AiSTiVYÖRY
Sitä vaan jaksaa ihastella tätä Arktisen hysterian
sarastuksen luomaa mystistä värimaailmaa;
koko kylä valaistaan pohjois-koillisen kurusta
erityisesti tällä aikaa juuri -
molemmin puolin kesäpäivänseisausta.
Hailean sähkövalon keltaista eri sävyissä
eri pintoihin osuessaan - katsoipa minne tahansa;
väkevää, ankaraakin
ja sitten jossain tuskin näkimin aistittavaa.
Varjot tyyten eri suunnasta
mihin silmämuisti on aikainsaatossa totuttautunut;
niiden säntillinen kirmailu kellan kera -
yhdentyminen auvoiseen valoon
ja sitten eroaminen jatkuvassa hitaassa liikkeessä.
Aistivyöry,
ehken paras sana jolla sitä voi kuvata
kun sama näyttää eriltä kuin päivällä.
Tämä kumma maa on aistiyllätyksiä täynnäns';
ei niistä voine kai kukaan olevainen lukua pitää
ja mainitsemislitaniatkin - hitto soikoon -
nehän saattaisivat vaikuttaa jopa ylvästelyltä.
Sellainen ryöttäsynti pois minusta - pois, pois.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista