keskiviikko 31. tammikuuta 2018

TiEKARTTA


TiEKARTTA

Tuprakkaa pukkaa,
akkunalasin pinnassa kihisee,
hyvä tuuli alustaa ensin myräkän
poistamalla suolaa lasista jääneuloilla hinkaten.

Mahtuupahan enemmän uutta pontevampaa
kun varhemmin tuotu lasisuola on kai laimentunut;
ellei nyt olemattomiin,
niin melko tuimaksi kuitenkin.

Sen verta leutoa ulkosalla,
että perheen sisäinen lämpö huokuu lasille;
uhkuu sellaisella voimalla jotta vesiviiruja -
norojen tapaisia purojen alkuja,
ryhtyy valumaan myötämäkeen.

Niistä viiruista satunnaisine mutkineen,
äkkikäännöksineen,
ja monen sortin jakautumisineen yhtymisineen
saisi kyllä varsin perustuvaa laatua olevan
niin sanotun tiekartan poliittisista manöövereista
ihan mistä tahansa maasta ja kansasta.

Mutta ei tästä tämän enempää,
edes hohtimilla ei kannata mokomaan tarttua;
tulipahan vain mieleen -
ihan vaan näin ilman aikojaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 30. tammikuuta 2018

iLON LAULU


iLON LAULU

No se oli eilen;
Tundran tytärtä pukin kärryissä bulevardilla,
samalla hieman syrjänäkimellä seurasin rantaelämää,
tapani mukaan vaivihkaa,
kovinkin pieteetillä.

Ihan silleen siipiniekkoja häiritsemättä,
kun niitä oli siihen kertynyt - yhden -
vissiin kai paatista partaan yli vahingossa pudonneen
turskavainaan hautajaisiin.

Ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen
kuulin jostain siltä suunnalta yläkuloista
ja aika pontevaakin,
rohkenisinpa sanoa jopa voimaannuttavaa piipitystä.

Ilon laulua se oli,
riemun säkeitä lasetteli siinä allihaahkaherra,
joka tosin ei osallistunut edesmenneen syöminkeihin,
vaan pysytteli siinä keinuvilla mainingeilla muuten;
kaipa vain ihan seuran vuoksi toiselle moiselle.

Joka tapauksessa moinen viserrys tuntui mukavalta,
ei sitä tammikuussa kovinkaan usein kuule,
enempäsä tuulee vaan mereltä käsin
ja vie kaiken vitskutuksen mennessään -
vielä hyvän matkaa kuivalta maaltakin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 29. tammikuuta 2018

EPÄOLENNAiSTA


EPÄOLENNAiSTA

Lunta ripottelee;
kuin rukiin siementä vakasta joku tuiskauttelisi
pitkin ja poikin kahden polton huhtaan -
kahden polton siksi,
ettei tällä perällä ole ainuttakaan puuta pystyssä.

Eikä kyllä pitkälläänkään,
ellei merivirtojen jostain ties mistä tuomia
ja aaltojen rannoille haalaamia hyvin suolattuja,
laivamadon rei'ittämiä sellaisiksi lasketa.

No sitä lunta tuiskauttelee ryöppynä,
oikea tuprakka -
mutta mitä sitten.

No-joo - pitkät paskat mokomista,
elämän viisaushan koostuu yhden Yutangin mielestä
epäoleellisuuksien poistamisesta
ja sitä on kyllä hyvinkin uskominen;
sillä lumihan sulaa ihan itsestään.

Tokihan joskus,
erityisesti silloin ja tällöin,
tundralla vastaan osaa astua ihmisolettama
jolla suhde tosielämän faktoihin saattaa olla
kovinkin vapaamielinen;
toki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

LiNTUJA


LiNTUJA

Varteen otettava pieni katras,
ihan tätä täkäläistä sinnikästä vakikalustoa -
merisirriparvi.

Eipä ne juuri näitä joskus jyrkähköjäkin,
ihmisen mielestä ankaria,
karmivan hyytäviä elinolosuhteita hätkähdä.

Soittelee pitkän hämärän kaamoksen läpi siristen
siinä missä toiset - herkempiluontoiset siipiniekat,
etelän helmoissa lirkuttelevat
ja lataavat seksiä arktisen kesän tarpeisiin.

Nämät peijoonit eivät Arktista hysteriaa hätkähdä,
kiikkuvat palleroiset kotoisasti liukkaiden,
hyisten laskuveden paljastamien kivien päällä;
mitä ätäkämpi puhuri sitä pönäkämpinä.

Einestä katselevat,
nokkasevat kun annospalan keksivät,
siirtyvät seuraavaan episodiin - seuraavalle kivelle,
eivätkä ole oikein milläsikään,
vaikka hurja syöveri ärjyy muutaman metrin päässä.

Talven kauheus sujuu pikkupyrähdyksin
ja vatsalaukun täytettä haalien;
täyttä elämää kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 27. tammikuuta 2018

LUOTEET


LUOTEET

Kaukainen ranta kajastaa,
kaakon orastava huomen takavalaisee sitä;
vastarannan tunturit näkyvät haamuina,
ulapasta ne erottaa vain horisontin hailea,
kuviteltavissa oleva viiru,
jossain onean merisavun tanssin sisällössä.

Lyijynharmaa suolavesi mainingeeraa,
varsinainen tuuli hosunee jossain loitompana,
sillä jäniksiä harjoilla ei näy koko aavalla,
vain tumman- ja vaaleanharmaan sävyjä;
pilven reiästä pilkistävässä säteessä sentään
jotain siniseen viittaavaa -
ehken vartavasten satunnaisen töllistelijän iloksi -,
mene ja tiedä.

Näköpiirin rajalta tunkeutuu taivaanpiirille
merta kyntävän rahtilaivan keula;
bulppi nostattaa kuohan,
on siis lastaamaan menossa.

Aika kuluu tihrustaissa siivillä,
tunturit eivät siitään selkene:
näköpiirin toisella rajalla taivaanpiiriin liudentuu
tuon äsken pontevasti merta kyntäneen ahteri.

Vuoksi ja tuuli - molemmat kääntyvät luoteiksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 26. tammikuuta 2018

PiLViÄ


PiLViÄ

Eilennä sitten kumminkin;
kun oli selvitty kunnialla tuprakasta,
alkoi seestymään.

Pilvenlongille kasaantui rusottavaa suonnaa;
hetken jo kuumotti sielua,
nytkö alkaisi helmiäispilveilemään yläkerroksissa.

Toki pakkasukkoa ei ollut juuri nimeksikään,
mutta mistä sen ilman meteorologisia laitteita arvaisi
missä lämpötiloissa tuolla yläkerran huitteilla ollaan.

No ei tullut helmiäispilviä,
ei vaikka niskan kipeäksi siinä tuoksinassa kenotti
ja Tundran tyttärellekin niitä kintaalla osoitti.

Tuli tuli kuitenkin - ja huitomisen myötä nälkä,
sille sitten korvikkeeksi nuot kynsitulet,
niiden loimuun pari "tuhtia" tikkuihin töröttämään;
pian olivat helmiäiset pilvineen haihtuneet mielestä.

Tulen äärestä levisi houkutus;
sellaisia hajuaistia kutittavia aromipilviä,
oikeinni ankaraa vesikielelle tuoksua oikeinni.

Piti nipistää itseään jotta olemmako met maassa
tahi paratiisissa - maassa olimma, mutta hyvässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 25. tammikuuta 2018

TYYPiLLiSTÄ


TYYPiLLiSTÄ

Jokahinen sää on suhteellista,
kuten tämäkin par'aikaa elettävä pyrymyräkkäshow,
jossa ei maa-, eikä merihurakat sovi lentämään,
vaan on niidenkin pysyteltävä visusti joka kynnellä
kiinni kamarassa takiaisen lailla ettei Louhi vie.

Lisäksi jokaisella lumella on oma totuutensa,
sellainen josta perille pääsy kestää koko ihmisen iän;
no ainakin loppupuolelle,
eikä toisinaan edes päästäkään - perille,
vaan puolitekosena joutuu palamaan maahan.

Sellaisia elegia elkeitä tuo näytti ulos kurkistaissa,
ettei ne mitään truismiin viittaavaa ole - päinvastoin -
toisinpäin tyyten ja ankarasti;
semmosella tuiskeella että.

Mutta mitenpäs sitten suu pannaan
kun on housussa,
ennen kuin kerkiää kissaa sanoa?

Lähtö edessä,
rantteelta pääseneepi parhaiten helikopterilla,
peltipailakalla taikka ornitopterilla;
jahka net saa ensi kaivettua lumesta.

Luojan lykky että jokaisesta tulee naru kaiteeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

HiLJAiSET VÄRiT


HiLJAiSET VÄRiT

Värit ovat palaamassa hiljalleen,
ainakin suolaveden värit;
sopivasti pilvenlongan takaa kurkistava suonna
saa kummasti sävyjä esiin.

Paikkapaikoin lyijynharmaja raskaanoloinen märkä
näyttää äkin vilkaistessa viheriään taipuvaiselta
ja oikeinni vihreään,
jos alla sattuu olemaan vaaleaa hiekkapohjaa.

Sinisyyttäkin jo ripauksin,
tietty se riippuu taivaanpiirin asetuksista se,
jotta millaisia aukkoja tähän vuodenaikaan siellä
yleinen lammaskatras sattuu jättämään;
sattumaa ne Satumaassakin siniset aukot
näinkin vastakuolleen kaamoksen jälkeen.

Jotenkin värit saavat aikaan muutoksia sielussa,
se ikään kuin imee näkimien kautta voimaa,
vaikka tietääkin että ehkä ankarimmat tuiskeet
ovat vasta tulossa ainakin miesmuistin mukaan.

Joka tosin ei muiden kertoman mukaan ole
kovinkaan hääppönen - rapiat parivuotta ja silleen,
niin että se siitä.

Muuten tässä kyllä aletaan jo kuvakulmia hioa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 23. tammikuuta 2018

TÖKÖTTi


TÖKÖTTi

Tämä on niitä orastavia huomenia
kun vuoksi lyö raskaana rantaan -
erityinen ääni -
sillä sitä saattelemassa ovat tuulen kiihottamat
syvän suolaveden raskaat mainingit.

Pitkätaajuuksiset,
pohjattoman märän päällä massaansa keränneet
ne nyt - tuulen jo laannuttua -
yhä liikevoimallaan vyöryen ahdistavat vuorovettä;
siitä johtuu se erikoinen,
tunnistettava sävy äänessä.

Juuri kun vuoksi on nuolaissut kielellään santaa
ja kääntyy palaamaan uuteen yritykseen,
tuleekin sitä vastaan väkevämpi maininki;
pakottaa oitis uuteen kuohuvaan valloitukseen.

Siitä syntyy sekamelska kuivan ja märän rajalle,
kaikenmaailman törky, hiesu ja muu - mitä tahansa -,
ne kaikki hiertyvät siinä löllössä;
kiertyvät epämääräisiksi pötköiksi jotakin.

Kerta toisensa jälkeen - lähes loputtomiin,
tuota epäaineista tököttiä sysitään,
lykitään aaltojen toimesta ylemmä ja ylemmä;
aina siihen saakka kuni kuulta voima ehtyy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 22. tammikuuta 2018

YKSiSiLMÄiNEN


YKSiSiLMÄiNEN

Sietäväisenä vartoo kuvattava ottoa;
hyvissä ajoin huomenta sonnustautunut asialle,
paneutunut yksityiskohtiin siinä mitä siltä odotetaan.

Lasin läpi - parahultaisesti ovea aukaistessa
ja porstuan rappusille astuissa
se nyt juuri parasta mahdollista hetkeä vahtaa,
kyköttää taivaanpiirillä reilusti horisontin päällä
hivuttautuen ratansa korkeimpaan kohtaan.

Saa nähdä joko tänään,
joko tänään ylettyy paistamaan meidän lättyjä
noiden kaikkien vastarannan tunturien yli,
vai vaatiiko vielä jonkun päivän ennen kuin.

Sitä tässä nyt rantteella varrotaan,
Tundran tytär huiskuttaa kättä auringolle,
pyyhkii väliin kintaalla säteen kutittamaa nokkaa,
tyytyy sitten ihmettelemään vieressä höpöttävää
yhtä jättikokoista yksisilmäistä,
mutta kuitenkin isän äänellä puhuvaa outoa.

Raitis ilma raukaisee,
unihiekkaa pöllyää sellaisella taajuudella,
että Höyhensaaren hopeiset rantatyrskyt kuuluvat;
aurinko saa olla miten vain,
Satumaa vetää pitemmän korren.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

PiKKUViiSARiN HOPPU


PiKKUViiSARiN HOPPU

Oi tätä hohtavaa valkeuden aikaa,
kohtaus johtaa pohtimaan kevättä,
tohtiikohan rohjeta vielä;
Pohjan akka on laulamatta.

Ruoskivat jääneulatuulet ovat yhä tulevaisuutta,
vai liekö yleinen ilmastoinninmuutospäätös
määrännyt net lopetettavaksi -
eivät kuulu joukkoon sopimattomina?

Kevät sen sijaan siirtelee pikkuviisariaan
nyt kyllä sellaista hoppua että pulut ui,
niillä alkamassa kutuaika - yllätysseksiä räystäällä -
jopa julkeasti sähkölangan päällä yhdellä jalalla;
samalla paskoen.

Korpit lentävät päällekäsin - väliin vinksinvonksin;
niin riettaasti jotta tuosta ei voi muuta seurata
kuin avioliitto tai ainakin naimisiinmeno.

Siipipuoli könyää kevätnosteessa noutajaa vartovan
wanhan rähjääntyneen lokkiämmän selkään;
koko tienoon sannikko on ihmisymmärrykseni mukaan
piirretty räpylän kärjellä sydämen muotoisia
harakanvarpaita ja koukeroita täyteen.

Ja elossa vasta tammikuun jälkimmäinen puolisko!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 20. tammikuuta 2018

VASTARANNANKiiSKi


VASTARANNANKiiSKi

Täydellistä Bill, täydellistä,
tasaiseksi peitteeksi levittäytynyt valkoinen jokin
peittää liki syntiseltä vaikuttaneen mustanharmaan.

Maa on valkoinen,
puhdas kertakaikkiaan kuin uskoon heittäytyneen
syntisen sielu iltarukouksen jälkeen;
kun kaikki vääryys, kusettaminen
sekä muille vittuilu on kuitattu pois unen ajaksi.

Näihin päiviin saakka on saanut arvailla
tuleeko tuosta ämpyilevästä,
yhä enemmän ja enemmän vastarannankiiskeltä
kuulostavasta talvesta lasta eli paskaa.

Harjoituskolausten yhdessä on tullut huhkittua,
puskettu suolivyö kireällä - persaus pitkällä,
ketarat jäätiköllä luiskahdellen lunta aasta beehen
ja sitten seuraavana aamuna ei lunta ollenkaan,
ei kipenettäkään - ei mailla ei halmeilla.

Ja kun siitä ennättää hät'hätää tokeentua,
niin jo uutta pyryää semmosella wimmalla lounaasta,
että suolaveden pintaa ei näy;
uusi ehompi tuoksina edessä.

Josko nämäset mannulla ehtooseen kestävät?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 19. tammikuuta 2018

iMPPUPUU


iMPPUPUU

Otteita tulevasta menneisyydestä;
kaikki on kohdillaan,
somimoilleen kuin Huopisen Pentin humala,
ei kahta sanaa - riittävän tanakasti sikeä.

Valo on nähty,
kirkas piste kahden tunturin välistä pilkisti,
illisti kaikille kiinnostuneille,
kiskoi sitten horosontin tienoilla roikkuneen
pyryä enteilevän harmajan lammaskatraan ylleen
ja jatkoi liikkuaan esiripun suojassa.

Kyllä sellaisesta tulee otetuksi,
että kun ihan vartavasten sitä tytön tylleröisen kera
asettuu ranta-ahteelle vahtaamaan,
eikä se sitten ujostele,
vaan vilahtaa niin jotta lapsikin sen äkkää.

On tämä hienoinen hetki,
mieli rauhoittuu näkimet suljettuina,
asettuu siunattuun tilaan eetosten untuville.

Uutimilla katettunakin;
vuorenharjan takaa särästää tammipuolikuu,
jossain kukkii ihana imppupuu - mikä lienee,
mutta kaamos on loppunut,
sielu on palannut huoneeseensa varjot mukanaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 18. tammikuuta 2018

PiNNALLiSTA


PiNNALLiSTA

Odottelua,
vartoomista kuulimet höröllään;
sitä niin mieluusti varastaisi muutaman tunnin,
no ehken tässä tapauksessa jopa vain minuutin
kun vaan pääsisi jollain konstilla vuoren kiirelle,
tuijauspaikkakin jo sieluun valmiiksi kruksattu.

Tie on tukittu mestarin toimesta joku aika taapäin -
ihan sitä tehen;
luode tuli tapansa mukaan wimma säkkiin sullottuna
ja päästi sen äkisti rannantienoolla valtoimelleen.

Vuoristoon johtavan tien yli käy aaltoileva,
upea monimetrinen moniharjainen valkea paltteisto
kaikissa juoksulumelle alttiissa otollisissa kohden;
ei mitään tekoa sinne ilman änisevää peltipailakkaa
joka sitä paitsi sijaitsee toisessa kinkerpiirissä.

Sata metriä korkeammalta suolaveden pintaa
näkisi loitomma horosontin yli,
joten aurinko-niminen ilmiö,
joka ei vuosimiljardeihin ole muuttanut sijaintiaan,
olisi siellä esillä jo hyvinkin merenpinnallisia aiemmin.

Tämä kaikki haihattelu tietenkin vain siksi;
ja sikäli mikäli,
että länsimaisiin tiedemiehiin olisi luottaminen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

NAAMiOiTA


NAAMiOiTA

Ahnaat raastavat ahavat tulevat,
purevat sellaisella intensiteetillä kaikkea ulkona -
kasvojakin;
rakennuksista,
niiden seinistä tai katteista
ja kaikesta muusta olevaisesta puhumattakaan -
aina paljakoiden kiireisiin.

Kohtaamisia tiellä pavunruskeiden,
tuhansilla rypyillä ryppyjen päälle koristeltujen
kasvonaamioiden kera,
niiden keskellä rohtuneet huulet,
nahaton nokka ehjien sirisilmien alla.

Paraply ei auta,
sellainen pysy kenenkään kynsissä niissä tuulissa;
raudun himo kiskoo aavalle,
vetää jäälle syöverin ääreen.

Lemon juice glyseriini haihtuu kuin pieru Saharaan
laadusta tinkien ja lihaa säästämättä,
mutta Arktisessa hysteriassa eletään elämää.

Huomisen tuulet kuulet huomenna,
vasta kun huulet erottavat sen nuolet tyvenestä
ja joutuvat kastamaan itsensä kielellä
selvitäkseen wiimasta köökin lämpimään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 16. tammikuuta 2018

YÖKYNTTiLÄN SYDÄN


YÖKYNTTiLÄN SYDÄN

Tammikuisen päivän upeus kaareutuu meren yllä,
liukenee punervan kautta sinervään,
vitkaan - ehtoon myötä -
hyytyy syväntummaksi avaruuden kiehtovaksi sineksi.

Jos sitten luoja suo ja miksipä tuo ei,
tähtimeri puhkoo kannen täyteen pisteitä;
tuikkimaan kaukaisimpienkin eksoplaneettojen
tulkitsemattomia viestejä suuremmoisesta -
toisenmoisesta älystä maanmatosille.

Tuollaiseen näkymään on hyvä lopettaa
koipiensa asettelu toinen toisensa edelle,
luoda laitimmainen silmäys satamaan,
sitten valaistulle rantteelle,
sekä astua muutama rappu
ja poistua uksen aukosta porstuan puolelle
päiväasua riisumaan.

Köökin oven tuntumassa vastaan leijuu
frouan hauduttaman läskisååssin rietas tuoksu;
oven avauksella paljastuu pöydältä
mehevä keko karheaa porkkanaraastetta,
kattilallinen tuppipuikuloita ja rove herneitä.

Kauan eläköön Arktisen hysterian sudennälkä
ja sielun williin saattava yökynttilän sydän!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 15. tammikuuta 2018

iHMiSENPOiKA


iHMiSENPOiKA

Mitenkähän sen sanoisi;
hurmaava hiljaisuus kiirii nyt nurkissa,
liki vuorokausi luoteista soittoa ravisteluineen on ohi.

Paineenalaisina joustaneet salvokset rauhoittuneet,
mitä nyt siellä täällä silloin tällöin
wanhaan runkoon kuuluvia entiselleenpaluunaksuja;
ei niillä kuitenkaan osaa ei arpaa hiljaisuuteen,
ne ovat vain eletyn talon elämää.

Yksi erä tammikuista Arktista hysteriaa on oteltu,
tasapeli,
molemmat voittivat tahoillaan;
tuuli soitti,
asukkaat koittivat ottaa teoksen sinämoisenaan,
toivomatta siihen mitään lisää tahi poistettavaksi.

Kymmenkiloinen harmaa kollinmotlake rojottaa
koivet oikosinaan lampaanroukulla;
kuorsaa sikeässä niin,
että tuskin osaisi edes kissaa sanoa,
jos sen siitä joku äkin seisovilleen heilauttaisi.

Nämä hiljaisuuden seisahtuneet hetket,
lähes ajan pysäyttävät;
näissä ihmisenpoika lähestyy niin lähelle itseään,
jotta loitommaksi jääneitä se suorastaan harmittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

JOKU ASiA


JOKU ASiA

Taivastelua,
tuon sanan varsinaisessa merkityksessä;
"ilimoja pitelee".

Yksi pitkäaikaisimmista harrastuksista on juuri tuo
jossain taaempana edellä mainittu taivastelu;
ei se joissakin murteissa saamattomuutta
hyvin pitkälti tarkoittava termi,
vaan taivasta nimenomaan "sillä silmällä" tutkiskelu.

No hupinsa kullakin,
paremminkin sitä voisi aikaa tieten kuluttaa
vaikkapa antaumuksellisella juopottelulla
sianpoikasen kylkiosia puolikuppien välissä nauttien -
toki tuo vain hyvässä juopposeurassa - toki-toki;
ei tietenkään kenenkään hermo kestäisi
jotain vasta-aloittelijoiden hapuilevaa häslää.

Nooh - taivaan katselussa on se hyvä puoli,
ettei siinä saa itseään oikein pahasti kipeäksi,
ei vaikka aamusta iltaan tuijottaisi taivasta
ja joka koko työskentelyn ajan näyttäisi
suurin ja piirtein enempäsä petolinnun perseeltä.

Tosin kyllä joskus
kun taivaanpiirin mittauksen loppusuoralla menee
summa sekaisin hieman ottaa joku asia päähän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

LiTANiA


LiTANiA

On luomisen hetki,
huominen avautuu koillisen puolesta arvoituksena;
Arktisen hysterian blues tai jotain sen kaltaista.

Kuka osaa mennä eeltäkäsin sanomaan
mihin suuntaan sarastuksen väri kääntyy,
jos lähtötilanne on vain tähtikannen sineä
laveeratumpi hailakka läntti kevyempää sinistä?

Epuuta eeskahtaalle,
kupponen kohvetta huilaa käkättimestä;
ei oikeastaan vielä siinä ajassa mitään ilmaisua,
ei puoleen eikä toiseen.

Aikamoisen litanian joutuu vielä sanoja miettimään,
niitä jonoksi peräkanaa asettelemaan;
harkitsemaan niiden parasta mahdollista järjestystä
rytmin saavuttaakseen.

Melkoinen keko jää pöydän reunalla kyköttämään,
odottamaan varastosäkitystä
ja sitä joskus vielä mahdollisesti löytyvää paikkaa.

Tämän ämpyilevän käsittelyn aikana
aamunkoi on valintansa tehnyt,
päätynyt vihervän kautta oranssiin;
sillä mennään tämä aamu pitkälle puoliseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 12. tammikuuta 2018

VETiMET


VETiMET

Silloin tällöin,
satunnaisen harvoin etenkin harkiten - ylipäänsä,
ja yleensä juuri ulosmenon hetkellä.

Siinä huitteilla kun uksen pukkaa auki
kun tuuli on oitis aikeissa viedä sen karmeineen,
kun avautuvasta auvosta sylkee silmille jääneuloja
kasvoja ruoskien raadellen.

Siinä tolassa tulee monesti askarrelluksi
Aktisen filosofian sisäisten käsitteiden
näkemysten erilaisuudesta;
miten "pinnallista" se lopulta onkaan - koko arviointi.

Empirian tasolla pelkkä pukeutuminen määrää;
näkemyksen laatu on arvattavissa päältä käsin,
kokenut näkee vetimistä mitä mieltä joku on.

Turistikuikelot muodinmukaisissa erikkorievuissaan
koettavat oleskella niin keskellä kuteitaan kuin suin,
ettei vilpoisa pinta vaan kosketa ihoon
ja tietävät kaiken Arktisesta hysteriasta;
kylmää, ikävää, vielä kylmempää.

Täkäläiset sikäläisittäin pukeutuneet eivät välitä
tietää koko asiasta muuta kuin miten ei palele,
mutta näkevät silti koko ympäröivän kauneusyhtälön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 11. tammikuuta 2018

EMPiiRiÖ


EMPiiRiÖ

Nyt on vain niin - sillä kurin -,
jotta kiesit on saatu keploteltua töyräästä sannalle
taiteellista vaikutelmaa luovasti soveltaen;
ryynilumi on haitta,
ei kuitenkaan este.

Tundran tytär tykkää siitä hiljaisuudesta;
kuulimia hyväilevästä vuoroveden kohinasta,
tasaisen säännöllisen unettavasta taustasta
jonka satunnaisesti rikkoo kirkaisu
merilinnun keksiessä einespalan itselleen
tai osoittaessa paikan toiselle.

Luode,
sen paljastama litimärkä vedenpohja valjastaa
haistinten kautta aisteihin vaikuttavan viestin
jostain ikuisuuden ajan elämän olemassaolosta.

Sen se tekee jopa pienokaisillekin,
kaiketikin geeniperimän kautta
ja tuo aistinto lähtökohtaisesti rauhoittaa.

Tietenkin sikäli mikäli empiiriseen tietoon
on yhtään luottaminen;
mutta kun sanallistakaan vaikuttamista ei vielä ole.

Ilossani jatkan pukkaamista koko unen ajan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

KOMORKiS


KOMORKiS

Hyvällä onnella - oikeinkin hyvällä
ja ehkä siunatulla hulluudella,
onnistuisin kai joskus kuvaamaan kuun;
otostamaan sen pitkällä lasilla juuri
kun nousee suolaisen veden syövereistä
horisontin reunamilla olevan saaren takaa.

Tähän saakka lukemattomista yrityksistä huolimatta,
tilaisuus on aina karannut kynsistä -
syystä tahi toisesta - kolmannestakin kai,
ynnä tietty sen takia halutunlainen otos ottamatta.

Milloin syntipukkina on ollut valitulla hetkellä sää,
milloin yksinkertaisesti silkkä hölmöys,
sietämättömän huikaiseva typeryys osata yhdistää
vallitsevia totuuksia yhdeksi kelpo paketiksi
jonka tuloksena sitten olisi huikea akti;
ruudun täyteinen kuva keltaisesta juustotahkosta
sinisen veden syleilystä noustessaan.

Ja että miksikä - no siksi
kun kuu ollessaan verrattavissa johonkin fyysiseen
näyttää itseasiassa valtavasti isommalta
kuin vain sirhottaessaan autiolla taivaalla yksinäisenä.

Vaivihka rukous Mustajalkojen Komorkikselle
ensikerran onnesta lähti tähtisumun helmoissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 9. tammikuuta 2018

JÄTKÄNKYNTTiLÄN SYTYTTÄMiSEN ZEN


JÄTKÄNKYNTTiLÄN SYTYTTÄMiSEN ZEN

Jätkänkynttilä.
tuo ikivanha riitti lukuisten tuhansien vuosien takaa;
jo sen työstäminen kivikauden aikaisilla keksinnöillä
ansaitsee syvän hartaan kunnioituksen.

Sielunsa silmin voi nähdä karkeisiin turkiksiin
pukeutuneen muinaisen veistäjän uraamassa
jostain ylävirrasta karanneita
ja asuinpaikalle kelluneita tervaisia pölkkyjä.

Esi-isiltä perittyjen runotiedonrippeiden sysäämänä
ne on ladottu rantatörmälle kuivumaan,
odottamaan kuni puhteen suhteen tarvetta kertyy.

Jonain mainiona kuisena ehtoona joulun alla;
kun kaikki muu puuha on saatu päätökseen,
on aika saattaa kynttelit tulivalmiiksi.

Vaatii kyllä kivikautista erikoisoivallusta,
että keloutuneeseen honkapölkkyyn saadaan urattua
moottorisahan ketjun levyinen ura ristiin
lähes koko mötikän pituudelta;
sillä siinähän sen zen piilee - vetoraoissa;

Ilman niitä sitä ei todellakaan saanut syttymään,
ei edes bensiinillä ja sitäpaitsi;
jonka keksimiseenkin kului vielä pirusti aikaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 8. tammikuuta 2018

SiELUNHOiTO-OSASTO


SiELUNHOiTO-OSASTO

Aamuiset havahtumiset valveillaoloon;
kerta toisensa jälkeen suuria eetoksen hetkiä,
retkiä itsensä sisään,
ikään kuin liukuen - sovitellen -
kuni pääsee pujahtamaan sielunsa tykö.

Ottamaan siitä sen kaltaisen otteen,
jollaisella annetaan rakkaimman
tai parhaan sydänystävän tuta
yhteisen luottamuksen ja avoimmuuden tunne.

Sielunhoito-osastolla siitä tykätään,
vastareaktio on huikaiseva tunne;
mieli ja sielu yhdentyvät,
lennähtävät aamuiselle huomenkävelylle rantaan.

Siellä - sarastuksen valon tulviessa innoitusta,
lopulta armahtaessa täydellisellä valolla,
niin huumaavalla että tekee mieli ottaa jostain tukea;
siellä tila muuttuu elettäväksi hetkeksi -
sinne itse asiassa menemättä.

Se tunne on kaamoksen sinisen rippeissä olemista,
sen siimeksistä paljastuvista johtuvaa oloa,
koska useimmille asioille syntyy hahmo - selitys -,
ottimet joihin voi tarttua
ja käännellä mielin määrin selvyyden saamiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

HUOMENKUKON AVAUS


HUOMENKUKON AVAUS

Hoh-hoi-jaa,
valoa tulvii ovista ja akkunoista,
päivä jo kukon askeleen verran pitempi;
seuraavalla harppauksella kaamos ohi
ja edessä loistava tulevaisuus.

Sikäli mikäli luoteisen tundralta puuhaama lumi
suostuu pysymään keskisimmän talven näillä main,
ilman isompia liikehdintöjä;
tuulilla kun täkäläisittäin näyttää olevan
mitä kummallisimpia oikkuja ja tuoksinoita.

Äkin katsoen saattaisi näyttää,
ettei päätä ei häntää tuossa saikkaamisessa;
yritetään tuulla monesta tahosta yht'aikaa,
eikä mitään lopullista valkene -,
muuta kuin irtolumi pyöristyy mannaryyniksi
eeskahtaalle velloessaan.

Lienee ylevä tarkoitus,
tuolla luonnon puuhastelulla,
vaikkei aukenekaan tavalliselle äimistelijälle;
tarvinneekokaan mokoman.

Mennään tämä valon ensi voitto näillä eväillä,
nostan yön yli hautuneen kukon pöytään
ja avaan sen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.