupalla tilaa tuon tapaiselle
kun on suoritettava salapoliisin työtä
jonkun merikokon tahi muun siipiepelin elämästä;
hieman samaan tyyliin kuin yksityisetsivällä
joka varjostaa jotain epäiltyä.

Joskus tässä tuntee itsensä tirkistelijäksi
kun yrittää saada vilauksen siitä
minkä väriset höyhenet merikokon pyrstön alla on.
Mutta eipä tuo siitä mahda itse välittää lain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 26. toukokuuta 2018

PiTSiÄ


PiTSiÄ

Sarastus hyväilee näitä kaukaisia rantoja;
Ultima Thule ei voi olla enää kaukana,
vesirajaan matkaa ehkä kymmenisen metriä
ja yhä likenee -
vuoksi pukkaa sitä vielä tuostaan parisen tuntia.

Maailma loppuu meri-ilmaan;
autius ottaa vallan - jatkaa näkymättömiin,
loputtomiin saakka eetosta kantaen,
ehken joissain tapauksissa kynnen verran siitäkin yli.

Kukaan ei ole näin aamutuimaan siitä todennut muuta;
päivällähän se olisikin jo myöhäistä,
keskipäivän kontrastit kun ovat liian kovia
kaikelle pehmoisen kauneuden näkemisille.

Ihminen saattaa olla runo henkiseltä varreltaan;
sielua asuttaa vain kauneuden kuorruttama hämärä
ja runonomaiset pitsireunukset,
mutta yöttömän keskisen päivän ankaraan kovuuteen
sekään ei tepsi.

Kovimman valon hetkellä nuokutaan;
eetokset eivät kumpua ilmi poimittavaksi,
mököttävät tyyssijoissaan -
pieluksillaan uusien sanojen syleissä -
kukin kultaista tuntiaan vartoen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 25. toukokuuta 2018

HiiPiN UURiA


HiiPiN UURiA

Kertakaikkiaan - täytynee tunnustaa -,
sieluun yritti luikerrella musta kärmes;
epäilyksen mato, tahi mikä pirulainen lieneneekään...

Tuli nääs eilennä mieleen lintuja vahdatessa se,
mikä tuli joskus taannoin mieleen Sulaojalla,
samoin lintuja vahdatessa silloin aikoinaan.

Nimittäin kylän- ja naistenmies Hiipin Uuria se
jo aikoinaan tiesi sanoa valokuvien otostamisesta
hyvin zeniläisen näkemyksen:
"Hyvä valokuvaaja ei ole se joka ei tee virheitä,
vaan se joka ei tee samaa virhettä toista kertaa."


Lienee tuo Uuria ollut myös runo ja velho samalla
kun into- eli myrrysmies muutenkin.

Eilen ääntä oli maailma täpötäynnäns',
silti ensimmäistäkään otusta ei otosetäisyydellä,
niin tulipa siinä vartoilessa mieleen se Uuria
ja että no nih - enpä olekaan "hyvä kuvaaja";
tapahtumattomuudesta päätellen tässä on nyt virhe,
täytynee jättää toinen kerta pois tältä apajalta
jotta olisin taas "hyvä kuvaaja".

Kyllä elämä on sitten riemastuttavan suolaista,
ja hyvinhän se tällä konstilla sielun ytimeen osuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 24. toukokuuta 2018

SELVÄ PELi


SELVÄ PELi

Riinpiissiläisyys on pääsemässä niskan päälle,
siellä tällä jo havaittavissa orastavia länttejä,
toki haileita,
mutta selvästi kulosta erottuvia elämän lupauksia;
väkevästi mullan seasta esiinpistäviä piippoja.

Eikäpähän tuota tarvinne isosti arvuutella -
lopputulosta - kuin myöskään aprikoida,
ihan näyttää normaalilta;
kiihkeärytminen Aktisen hysterian kesä on aluillaan.

Jatkaa tuohon päästyään sataen ja paistaen,
väliin tuullen, väliin tyventyen;
kaikki tyylit on ennalta tiedossa,
vain esiintymisjärjestystä arvuutellaan,
kukin tahollaan,
jokahinen omalla tavallaan,
mutta yleensä se iltaan mennessä selkenee.

Loppu onkin sitten syksyyn laskettelua,
ennen kuin ehtii hätäisestikään kissaa sanoa;
kaikki kukkii nopeasti,
hopuimmat ovat jo osansa suorittaneet
ja siirtyvät lataamaan voimaa juureensa -
seuraavaa ponnistusta varten.

Matkalipussa Odotettavissaan on jotain järkeä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

LAKi


LAKi

Kyllähän se tämmöisenä päivänä kelpaa,
koko vuonon ranta on yhtä hulinaa - vilskettä jo
ennen kuin on ehtinyt eilisestä herätyksestä uupua
ja uuteen vaipua.

Kaikkialla kiimitään,
keskeytymätöntä kolmivuoroa käyvät elämänkellot,
ei mitään häpyä,
selkään noustaan siellä missä pienikin tilaisuus.

Oikeastaan väkevän kiihkon näkee helposti
jos vain viitsii hetkenkin pysähtyä katsomaan,
tulenpalava wimma on kaikilla eläväisillä silmissään
tuossa hurmaavassa tuoksinassa.

Edes saalistajien röyhkeä tilanteen hyväksikäyttö
ei saa itsesuojeluvaistoa päälle;
siinä kaprakassa toteutetaan vain elämän lakia:
"Jatka sukua ja lisäänny."

Monia ihmiseläimiä mokoma raakuus pöyristyttää
ja herkimmät syöntyvät kärsimään itsessään
kaikki tiimellyksessä näkemänsä draamat
kun ajattelevat inhimillisyyden pakkomielteessään
tuota luonnonlain karua ja oneaa toteutumista.

Elämää se vain on - toiselle loppu - toiselle jatko.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 22. toukokuuta 2018

ARKA RUTi


ARKA RUTi

Ehken voisi jo sanoa jotta
sen verran kesä on alullaan
että sateenvarjon kera pitää väistellä pisaroita,
tulevat rohkeasti iholle.

Muuten erinomaisen kuivaa,
oikein himokulottajan unelma - rutikuiva -
kuin ruutia joka tulehtuu pienimmästäkin kipenestä;
silmäniskua lie syytä varoa tätä ihastellessaan,
ettei koko tundra syty.

Nyt ei parane tulella leikkiä;
onkohan milloinkaan - paitsi kakarariiviönä joskus
kun silmänkääntäjäfakiiri oli ollut muka nielevinään
ja sitten me palavilla tulitikuilla samaa tekevinään.

No se leikki loppui kun sarka paloi,
koirankaulanen hirsilatokin sen laidalta,
sen sisältä ylivuotiset kuoritut keksinvarsinäreet
ja ferkussonni,
sitten tietenkin naapurin isännän päreet vielä.

Hyvä tekee märkävesi janoavalle rantamaalle,
ehtii kastella ohimennessään ruohon juuria
ja kaikkea muuta frouan syksyllä maahan kätkemää;
vesi kun ei hopultaan jouda kovin pitkään
seisomaan lammikossa sannikossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 21. toukokuuta 2018

ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS


ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS

Kaikki mikä näyttää joltain;
polulla, tienposkessa, pounulla, nyppylällä, kivellä -
ylipäänsä missä tahansa - jossa tuo ovelus ikinä vaan
keksiikään näyttää muulta - tai ei näyttää miltään.

Se on taatusti piekana;
lempo joka hyppää täpärästi viime hetkellä siivilleen,
liihottelee pois ja se on siinä - nou otos.

Kolmenkymmenen kilometrin matkalla
tuo peijjooni päihittää kahdeksan-nolla otostelijan.
ei kahta puhetta - koettu on - ärsyttää.

Sillä ei ole erityisemmin merkitystä -
eikä sellaista edes pidä näköjään aprikoitaman -,
että miten sen otoksen saisi;
olipa asianharrastaja sitten missä-, miten-,
tai millä kurin omalla tahollaan.

Ei mitenkään - se on piekana;
vaikka liikkuisi tuon matkan intensiivisesti tarkaten,
käsi koko ajan kameran näpyllä lojuen - ei, ei ja ei.

Vain tilastotieteellinen zen pelastaa;
Heikäläisistäkin löytyy aina joku tolvana tai ääliö
joka ei kammoa ihmistä ja sen keksintöjä,
katselee vaan äimänkäkenä kiveltä kummajaista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

COLA BALADiN


COLA BALADiN

Päivästä näyttää tulevan hulppea -
sävähdyttävän upea -,
ei häivääkään edes pilven riekaleista;
jos olivat - menivät.

Tässä jossain vuonon rannalla ennen sian pierasua,
ajankuluavustaja suoltaa NRK-jatsimussiikkia;
makiaa hytkettä,
koipi napsuttaa kumimattoon - tunnelma on uninen,
niin kuin aina kyttäyskeikalla.

Vaan kun on niin kutkuttava tilanne,
sattumalta takakäteen silmäillessä äkkäisty pesä,
pesue sekä jalosukuinen pariskunta;
muuta en ilmineeraa.

Sanoja lipuu tuulilasin pintaa mitäänsaamattomina,
eivät osaa kiinnittyä,
joko pää tahi toinen on eripuraa eriparia.

Apukuljettajan penkillä lojuva paperipussi raottuu.
pukkaa kuin kiusallaan viikinkikinkulla vuoratun
voileivän tuoksun leijumaan odotustilaan.

Cola Baladinin kruunukorkki murtuu.
Sanat kuihtuvat kauhtuneiksi valjuiksi;
hyppysten ujuttautuessa pussiin häipyvät lasilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 19. toukokuuta 2018

TAiTTUVA


TAiTTUVA

Nämät värit alkavat olla sitä luokkaa,
eritoten ihanaiset lahean sävyt,
nuo jumalaisen hereät, koskettavat,
että noustava on ennen ylösnousua;
jo hieman ennen kuin siltä tuntuu,
jos vain mahdollista - tietenkin -,
sikäli mikäli itse vain haluaa.

Arktisen hysterian kauneus tulee valosta,
tuosta yöttömän yön ilmakehän läpi taittuvasta
ja siksi kaartuvaiselta vaikuttavasta,
vaikka kaikkihan sen tietää ettei valo kaarteile.

Tuo taianomaisuus,
etenkin yhdistettynä ankaraan karuuteen,
puuttoman tundran avaruuden tuntuun,
sekä rannikon elämää pursuvaan kuhinaan;
se ikään kuin haltioittaa.

Tulee outo kumma tunne,
jonkin sortin rajatila - kuin unen ja valveen -,
ettei kaikkea aistimaansa ehdi tuta,
eikä varsinkaan omaksua niin hallitusti
jotta kokemansa voisi tallentaa sinamoisenaan,
ilman liioittelua ja ylisanoja.

Suven kiihkein episodi on pian alkamassa loppumaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 18. toukokuuta 2018

MUSTAA HERUKKAA


MUSTAA HERUKKAA

Sitten kun jos luoja suo sään,
otan, mään ja teen liekit,
lämmitän kuuman veen;
istun tappiin kuunnellen tulen loputonta tarinaa.

Hörpin tauoilla kulauksittain märkää kuumaa -
jossa liraus mustaa herukkaa matkapullosta;
ikään kuin vahvisteena - rikkuna iin päällä.

Paneudun - ellei joku patista muuhun tuoksinaan -
kuulostan joko se loimujen ja ritinän läpi
milloin pääsee loppuhuipentumaan - tarinoiden päähän;
kahdeksansataatuhatta vuotta on oiva suoritus.

Siitä en haluaisi olla poissa;
uskon että loppu käsittelisi hyvinkin ajankohtaista,
ihan viime aikojen menneisyyden sattumuksia.

Tulen katveessa,
nuotion hehkun lämmössä,
sitä tulee lähes joka kerta aprikoitua,
että mistä lemmosta sillä juttua piisaa -
ottaako se vaikutteita ahmimistaan puista?

Että miten se muuten voisi muistaa niin paljon,
koska ei se koskaan samoja toista -
aina on uutta kuultavaa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 17. toukokuuta 2018

LAKiMUUTOS


LAKiMUUTOS

Olen sitä mieltä - hyvin runsaasti ja edelleen;
kevään olisi syytä jatkua pidempään - kauemmin,
piruako sillä semmonen hoppu hosua,
melki kaikki asettuvat aika äkin.

Kun sitten ollaan parahultaisesti kohillaan,
suuret draamat on pääasiassa näytelty,
joku Rantasen Sipi saattaa vielä sitä siipimaassa
syöntyä harrastamaan - tahi tylli;
sikäli mikäli joku satunnainen epämääräinen
hortoilee sen suvunjatkumon läheisyyteen.

Muuten kyllä kiihko ja rajuus on kuitattu,
isoin, suurin osa kesäelämästä on vahtaamista,
ruokailua sekä muuton valmistelua.

Ja sulkasatoilua.
Silloin ujostellaan ihan ihmisotusten malliin,
kempä se nyt julki kelteisillään,
joku haistimen vartta pitkin katseleva
saattaisi mokomasta vetää herneen nokkaan.

Selvästi luonnonlakia pitäisi muuttaa,
kevättä pitemmäksi - talvesta joutaa pätkä pois;
kukaan keskitalvea kaipaa,
vain lumitöitä, lumitöitä ja lumitöitä,
mitä se semmonen hyvejää...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

SELVÄ PYY


SELVÄ PYY

Pienoinen porina jo käy,
koko vuonon rannikko hieruoineen -
aina avomeren suulle ja sulan tundran rajamaille -,
kihisee elämää.

Toki Siberian karonkkaa mitenkään väheksymättä -
tuossahan se köllöttää naapurissa -
jatkuen aina hamaan Tšukotkaan saakka.

Siellä se vasta varsinainen vilinä ja hulina
kun valtaisat hanhilaumat joukkoistavat
kiihkeässä hurmassa uutta jatkumoa geeneilleen.

Mutta kokkoja ilma sakeanaan siellä sun täälläkin -
aina taivaalle vilaistessa.
Useilla jyrkän räystäillä ja muilla kielekkeillä
tähyilee piekanojen silhuetteja.

Muitakin havukoita on - se on selvä pyy,
mutta niistä ei rosvojen takia isommin ilmineerata;
se tieto kirjataan rivien väliin pimeänä materiana
josta sen näkee vain asiaan valoisasti suhtautuva.

Jos malttaa saada pysähdyksen aikaiseksi
ylämaan tundrapälvillä kuulee varsin alvariinsa
peruuttavien kuorma-autojen piipityksiä;
vaikkei moottorin ääntä juurikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 15. toukokuuta 2018

KESKELLÄ PÄiVÄÄ


KESKELLÄ PÄiVÄÄ

Tämä on nyt tätä - hyvästi yö -,
pistää kai varmuuden vuoksi almannakkaansa ruksin,
jotta osaa osautua oikealla aikaa takaisin,
minne sitten meneneneekin luppoaikaa hutvailemaan.

Met koitamma täkäläisittäin -
sikäli mikäli se suinkin vaan onnistuu -,
uinahtaa ilman yötä;
huilia se nääs vaatii tämmönenkin elämä -
kaikkine etuineen ja eriskummallisuuksineen,
kuin myös humeetin tyhjennystä aika-ajoin,
muuten ei kunniankukko laula.

Ja mitäpä sillä olisi virkaa,
jos kaikki vaan ripistelivät alvariinsa hereillä;
saattaisi kukkoriepu joutua pahimmassa jamassaan -
ympärivuorokautistyöttömänä yöttömässä -,
sen Saatanan keksimän aktivointimallin uhriksi.

No nukutaanhan täällä,
keskellä päivää käydään rohkisti työn ääreen
ja pojotetaan nokanderit tyttären kera untuvaisella;
sitten siitä virottua leikitään aikuisten
tahi lasten leikkejä.

Siinä se yötönyö kuluu kuin huomaamatta;
ei kahta puhetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 14. toukokuuta 2018

ROiNA


ROiNA

Ei vain voi vastustaa,
ranta siloisine santoineen houkuttaa,
kutsuu,
avaa sylinsä avoimeksi.

Uinahtaneen tuulen seisahtaneessa tyvenessä
suolaisen veden kalvo vain mutkuilee,
ei kaadu itsensä päälle matalassa;
vähäpädön sihahduksen kuulee
sen suudellessa hiekkaa.

Enimmät äänet ovat sitä samaa liplatusta
jonka jokahinen vunukkana soutuveneessä ollut
muistaa kuulleensa;
jotenkin nostalgia haikeuttaa näitä hetkiä.

Haikeus on vallitseva tila
ja sannalle lojumaan ajautuneet satunnaiset,
milloin minkäkinlaiset aarteet herättävät -
joko muodollaan tahi määrällään.

Sukkamehusta täysin vapautettu lenkkikenkäpari -
jo ihan pelkällä mystisyydellään kiihottaa mieltä -
etupäässä aprikoimaan mistä maasta ne lähtöisin,
onko ne nakattu ilman kinttuja vaiko kinttujen kera?

Toki sitä nyt muutakin roinaa ajautuu - mutta...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

ESiLEiKKi


ESiLEiKKi

Valoa tulvii jo sitä luokkaa,
että nokilasit on tarpeen yöllä roukun allakin
ja luomien päällä kymmenen gramman punnukset -
varmuuden vuoksi -
jottei päivä paistaisi Höyhensaarelle.

Muuten kyllä ihan somaa;
sama se milloin sitä nukkuu jos nukuttaa,
heittäytyy vain selkäpiilleen lavitsalle ja huilaa.

Maisema se kyllä asettuu kiireettömyystilaan,
levollisuus laskeutuu ilman aikojaan,
eetos vain sammuu
ja tyssää hyväksi toviksi.

Samaan aikaan rantojen tienoilla,
sulan tundran reunamilla
sekä vuoriston kalliopälvillä on täysi karonkka;
käynnissä nääs jälkeläistuotannon esileikki,
sen huikaiseva ääni-inferno.

Kaiken muun yleisen kevättuoksinan ohessa
jo sanotuilla seutuvilla lisäännytään -
sellaista haipakkaa -,
etteivät kaikki mahdu sivuttain;
osa joutuu olemaan toinen toisen selässä,
ihan tilan säästämisen takia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 12. toukokuuta 2018

ENNAKKOA


ENNAKKOA

Ilta meni menojaan
ja tuli uusi - ehompi, laheampi,
jotenkin hereämpi tyveneisyydessään.

Kuitenkin kuulasta,
ja raakaa Arktisen hysterian toukokuiseen tapaan,
tosiasioita nääs ei voi kiertää;
mutta silti sen karuus - sisältäen värien upeuden -,
se kaikki on kuin ennakkoa yöttömästä yöstä.

Vähemmän riekkumista - vaikka niin luulisi,
enemmän elämisen ankara wimma - furor oestrus,
se on tällä erää päällimmäisenä kaikessa.

Ei mitään riettautta,
ei vaikka tilanne saattaa yllättää keskellä päivää
kun edessäsi synnytetään aktissa elämää;
siinä parahultaisesti rantabulevardia astuissa.

Siinä hieman rinta kohoaa kulmakarvojen ohella,
syvempää väkevämpää hengitystä imeytyy sisään
ja runollinen kiihkeys voi kuohahtaa jonkun asteen,
jos sanojen tapaileminen on hutiloivan haparoivaa.

Tämä on sitä huikeaa keväistä eloa,
sitä ettei kannata lopettaa väsymykseen,
vaan vasta sitten kun on valmis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 11. toukokuuta 2018

ZEN JA KOKON SULAN VOiMA


ZEN JA KOKON SULAN VOiMA

Myönnän hairahtuneeni - kiipesin taas vuorelle -
sieltä näkyy loiton taakse ja kauemmaksikin,
en pidä lukua mokomista;
ei isä-erkkikään ota enää selvää niistä kaikista.

Elämä on ja kiipeäminen erityisen pyhä toimitus;
siinä tulee - hikipäässä pungertaissa -
ne kaikkein ätäkimmät luotteet ääneen laseteltua

Itseasiassa hairahtuminen on turmeltuneen somaa;
hairahtuminen haihatteluun on sellaista rietasta,
sielua vilvoittavaa ryöttäsyntiä - se on zen.

Tokihan vaikka ihmisiä kuolee tällä erää jo
enemmän pienhiukkasiinkin kuin haihatteluun,
niin siitä huolimatta haihattelijat, dissidentit
ja malporomiehet ovat oikeauskoisten silmätikkuina.

Tämä tämänkertainen;
se oli omalta osaltaan tyhmyyttä - lähteä eväittä -,
silkkaa pelkkää likinäköistä typeryyttä vain,
ei niinkään hyväntahtoista hyväuskoisuutta
suolen mutkassa kurnivan
ja äänekkäästi marmattavan nälän terveellisyydestä.

Silti;
kokon sulka hyppysissä haihattelin kyltymättömästi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 10. toukokuuta 2018

LiRUJA


LiRUJA

Lumet hupenevat,
tumma mantu imee aurinkoa,
sitoo elämän peruslämpöä itseensä,
hehkuu sitä varjoisina hetkinä kinoksiin
ja sulaminen jatkuu tasaisena jatkumona.

Siitä ei suurta ääntä synny,
mutta pientä suloista ihanaa kyllä;
sen kuulee jos vain haluaa - kihinä -,
kiteiden hinkatessa toisiaan painovoimassa.

Mikroskooppiset vesipisarat puikahtelevat
lumihitusten väleissä,
kasaantuvat kokoontumisiin kirsin päälle -
jossain umpinäkymättömissä nietoksen alla
ja sitten pujahtavat pikkiriikkisinä liruina esiin -
elämää haistelemaan,
maistelemaan valonmaailmaa.

Yhtyvät sulan ja kirsin rajamailla soljuviksi noroiksi,
tekevät sattumannäköisiä johtumispäätöksiä
sekä ryhtyvät yhtymään oitis alemmalla puroksi.

Mikään ei voita keväisen puron solinaa
tässä kevään laheassa tyvvenessä
samalla kun illan tuuli huuhtelee lempeästi kasvoja
laulurastaan huilun säestyksellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

OiREYHTYMÄ


OiREYHTYMÄ

Näillä huitteilla viimeistään takatalvi -
ellei kukaan pyyteetön autuas ole ehättäytynyt jo
ensisijaisesti loukkaantumaan mokomasta
niin syömmistyneesti että se on lopetettu
ja siirretty elävään arkistoon -
se yleensä normaalisesti tulee.

Patologinen epäitsekäs pyyteettömyys tekee syviä,
parantumattomia haavoja sitä potevaan,
eikä siihen ole mitään hoitokeinoa;
saattaa olla jotta takatalvi on peruttu lopullisesti.

Viimeinenkin toive edes pienestä kipunasta -
sen saanee heittää kylmästi sinne haisevaan syöveriin,
jonne aurinko ei koskaan paista.

Jopa länsimainen tiede nostaa kätensä pystyyn
tämän oireyhtymän edessä;
ilmastoinninmuutosliike,
Golf-virtaa käyttävät
ja sen voimasta huolestuneet asiakkaat
ovat pikkujuttuja - suorastaan lasten leikkiä,
tuohon äärihyvyyteen nähden.

Vain kyseenalaistamalla kaikki tuo huuhaa hölynpöly,
vain tekemällä omia johtopäätöksiä asioista,
takatalvi sittenkin saattaa vielä tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 8. toukokuuta 2018

YKSi HUJAUS


YKSi HUJAUS

Sumu tanssii kintut kepeinä,
kikkaroita valuu rintuuksilla lepeinä
pöllähtelevät mykkinä pehmeinä hyllyltä toiselle;
lonkerot ujuttautuvat kanjonien pohjille,
hamuavat hartaina kurujen partaita.

Harmaita suruja,
kylmän arkoja kostean lämpimän lapsia -
nämät haituvaiset -
lumisen montun kohdalla hypähtävät
herkästi termiikin selkään
ja ovat yhdessä hujauksessa uudestaan alussa.

Sitten tulee loppu - loppujen loppu,
kylki lämpenee porotuksessa yhä varhemmin,
lämpöjen erot tasaantuvat,
ilmiö komennetaan tuulen toimesta hiiteen.

Eipä siinä suruvalitteluja ennätä juuri kukaan tehdä,
ei vaikka tuota kaunista jää moni kaipaamaan;
sinne menee,
jonnekkin tuonpuoleiseen vuorta,
varjojen ja siimesten maahan.

Siellä riittänee lämmön eroja telkuta -
seilata eeskahtaalle tunturin kupeita
kuni Pohjan akka puhaltaa pelin poikki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 7. toukokuuta 2018

MYÖHÄiSTÄ


MYÖHÄiSTÄ

Niin upea ehtoo punervine laskuineen,
jottei oikein kehtaa edes kaikkea sanoakaan;
olipahan kuiten huikea taas.

Se on tämä Arktinen aktinen hysteria joka vie
kun laskun suunnalla ilmassa on jotain hölynpölyä:
santaa, tomua, kiteitä, pisaroita;
kaikista niistä oman sävyisensä päivän loppu.

Vielä viikon päivät näitä jos luoja suo,
sitten alkaa pitkä päivä;
yöttömän yön pitkääkin pitempi päivä.

Ai että mihinkä ne harmitukset jäi,
eikö niitä ollenkaan,
yhtäkö herkkua vain se elämä täällä?

No täytyy nöyrtyä - tunnustaa,
pöyristyttävää oli kun oli auringon sappi,
kahtapuolta keskustaa - juuri horisontin päällä,
mutta ei tietenkään juuri sillä hetkellä kameraa;
vasta sitten - sen vihdoin äkättyä
ja kuni vanhoilla kintuilla pinttelin hakemaan.

Myöhäistä, myöhäistä, myöhäistä,
luonto ei armahda,
vaatii jatkuvaa uupumatonta valveillaoloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.