lauantai 21. huhtikuuta 2018

HELLiTYS


HELLiTYS

Pulmusia yhä reippaammin,
tunnustelijoita hiippaillut jo parisen viikkoa,
nyt vissiin viesti mennyt perille jotta saa tulla;
tienvarsipelmahduksia ihan tihepäähän.

Ei nämä täkäläiset siemenmaat
kyllä vielä kovin lupaavalta näytä,
talventörröttäjät järkijään lumen alla,
vain joitain satunnaisia latvoja ylettyy nietosten läpi.

Ylös vuorille se on näiden siipisten pyrähdettävä,
paljakoiden karuuteen eineensä perään;
siellä sitten porojen kuopimaa nokkimalla tutkimaan,
josko siitä elämän jatketta sattuisi silmään.

Löytyy tahi ei löydy - luonnon ankara laki,
valitusoikeutta ei ole,
ainoa perääntymistie on lentää viimeisillään
jonnekkin edellisiin ruokapaikkoihin.

Mutta hellittää se kyllä otetta - tämäkin talvi -
pusketut lumivuoret vajuvat silmissä
kun länsilounas suutelee meren päältä niitä.

Rannan penkereet liestyvät,
hyyhmän alta paljastuu uusia mahdollisuuksia
ja elämä se näyttää voittavan martaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

PiENPUSiKOSSA


PiENPUSiKOSSA

On jo jotain sellaista vihjettä yöttömästä,
utuisia oireiden häiveitä,
kuin aajeita kuunaan - rimmen yllä tanssaamassa,
vaikka aika ei vielä varsinaisesti kypsä,
vasta kuulaan taivaanpiirin yli urkeneva lupaus.

Mutta ehtoo,
se kelluu loitommalle kauemmaksi,
yö - viimeisine rippeineen hiipuu peremmä,
syvimmäkseen ja mököttää;
pysähtyneen hetken punerva laheus hyväilee ihoa.

Tuulen pieksämä ahava heltyy sipaisusta,
löystyy hymyyn;
antautuu kisaan täyttymään ryhtyneen kuun kera.

Kummun takana,
pienpusikossa,
pyrstö palteen pintaa hipoen
tavoittelee huiluunsa nuottia rastas.

Hiljaisuus vastaa siihen sanomatta mitään,
pysähtyy kuuntelulle,
seisauttaa ajan niille sijoilleen.

Pallo jatkaa pyörimistään
kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 19. huhtikuuta 2018

RUTiiNiNOMAiSTA


RUTiiNiNOMAiSTA

Hänen ajaton korkeutensa -
se joka normaalisesti tunnetaan juuri
huikaisevasta rajattomasta korkeudestaan -,
oli eräänä taannoin niin matalalla että.

Syystäkin siis muudan iltapäiväviiden teehetki,
jonka ajattelimme viettää kiviterassin tapaisellamme,
meni syteen.

Jouduimme syömään sekä mansikkahillolla
ynnä kermavaahdollakin puleeratut lätyt mahallamme
viimekesäisen nurmikon jäisillä jäänteillä
että mahtuisimme jollain kurin
tuon lupaavasti poikkeuksellisen matalan taivaan alle.

Mutta se sinisyys,
syvä - puistattava sinisyys -,
se joka värisyttää willisti kehoja,
se oli kerrassaan loistava - matalallakin -
ja se sopi mansikan punaisuuteen kuin puolukka
jota valtoimenaan tursuava kermavaahto
vielä valkoisuudellaan vahvisti.

Elämä Arktisessa hysteriassa on tavanomaista,
rutiininluontoista arkea,
missään ei tapahdu koskaan mitään dramaattista,
taivas toki uhkaa pudota - ei vaan koskaan tee niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

SiPiPUHETTA


SiPiPUHETTA

Taivaanpiirin mittauksen aloittamisen vuosipäivä -
monennesko lienee jo lukemattomien joukossa;
huomenen auvoisuus urkenee,
leviää tasaisuutena suureen tyveneen
ja vain on.

Bulevardin rantatöyrääseen puskettu lumivalli
vaimentaa vuoksiaallon kuiskinnaksi,
pelkäksi suolaveden näkymättömäksi sipipuheeksi

Sarastaa parastaan;
vaaleanpunaisten sävyjen koukeroisia haituvia,
kietovat ujostelevaa aamunkoita huntuihinsa -,
jostain helman alta pilkistää väkevämpi punerva
jossa vihjeitä keltaiseen.

Tuuli uinuu viirissä,
yksinäinen williin noussut hiutale tanssii,
ei keksi mitään syytä riekkumiselleen
ja laskee itsensä nietoksen poveen.

Lokkiheimolla äänenavauspalaveerausta,
merihurakoilla soi jo täyttä häkää -
mitäpä sitä suotta pihtaamaan tunteitaan -
paras saa palkkansa.

Kiiltävän nokinen kronk-kronk pirueteeraa ilmassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

KABiNETTi


KABiNETTi

Tämä niitä kertoja,
kun uskaltauduttava suden suuhun,
nääs yksi muudan kumma paikka,
jossa outoa vetovoimaa on.

Sielu - sellainen ryöttäsyntinen -,
kolkuttaa omantunnon tahtookuorta niin sinnikkäästi,
että lopulta annettava periksi,
vyötettävä itsensä ja käytävä käytävässä.

Jo sen suulle käyminen on huippaavaa,
sisään käynti tuhmaa uhmaa - mutta -,
upeita kiveriä lippoja kahtapuolta,
kouristuneina suojasään painostuksesta;
sisään päin ja alas kurottaen ne odottavat loppuaan.

Se vain on nähtävä,
annettava mielen kuvitella millaisen kabinetin
saisikaan tästä se joka osaisi valojen kera pelata.

Nyt vain pysähtyminen - hiljentyminen;
poliittisesti vainottujen ihmisten riimit
pongahtelevat kanjonin lumisilla seinillä.

Kaunista kaunista,
jos auktoriteettia ei pysty kyseenalaistamaan,
se saa mennä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

DANCE MACABRE


DANCE MACABRE

Suolaveden reunalla,
keväisen oneuden vaivaamalla märähköllä,
mustanvalkealla karilla vettä tihkuvia mustia,
rensseleitään tuulettavia ukkeleita.

Seisovat kallion kielillä hartiat korhollaan rivissä,
osa katselee itseään,
osa tuijottaa jonnekkin taivaansinen taa,
miljoonien ja miljoonien vuosien syntyynsä.

Merimerkin päällä yksittäinen kuolema -
varpaat kouristuneina betoniin -,
silmäilee päivän erikoistarjouksia levollisena.

Ei hoppua,
on se aika kun matkasta väsynyttä einestä on hyvin;
maitohappoista vaikka millä mitoin
ja lisää tulvii lounaasta lounaaksi.

Eivät hätkähdä kallion mustat ukot viikatemiestä,
Sisyfoksen lapsia ovat kaikki tyynni -,
piipahtavat kukin tovin elämässä omaa lintuaikaansa
ja palaavat sitten kuolemaan.
Ei se kovin vakavaa voi olla.

Tuulen uinahtamisen hetki;
Danse macabre soi hiljaa lempeässä tuulessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

ASETTUMiSTA


ASETTUMiSTA

Mikään ei yllätä niin kuin äkki äkin;
sillä on tietenkin kovin selvää - jo koulussa neuvottu,
jotta lintujen lennot tapahtuvat lentämällä,
kuten lentokoneidenkin -,
vain helikopterit roikkuvat.

Mutta totisesti se että pulut ui pikkuparvissa
makeanveden matalassa käsipohjaa jaloillaan,
miehekkäästi kinttuja myöten kuin kahlaajat -
joiden pää- ja lempipuuhastelua se varsinaisesti on.

Sellainen hytkäyttää,
saa veren vikkelöitymään suonissa,
sekä pukkaamaan hikihuokosista asiaankuuluvaa.

Kun tuollaista ensikerran näkee suolaveden ääressä,
sitä ensin hätkähtää sielun syvyyksiin saakka
ja asettuu.

Sitten - käsi ens'töikseen tunnustelee otsaa -,
onko pää yhä paikalla,
vai jäikö se johonkin suustaan kiinni toisaalle;
toinen käsi hamuaa nälkäisesti kameraa.

Pitkää lasia ei ole tyypillisesti näissä tilanteissa,
näkymä hätkähdyksen tallentuu kännykkään
ja päätyy tyytymään merelliseen atmosfääriin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

SE SiiTÄ


SE SiiTÄ

Sitä on kaikenlaista;
lokkiheimoa purkaa nyt lounaan suunnasta -
ihan minkä tahansa sään aikana -,
on sellainen ihanan suloinen - riettaan oloinen wimma.

Toki samaan syssyyn saattaa siipiniekkoja
tulla sitäkin sorttia jotka eivät kellu -
kahlovat vain polvia myöten;
useimmiten kipittävät suola- tai muun veden reunaa,
ovat somia ja herkkiä.

Vaan kokoontumisajopaikasta ei vielä havaintoa;
on perusteltua syytä epäillä runsaasti,
että ripottelenevat itse itsensä ens'tilassa
kai pitkin monimutkikasta rannikkoa eineen takia.

Ja matkakokemusten ja tiedonsiirron takia
kokoontuvat palaveriin vasta sitten
kun vatsalaukusta saapuu nokan nokkaan
ilmoitus olla lappamatta lisää pöperöä käkättimeen;
että alakerran nahkapussi on taas täynnä.

Se siitä;
harvinaisuuksiinhan tässä paneudutaan etupäässä.
kuten amiraliteettienkaskaslepinkäisiin
ja uudenkaledonianlepinkäismonarkkeihin -
ne ovat ankarana vähemmistönä täkäläisittäin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

HO-HO-HO


HO-HO-HO

Korkealta etäältä näkee kauas,
jos yli katsominen on edes vähäpätöinenkään huvi;
sieltä näkee jopa paremmin kuin sellainen
jolla se näkökyky on siellä aivan erityisessä paikassa.

Kaiken huu-haan läpi erottuu selkeänä,
että hölynpölystä väsätty hupakkokulttuuri
on uskonnoksi uskonnon paikalle asentuva
itse itseään yhä typerämpiin suorituksiin kiihottava;
parviäly on nääs antanut piruille pikkusormet
ja nyt ne ovat viemässä koko roskan
aina sielua myöten.

Eivät sentään kaikki halua höpsähtää;
löytyy vielä monia elämään yksinkertaisen inimisen
yksinkertaisen kursailematonta,
wanhanaikaisen iloista, mukavaa ja hauskaa,
aina viidenteen ulottuvuuteen siirtymiseensä saakka.

Riettaasti hohotellen jätän maailmasta huolestuneet
juoksemaan tukka putkella, tie sonnalla sivuryöppyä;
pitäkööt tunkkinsa.

Yksittäinen ihminen voi kyllä vastustaa,
jopa sanoutua irti näistä nykykotkotuksista,
muttei tietenkään voi pysäyttää niiden etenemistä;
vastustan vastustamistakin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 12. huhtikuuta 2018

KiPU


KiPU

Kaikki satava tästä eteenpäin;
lumi, vesi, tomu, hieruan hiekka,
tai mitä muuta luonto keksiikään -
on kuolemaa tälle talvelle.

Sen kamppailua - siis kuihtuvan talven -
voi seurata vilpittömin mielin;
omaa eloaan sietämättömästi keventäneenä,
ihan vaikkapa wanhan intialaisen fakiirin tapaan,
työntäen paksua äimää toisen persuun,
itse siitä kipua tuntematta lain.

Rupusakkilaisena odotan kiihottuneena - kieli lipoen -,
ilmastoinninmuutoshallusinaatioon antautuneilta
"tuorennettuja elämänohjeita rupusakille".

Siihen saakka on vain tyydyttävä seuraamaan
luonnonilmiöitä suun ääret ymmyrkäisinä,
silmät muljautettuna äärimmilleen seisomaan.

Wanha ystäväni Platon -
jostain ennenmuinoisen historian tunneilta -
muistutti aikoinaan kirjoitetun tekstin olevan
perin onnetonta, koska se jää kovin helposti heitteille,
eikä se pysty puolustamaan itseään.

Procul harum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

VANKi


VANKi

Tuntuu ihan siltä nyt juuri,
kuin olisin jotenkin oudosti jäänyt tämän valtavan,
huikaisevan hyisen meren vangiksi
koko jäljellä olevan ajan loppuun;
ilman oikeutta valittaa Hovioikeuteen.

Tuo sykkeinä rantautuva vuoksi suggeroi,
eetokset keinuvat tahti tahtiin,
tunteet humaltuvat tuuliajolle - lumous velloo -
huljuttaa mielenkuvaa kuin levänriekaleita
tuossa rantaveden lillingissä.

Sarastus kiihottaa mielentilan ymmälle
ja kuin mausteina siihen sekoittuvat lokkien kirut
sekä jostain ulapalta haamuna Haavruuan laulu
sekoittuneena Lähtevien laivojen satamasta
sumun läpi kuuluvaan unettavaan puksutukseen.

Voiko sitä ihmisen poika itselleen enempää haluta
kun tässä veden ääressä jo väkevä sielun rauha;
sumutorven törähdys on herätys elämään.

Sataman äänistä ankarasti kuohuvia tunteita,
pähkähulluina haihattelevia eetoksia
valtoimenaan vilistämässä.

Ja minä märisen riemusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

VANNASLUU


VANNASLUU

Tuuli seis - mielikuvitus lisää siihen oitis:
"Metsässä ei liikahda lehtikään" - ei varmasti -
kun ei ole puita mailla eikä halmeilla,
mutta onhan noille takaumillekin annettava
aina tilaisuuden tullen ulkoilumahdollisuus.

Eilen oli sellainen tullen - sinisenvalkoinen haltioitutti,
siristytti nokilasit nokallakin -
tuli äkin ankara halu tuulettaa iänwanhoja takaumia.

Loistavaa;
kasvojen orvaskesi ahmi hotkimalla paahdettuja,
auringon paistamia Deevitamiini-pasilleja sen minkä
suinkin sai marraskeden läpi siilattua.

Vannasluu vihjasi jostain tuntemattoman suunnan
leijuvista feromoneista - liekö sekin ollut takaumaa;
nääs ensimmäisestäkään naisenpuolesta ei havaintoa.

Olloonko mokoma jotain länsitieteen nykykotkotusta;
wanhan miehen vomeronasaalielimen oikuttelua -
mistä sen tietää -,
nykyään keksitään oireita ja tauteja ihan solkenaan.

Jos en ens'hätään osaa keksiä mitään raflaavaa,
niin kuitenkin maa-aavan hohtavasta kirkkaudesta:
Huikeaa huikaisua koko orkesteri baletteineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

MAAULAPOiTA


MAAULAPOiTA

Päivästä näyttää tulevan loistelias,
ehkäpä taas syntyy upea tila avarruttaa maailmaa;
toki sikäli mikäli luoja suo
sekä ne muut vakilitaniat huomioon ottaen.

Ensisilmäyksellä taivaanpiirillä ruokailee
jotakuinkin hääppöinen lammaskatras Cumuluksia;
niistä tuskin on vaivaa
kun tuulikin tuntuu ehdottelevan yhteistyötä -
vähäistä -,
Pohjan akalle,
sellaista vain tilastomielessä tapahtuvaa.

Jahka tästä jahkailusta elämmä yli,
saatamma Tundran tyttären kera oijustaa ulos
ja kaarrella vallantien kautta ylemmä vastamäkeen.

Jossain siellä sitten;
näkemää hahmoteltuamme,
vasta päätämmä millekkä alamme;
syönnymmäkö jahtaamaan siipiniekkoja,
vaiko tihrustamaan kuvakulmia mahdollisille otoksille.

Kaikki on mahdollista tässä avarassa selkosessa,
jossa maaulapoitakin piisaa silmänkantamattomiin,
niin että äkkinäistä hirvittää jo puiden puute,
Arktisesta hysteriasta puhumattakaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

TUSKA


TUSKA

Aikansa kutakin,
lopulta kenkäillen henkäilemään kalinarantaan;
kuuntelemaan kivien kasvamista -
monivuotinen talvihaave -,
aaveena leijunut höllempien eetosten seassa.

Että pitikin muistaa lastata konttiin lumikengät,
ynnä niiden seuraksi hankitut tanakat alumiiniporkat
Svedustanin ylijäämästä;
nyt oli millä tulla äärelle.

Hikihommaahan se lumikenkäily,
ilkitahallista itsensä kurittamista jalat harallaan,
ritilöillä vuorotahtiin lampsien;
huippukohdissa eteenpäin laahaten,
upottavissa paikoissa ankkana vaappumalla -
nostaen laskien peräperää.

Vaan täällä perillä sitten taivaallinen rauha,
kivet kalisevat samaa tarinaa kuin kesällä,
joissain paikoin kuorrutuksena kihisevää hilettä.

Tuska purkautuu,
riettaita ryöttäsyntisiä ajatuksia karkailee;
jos tämä ei olisikaan vain viaton hiekan synnytyslaitos,
miten mainio paikka parviälylle ihmisten kivittämiseen;
ei vuosikausiin kivipulaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

AAMUHERNE


AAMUHERNE

Sataa niin sikeään
että hernerokkasumuun tulee reikä joka pisarasta;
se alkaa muistuttaa ihan näkimissäkin jo
pikemminkin kolmiulotteista neulamuikkuverkkoa
eli lävikköä eli siivilää eli sihtiä,
kuin sitä miksi sitä hassusti sanotaan.

Olennaista on myös eräs vaatimaton,
toki kovin oleellinen yksityiskohta;
tästä sumusta puuttuvat lihan retaleet
siinä missä rasvaiset läskipalluratkin killumasta,
reikiä sentään piisaa liki emmentaalimaisesti,
ellei jopa paremmin tässä aamun harmaassa.

Tuo nyt ei vielä mitään;
silkkaa helinää vain - kosteahkohkoa hölynpölyähköä -,
mutta kun sataa niin sakeaan,
ettei uksi mahdu pihtipielistään urkenemaan.

Sentään pitäisi päästä jollain aikaa uloa haistamaan;
ei tässä osaa koko päivää sisäpiirissä vermiä,
uloskäynnistä on muodostunut kutsumus - rutiini,
millä nimellä sitä kukin kutsuneekin.

Ehkäpä ihan mielen virkistykseksi vain
kannattaa tänä harmaana vaihtaa pekoni-muna
kotikutoiseen aamiaishernekeittoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

KORKEA VEiSU


KORKEA VEiSU

Kun kapuaa niin korkealle jotta huippaa
ja siinä tuoksinassa vielä liioittelee saavuttamansa
huipun lukeman tyypilliseen runoilijain tapaan
ainakin kolmin - ellei peräti nelinkertaiseksi -
huomaa aika helposti maailman erilaisena
kuin miltä se kätellessä tuntuu.

Näin noin kuudensadan metrin korkeudella nyt -
parahultaisesti
ja sitä myös muistiin merkitään;
mustan nahkakantisen muistikirjan sivulla rapisee.

Länsimainen tiede tuntee tapauksia
joissa luomakunnan kruunun saavutukset
on jopa kymmenkertaistettu tinkimisvaran
tai kohtuullistamisvaatimusten takia,
niin että se on sitten siinä;
tuon kanssa vain joutuu elämään,
vaikka korkealta näkee sen yli.

Ei se ole ihme eikä mikään,
jos osa soutajista tuossa tolassa katoaa,
haihtuu vähin äänin takavasemmalle myötäleeseen;
tyytyy poissa pysyttelemään koko loppuikänsä.

Hupakkokulttuurille täytyy antaa estradi nyt,
jotta jaksavat wanhoina istua katsomossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 5. huhtikuuta 2018

AAMEN


AAMEN

Anturat rahisevat karhun raastamalla mannulla,
tuuli pukkaa varikkokauhtanan selkään somimoilleen;
eteenpäin pääsee vaivatta - ilman verta ja hikeä -,
pelkkiä kinttuja vuorovälein siirtelemällä.

Kun vielä repuntötterö siivet saisi - edes tyngät,
joilla eespäin avittaisi jonkun lentonormin mukaan,
aikaa laukaisemisen suunnitteluun jäisi enemmän
ja kantamiseen vähemmän;
sitten kun pitää siirtyä ravin yli hankikannolle
tai kantamattomalle.

Yksipuolisen monipuolista kameraa ei ole keksitty -
vielä -,
hyviä yrityksiä kyllä siihen suuntaan,
mutta kun ne fysiikan säännöt - optisilla höystettynä;
ne eivät peräänny.

No kullakin omat ristinsä,
ei kai pitäisi valittaa itse omasta kiipelistään;
mutta joskus näitä autuaan houkkamaisia eetoksia
ja ujoja vihjeitä luojansa suuntaan vaan siunaantuu;
kiehittyy ensin sopivan oloinen vyyhti päähän
sekä sitten karkautuu,
luikahtaa ulos puuskuttavan hengityksen kyydissä.

Aamen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

LÄNSiMAiSTA HAPATUSTA


LÄNSiMAiSTA HAPATUSTA

Tulen tykö istahtaminen,
sielun asetteleminen parhaaseen mahdolliseen
kulmaan kehoon nähden,
sekä mielen vapauttaminen hupakkokulttuurista
on edellytys vastaanottaa tulen viestejä;
keskusteluja muinaisesta ikuisuudesta.

Sen ääreen hiljentyminen avaa kulttuurin,
oven siihen tapojen ja elämänmuotojen kirjoon
joista ihmiskunta on perustansa rakentanut;
alkain jostakin kolmensadantuhannen vuoden takaa.

Lienee kai inhimillisyyden mustan puolen ansiota,
että se taistelussaan luonnonlakeja vastaan
on mielipuolisuudessaan luonut sivistyksen,
hirviön joka nykyiselleen jalostettuna ahmii
yhäti kyltymättömällä wimmalla kulttuuria.

Ei riitä että tuhansien vuosien aikana kehittyneitä
tapoja ja toimia häväistään ja yritetään kitkeä
jonkun ääneen kailottavan uuspapiston nimissä;
sama entusiastisakki määrittää hyvän maun rajat
ahtamalla kaiken kulttuurillisen ilmaisun
vain itselleen sopivaan Prokrusteen vuoteeseen.

Länsimaista hapatusta - sanoudun tyyten irti
vaikken ole koskaan siihen sitoutunutkaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

MiKÄ ETTEi


MiKÄ ETTEi

Pikkukajavat ovat kotiutuneet,
telakan akkunalaudoilla suunnitellaan tulevaisuutta;
eikä se tapahdu mitenkään pieteetillä -
silleen hillitysti -,
kumppalin korvaan lemmekkäitä viestejä sipisten
sekä muuta mukavaa hurmion ohella lupaillen.

E-hei!
Tämän tästä lemmentuoksinassa syöksähdetään,
tempaistaan samaan hurmaan koko pesivä kaarti,
kailotetaan koko maailmalle ikuista rakkautta
ja palataan lyhyenlännän sordiinokonsertin jälkeen
takaisin laudoille suunnittelemaan jotain kivaa.

Kotoiselta, niin kotoiselta se kuullostaa;
onnistuu nostamaan esiin takaumia vuosien takaa
ja eikös vaan joku omituinen tunne ala pian
omavaltaisesti kuiskuttaa sisäkorvaan,
että Ekkerøyn yhdyskunnassa jo varmaan vilske
ja että siellä olisi hyvä poiketa ihan kuriositeettina,
ellei muuten.

Mikä ettei - jospahan!
Kuulimissa raikuu nääs vieläkin tuon tuostakin
sen suurehkon joukkoyhteisön yhteiset
humahtavat kiljaisut:
kittee-wa-aaake, kittee-wa-aaake.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

YTiMESSÄ


YTiMESSÄ

Rastaista satunnaista enempi äänimerkkejä;
siellä täällä kylää räksätyksiä,
vaikka kaikki takapihojen ryytimaat lunta tulvillaan -
no raikkaan oloista se muutenkin tämä kevättalvisää.

Mistä lemmosta net eineensä nappaa,
mantu on jäässä jokapuolla muudaalla
kuin hierualla -
sielläkin kohmeessa rajatapauksissa.

Niinköhän räkäteillä menossa pakastusmarjakuuri;
vuoren rinteillä on tuulen puhdistamia kujanteita,
kummunpäälejä sekä merenpuolta,
ja niistä kyllä löytynee pakastettua kaarnikkaa,
mustikkaa - jopa ruohokanukkaa.

Ehkäpä niillä toimeen tulee sen aikaa
kun elämisen on tarkoitus;
sitten sillä siisti.

Näin lokkivaltakunnan ytimessä sallin itselleni epäillä
että ei varmaan ole suurtakaan mahdollisuutta
nähdä tavanomaisen päivämatkailun tiimoilta
mahdollista koipiensa oikaisseiden määrää.

Puhtaanapito tuntuu olevan yhteisön ykkösasia,
kaikki eloperäinen hotkitaan kitoihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

KUUTiOiTA


KUUTiOiTA

Arktinen hysteria opettaa;
ei tietenkään kaikkia - sehän on selvä -,
omassa hyväuskoisuudessaan autuaiksi tulleita ei,
eikä tolvanoita,
sen paremmin kuin pölvästejäkään.

Mutta sellaisia meikäläisen kaltaisia haihattelijoita,
hölynpölyä höpötteleviä kyllä hyvinkin;
voisi kai sanoa,
että ihan pers'karvoja myöten.

Sitä kun nelisen viikkoa joka päivä kolaa rantteen,
parhaina kolmeen-neljään kertaakin,
alkaa vähitellen uskomaan luonnon monimuotoiseen,
hyvinkin väkevään ylivoimaan.

Siinä sadannen lumikuution kohdalla - jotakuinkin -
kirkastuu näkemys sen sorttiseksi,
että aikalailla helposti päätyy pidättäytymään
napajään reunalle jossain tulevaisuudessa
kenties suunnitelluista mielenosoituksista
jääkentän kutistumista vastaan.

Sitä vaan lempein kostunein silmin katselisi
kuinka ilmastoinninmuutoshallusinationalistit
tiivistäisivät rannassa rivejään - oikoisivat jonojaan
ja astuisivat huivit kaulassa uppoavaan laivaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

VALiSTUNUT HETKi


VALiSTUNUT HETKi

Vuoret ovat tasaisimmillaan,
suurimmat lommot kupeissa paklattu juoksulumella,
Louhi viimeisteli niiden silon silmää hivelevän upeaksi
päivä- ja yötolkulla hiomalla.

Vain paljakoilla hieman rosoa,
sekin kai poron koparoiden pitimiksi,
etteivät saa tuulen siipiä ja lennä tiehensä.

Kelpaa tuolla valjakoilla huristaa,
jälkiä ei jää,
no paikoin ehkä keltaista lunta pieninä annoksina.

Mutta kaikenkaikkiaan upeaa,
silmiä hiveleviä linjoja liukuvine varjoineen;
selänteiden päällä vastavaloon eläväinen,
kuin kultaliekkeinä hulmuava linnikko.

Taivas on auki Merkuriukseen saakka,
jatkuu sinisenä äärettömän taakse ikuisuuteen;
aika on pysähtynyt kiireiden ylle
ja kiemurtelee termiikkinä nuoren kotkan siipien alla.

Tämä on valistunut hetki;
empiirisen tutkimusmatkan yksi osa on valmis;
äänettömän kauneuden käsittämisen alkeet
ovat syöpymässä mielikuvan rakenteisiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

LUMiHOMMiA


LUMiHOMMiA

Eipä noita nykytuulia voi syyttää vitkastelusta;
melko tasalaatuista kuutta-seitsemää boforia,
jos kerran vähänkin viitsivät niille töin alkaa.

Tahi ovat sitten tyyten mykkänä - suut supussa,
niin ettei liikahda puuttoman tundran lehtikään -,
edes näin talvella
ja tietty - viirit sekä muut osoittimet lomautettuna.

Noilla mennään,
ei ole valittamista;
lumitöitä on piisannut riittävästi.

Jotenkin siihen malliin jotta,
sikäli kun on yhdestä suunnasta lumi ehtynyt -
rinne puhallettu mustille kiville -,
on pienen tuumaustauon jälkeen vaihdettu suuntaa
ynnä keskitytty seuraavaan mahdolliseen.

Noilla kurein ja konstein tuiskutusta
saadaan piisaamaan kaikille halukkaille yllin kyllin.

Wanha kansa sanookin että,
jos lumihommia kovin rakastaa pakertaa,
ne täytyy heti paikalla hoitaa alta,
nääs laitimmaisetkin lumet kun sulaa rantteelta
jo viimeistään Ukonjuhlaan mennessä pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 29. maaliskuuta 2018

iHMiSEN POiKA


iHMiSEN POiKA

Mainingit tulevat,
lyöttäytyvät santaan loppunsa tyrskynä pärskien;
seuraavat toisiaan yhtä tiiviisti
kuin se kuuluisa hai sitä laivaansa.

Vetäytyvät uuteen tulemiseensa sihisten.

Osalla on hieman vaatimattomampi tehtävä,
vain lopsahtavat;
eivät isommin räiskytä.

Onsilon muodostuminen
ja sitten sen kasaan valahtaminen
saa aikaan tuon omituisen äänen,
joka kulloisestakin kohtaamiskulmasta riippuen
kiitää rannan suuntaisesti
ja herättää huomion.

Siipispankolliset jotka ovat mokomaa kuulleet
jonkun ennalta aiemmin määräämättömän ajan,
ovat tallentaneet sen geeneihinsä,
eivätkä siten lotkauta korvaansa lemmolle.

Vaan toisin on ihmisen poika;
vielä vuosien jälkeenkin tuota ilmiötä jaksaa ihastella;
kääntää aina katseensa äänen suuntaan
kuni milloin kuulimet sen havaitsevat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

KULMiNAATiO


KULMiNAATiO

Luoteisen tuomat kuurot ovat sipistäneet maiseman,
tundramaailma on lähes täydellisyyttä hipovan silo;
enää ankarimmat -
muinaisten aikain toimittamat kiviryöpyt,
niiden jyrkimmät,
haastavimmat louhikot sattuvat silmään -,
näykkäävät sielua.

Autiossa ei liiku ketään eikä mitään tällä erää,
satunnainen kaarnekin haihtumassa horisontiin;
yksinäisen peurapiruriettaan jäljet
nousevat mutkin tunturiin,
tuulen niitäkin jo tasotellessa takaisin pois,
tekijää ei näy.

Muutama sininen varjo luo siimestä,
katkenneita kullanvärisiä korsia hajanaisesti,
kuin huiskittuna hujan hajan;
viiltävät jääneulaset raastaneet ne kasvupaikoiltaan
ja levitelleet pitkin vuoren kuvetta,
olisi siinä jänikselläkin työmaata noilla elämään.

Hiljaisuus täyttää kumpuilevan maaulapan ihailuun
antautuneen sielun pussinsuuta myöten,
ei ensimmäistäkään peltipailakan ulinaa.

Ylilentävän hajanaisen lokkiparven kinaa ei lasketa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.