lauantai 30. kesäkuuta 2018

LAPSENHOiDOLLiNEN DiEDOiTUS!


LAPSENHOiDOLLiNEN DiEDOiTUS!

Pitkän pohdiskelun kuin myös lukuisten huomenen
sarastusten myötä yksin istutuissa rantabulevardin
törmän eetospalavereissa on hipihiljaa kehkeytynyt
ajatus lastenhoidolliselle vapaalle jäämisestä.

Ei ole kyse siitä etteikö tässä oudossa, koskettavan
karussa ja ankarassa olisi sietämätöntä kauneutta -
ei-ei - jokaisella katseella urkenee luonnon upeutta;
uniikkia - sellaista osaamista jolle ihmiseläimen ei
ole isompaa tarvetta edes uneksia haaveilla.

Ei ole kyse siitä että kyky kirjoittaa episodeja olisi
ehtymässä - päin vastoin, ehkä olisi syytä paneutua
entistä syvemmin - perusteellisimmin tähän sanoilla
maalailuun.

Tämä on vain silkkaa sitä,  että onko  järkeä tehdä
työtä kahtaalla - samanaikaisesti ne toinen toisiinsa
lomittaen kun yhä useammin jää sieluun tunne jotta
molemmat kärsivät tästä menettelystä.

Minusta runo № 3500 on erinomainen pysäkki kun
se sattuu vielä kuukauden vaihteeseen ja voin sitten
joskus wanhana  muistella kiikkustoolissa  ja kertoa
Tundran tyttärelle että se oli kai muudan vuosi 2018,
ja heinäkuun ensimmäinen - se täysin runoton päivä,
ensimmäinen liki 12 vuoteen.

Palaan aiheeseen joskus  tai en - omasta tavoitteesta
on kuitenkin tasan 70% puissa. Uskon että siitä lienee
hyvä jatkaa jos.

Platonin  Faidroksessa  Sokrates  ylistää  rakkautta
runouden kaltaiseksi jumalalliseksi hulluudeksi. Kun
unelma ja kiihko yhtyvät, niin ihmisyyden valjakosta
riisutaan hävitys ja rakastavaisille kasvaa siivet.

Runouden harrastaminen on kulttuurin korkein muoto,
ilman  sitä ei  ole olemassa  muuta  kuin tuota tavallista
pelkkää nyhtösivistystä.

Miettikää  sarastuksen  suuressa hiljaisuudessa  tätä:
Kulttuuri näki päivänvalon n. 300 000 vuotta sitten -
sivistys vasta vähän aikaa sitten ja sillä jo lyödään
Kulttuuria kuin vierasta sikaa.

Kiitän sielu nöyränä kaikkia tähänastisia seuraajiani
ja lukijoitani kommentoinneista, tykkäämisistä sekä
yleisestä viitseliäisyydestä runouden suhteen.

Toisaalta - runous ja runous; Zizzoz, ihmisiähän kai
kuolee enemmän pienhiukkasiinkin...

Tämä on maamme-laulu Arktiselle hysterialle.

Hyvää elämää kaikille!
Harmaasusi, Oh-show-ta hoi-ne-ne
sekä Harri Markoff


Post Scriptum.
Kommentoida voi myös tämän alle.

Jos vain ite haluaa. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

18 kommenttia:

  1. Vuosikaudet olen lukenut. Kiitos niistä hetkistä..

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että silloin tällöin jossain mutkassa tulee pieni tauko, jossa ehdit pienen runosen rustata. Muuten saattaa lukijoillesi ilmaantua vakavia vierotusoireita runopuutteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sitä jossain vaiheessa on
      taas tarkistettava asentonsa.

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa Harri...terveisiä tundran tyttärelle ja vaimolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menevät perille tuossa tuokiossa.

      On surullista nähdä äidinmurhaa - sivistys teilaamssa kultturia - synnyttäjäänsä.

      Aivan kuten Elektra äitiään Klytaim­nestraa.

      Poista
  4. Runoja tulee ja runoja menee, mutta pienen tirpusen kasvamisen seuraaminen menee kaiken edelle! Kiitos kaikesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi.
      Ehäpä niitä vielä joskus tulee - runoja.

      Poista
  5. Syvimmät kiitokseni Harmaasusj <3
    Niin laajan suuresti ja läpitunkevan täsmästi
    olet sanoillasi päiviäni ilahduttanut!

    Olemme kuulolla ja kiitoskiitoskiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tässä on myös kiitettävä
      josko olen saanut sinut ilahtumaan.

      Poista
  6. Kiitos, näin on!

    Olet saanut auringon, joka sädehtii elämääsi, jokaiseen päivääsi valoa ja onnellisuutta sekä kasvun ihmettä.

    vatukka

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos vuosista ja runoista. Olet tehnyt oikean valinnan. Lapset kasvavat niin nopeasti, että siitä onnesta ja rakkaudesta pitää ottaa kaikki irti. Elät nyt varmasti elämäsi onnellimpia aikoja. Nauti ja omistaudu.

    Se on rakkautta.

    VastaaPoista
  9. Pikkuinen tyttäresi on nyt tärkein - uniikkien uniikki. Kyllä runot odottavat ja vuodenajat kiertävät luonnossa. Kiitos kuvistasi ja runoistasi - kaikkea hyvää.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi