tiistai 30. toukokuuta 2017

HYÖKKÄYS


HYÖKKÄYS

Tuli se on ystäväni;
kuinka leppoisalta oleminen tuntuukaan,
heti oitis jo kiehisiä kasatessa,
vaikka heiveröisen liekin ahnaaseen ensihenkäykseen
on vielä siinä vaiheessa pieni tovi.

Suorastaan taianomainen on se hetki -
sitä pidättää henkeään vaistomaisesti -
kun hamuaa taskustaan rapisevan askin,
kaivaa sieltä harkiten valiten parhaan tikun.

Ja raapaisee varovasti.
Ikään kuin jokahinen kerta olisi hyppysissä
se maailman ainoa viimeinen tikku,
se herkästi tulehtuvin,
jonka kimppuun kaikkialla ilmassa riekkuvat
tulipasillit suin päin syöksyvät kuin yleinen syyttäjä.

Kiihottava on se parin sekunnin mittainen tuokio
jonka aikana pitää keksiä ja päättää
mihinkä osaan kiehisiä sen tulisen kepin sohaisee;
missä on se herkin kohta lasturöyhelössä,
että syttyminen on varma.

Tulen ahnas hyökkäys;
syöksyminen sille varatun purtavan kimppuun
ja heiveröisen ritinän ääni - se hivelee sielua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 29. toukokuuta 2017

OLENKO OLEMASSA?


OLENKO OLEMASSA?

Luontokappaleet ovat kiihottava arvoitus,
koskaan ei voi ennalta arvata niiden reaktiota
ihmiseläimen kohtaamisesta.

Luomakunnan kruunuksi itse itsensä nimittäneellä
sattuu lähes päivittäin kuitenkin äimistyksiä
joita on syönnyttävä ällistelemään siltä istumalta;
jotkut jopa vielä myöhäehtoolla povessaan -
omaa omaatuntoaan lepytellen selittelemään
osuuttaan päivällisen tapaamisen draamaan.

Esimerkiksi kotkat ovat omituisia arvoituksia;
huomaat jossain kallioilla sen,
päätät pysähtyä vahtaamaan
ja kun saat pysäytettyä,
se viikkaa siipispankot auki ja poistuu paikalta.

Tai huomaat dyynin huipulla sen,
pysähdyt jahtaamaan siivet auki-otosta;
eikä se lempohinen lehautakkaan siipispankkojaan.

Istuu kuin tatti muina miehinä:
odotat ja odotat - ei hetkauta siipiään - ei olkiaan,
antaa vaikutelman olevaisen pysähtyneisyydestä.

Siinä vahdatessaan ehtii hyvinkin kysyä itseltään
olenko olemassa - useampaan otteeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TARKOiTUS


TARKOiTUS

Makaan tahallani mahallani kolossa patjalla -
kiven suomassa huomassa parahultaisesti -,
edessäni näen jotain epämääräisiä siipiniekkoja.

Noin käy epäsäännöllisen silloin tällöin,
mutta enin osa on tavallista odotusta nappi korvassa:
se vekotin kuulimessa ihan kaiken hulvatun varalta.

Muinoin nääs - ennen kännykän keksimistä -
ihmiset saivat tehdä ja puuhastella
kaikessa herran rauhassa omiaan.

Olivat tyyten vapaita muiden ihmisten ennalta
arvaamattomista päätöksistä soittaa jollekkin tutulle
ja hölöttää sille ummet ja lammet
vain kysyäkseen kuuluuko mitään uutta.

Miten siinä mukamas voi jotain uutta syntyä
kun saa jatkuvasti päivystää luurin kanssa
ja kun on perkele vielä entisetkin maailmaa syleilevät
isot asiat vasta luomisasteella
ja pääosin tyystin tekemättä?

"Sitä ei saa kiinni - onkohan se erakoitunut,
tai jotain muuta saatanallista kun ei vastaa?"


Tällä on joku vaivaamistarkoitus - kännykeksinöllä!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 27. toukokuuta 2017

HiiVATTi


HiiVATTi

Eilen kävi taas yksi niistä lukemattomista kerroista
kun kuvanotin ei ollut mukana
ja tietenkin olisi ollut tähellistä kuvattavaa.

Nooh - wanha otos pääsee sitten tällä kurin
uuteen tulemiseen, uuteen elämään;
uusi mahdollisuus sille arkistojen pölystä.

Vaan onko tässä ryhdyttävä miettimään
millä konstein näille otosilmiöille voisi panna topin;
hämätä niitä?

Pitäiskö kamera kätkeä johonkin olemattomaan,
näkymättömiin niin,
jotta kun avaan uksen
ja lähden taipaleeseen,
kaikista ulkopuolisista tekijöistä katsoen
vaikuttaisi kuin minulla ei olisi digitaalia völjyssä?

Vasta sitten jos tilanne tulee akuutiksi,
tempaisen sen jostain hiivatista salamannopeasti;
napsaisen kuvan
ja kätken ottimen välittömästi samaan paikkaan.

Muina miehinä jatkan siitä taivalta
ikään kuin mitään erityistä ei olisi
iänkuun päivänä sattunutkaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 26. toukokuuta 2017

iTALiALAiNEN ANORAKKi


iTALiALAiNEN ANORAKKi

Olen väärällä puolen,
polku joka johtaa majakalle,
jää kuvanottimen ja kuvattavan väliin.

Polkua astelee punaisen anorakin pukenut nainen;
näkee kyllä tähtäämisen - putken sojottamisen,
mutta astelee muitta mutkitta tapahtumaan.

Suorastaan pyhäinhäväistys sanoa häntä typeräksi;
sehän olisi toki ylimielisen rienaavaa,
pois sellainen minusta viattomasta ryöttäsyntisestä.

Katson viehkoa liikettä,
sen sävyyn keinuvaa pään asentoa,
katsetta joka on samaan aikaan sisään ja ulos,
kuten metsästäjällä peuraa odottaessaan.

Ajautuminen näkökenttään on ilmestyskirja nyt,
vaikuttaa hyvinkin että anorakki tietää sen.
Eetos naisellisen typeryyden mahdollisuudesta
lienee putkahtanut maailmaan jostain esikartanoista;
todennäköisesti vasta arkkifeminismin myötä.

Nooh - hurjapäisimmät yltiöpäät ovat sitä vaatineet,
todistelleet oikeudekseen - saaneet ansionsa mukaan.

Ohiajautumisen jälkeen jatkan otostusta italiaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 25. toukokuuta 2017

UTUiNEN iTÄ


UTUiNEN iTÄ

Poikkeuksellisen lämmin kevätpäivä,
tuntuu niin,
sen ensimmäiset airueet tulvivat lämpiminä aaltoina.

Änkeävät aivokapasiteettiin - murtautuvat,
poraavat pienen reiän mielikuvamaailman tallentimeen
ja iskostuvat ehdoin tahdoin sinne,
ryhtyen muotoilemaan uuskuvaa tulevasta.

Pelkkä lokinkirkaisu, harmaalokin kaglatus,
merimetson joutilaan raskaanoloinen lento
liki tyvenen lahden pintaa hipoen;
ne jo saa oitis ailahtelevan ajatuksenkulun yhtymään
kevään vastaanottamiseen täysin ryntäin.

Syrjäsilmään osuu että uloimmalla murtajalla
astelee joku kenties samaan tunteeseen herännyt,
valinnut bulevardin sijaan ulomman atmosfäärin
toteuttaakseen sielunsa tahtoa katsoa utuiseen itään.

Pulmusia kipittää hangenpintaa toisiaan jahdaten,
voisi lyödä vaikka kassillisen vetoa;
keväiset hormoonit niilläkin vilistävät suonissa,
toistensa perään on pinkeä wimma,
vaikka lieneekö edes kaikilla kotitunturi katsottuna.

Saakoot paljon jälkeläisiä riettaat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

NOVO MUNDO Runo № 3100


NOVO MUNDO Runo № 3100

Sinisimpukkarannalla rattaat,
lapsi uinumassa niiden povessa meriunilaulussa;
lokkien kirkuna säestää vuoroveden loisketta.
Herkistettyä saturomantiikkaa.

Kuoret pitävät meteliä murtuessaan,
siltä tuntuu,
lilluva suolavesi huuhtelee silloin tällöin muruja;
imee niitä myötäseen.

Uria, kuurnia, uurteita mattoina,
jälki on harkitun koukeroista,
samaa mallia elämän kera;
satunnaista mutta hallittua tarkkailua,
paneutumista todella vähäpätöisiin, pikkiriikkisiin
sekä ketään hytkäyttämättömiin yksityiskohtiin.

Niin heppoisiin,
että useimmat sivuuttanevat ne ilman aikojaan,
edes olkia kohauttamatta.

Tämä löytötavaratoimisto avautuu vain,
jos sielu on vapautettu mielen kahleista,
annettu rajoittamaton lupa huikennella ja haihatella;
riettaasti - ilman silmällä pitoa.

Uusi maailma avautuu wanhan päälle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 23. toukokuuta 2017

KAiKKi KÄY


KAiKKi KÄY

Saattaa se olla hyvinkin silleen,
jotta jos ei Alman päivänä hyvä sää niin ei sitten;
hyvä on.

On lähdettävä niillä konstein jotka ovat käsillä;
eivätkä ne ole vähäiset,
eikä paljotkaan,
kuhan vaan jonnii pätöset - edes sen verta,
että ei tarvia paikoillaan junnata;
etiäppäin - edistyksellisesti.

Skua eli isokihu on tähtäimessä etupäässä,
vaikka tuskin sitä joutuu kieltämään itsensä kolmesti,
jos leveäpyrstökihu sattuu ristikon eteen.

Niitäkin niillä tanhuvilla oleilee,
kunne ounastelemma oijustautua;
maailman laidalle -
Slettnesin arktisille nummille -
Euroopan pohjoiseen loppuun.

Kaikki siipispankolliset käy käy ja pankottomat;
tuskinpa panisin pahaksi yhdestäkään leukistisesta,
jos sellainen harhautuisi näkökenttään,
tahi muukaan tavanomaisempi epeli.

Elämä on ikuista hämmästelemistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 22. toukokuuta 2017

iLMAN SORMEA


iLMAN SORMEA

Olisi harkittava lintusaarelle lähtöä;
jotta milloin,
millä varustuksella?

Päiväksikö vaiko päiväksi yöksi ja päiväksi -
eksoottisen, mystisen, dramaattisen
mahdollisimman paljontamiseksi -,
kuka milläkin nimellä kutsuu parasta otosaikaa.

Päivällä alkaa nimittäin pian olla luppoaikaa,
valo käy niin kovaksi -
liian kovaksi ankarimpien kriitikkojen mieleen -,
vaikkei mokomien nerojen ylivertaista neroutta
sen kummemmin isommin tarvitse noteeratakaan.

No toki sen tollokin havaitsee - jopa ilman sormea,
että kameran silmä ei ole ihmisen veroinen,
etenkään keskipäivän porotuksessa.

No hämärissä sentään huteronäköistä parempi,
mutta sumea logiikka puuttuu,
toisto on vaan toistoa.

Kuvanottimen älyssä on vain asetettavia mukaelmia,
ei muutaman miljoonan vuoden aikana
aivolohkossa kehittynyttä sovellusautomaattia
jolla näkymä muokkautuu vallitseviin olosuhteisiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KOLMEN ASTEEN HELLE


KOLMEN ASTEEN HELLE

Oh mikä röyhkeys,
ensin jokunen leppeämpi päivä niin,
että mittaria pitää tuijottaa näkimiään uskomatta,
samoin puntaria;
josko se nyt lopultakin vihdoinkin alkaa tulemaan -
kesän korva -,
ja takatalvet tyssäämään.

Nyt jo ohutta yläpilveä lounaasta haalaa;
varjoksi kai kolmen plus-asteen helteelle,
jottei nokka pala - eikä nahka,
jahka rantteelle on suoriutunut wanha hippi
ilman ihokasta kesää äimistelemään.

Haalasipa tahi ei,
on vain yksi suunta - sinne päin -
kesää kohti mennään.

Kohdakkoin jylisevät vallantietä parvet;
muuttomoottoripyöräaurat surraavat kohti
Maailmanlopun kääntöpaikkaa...

Joko soi Arktisen hysterian elämän laulu piankin
suvea vartoovien eläväisten suista,
viheriäin olevaisten myös,
sekä kaikista, kaikista,
tietysti kaikista muista joita ei tule mainittua?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 20. toukokuuta 2017

LEVEYSPiiRiLLÄ


LEVEYSPiiRiLLÄ

On ihan kivaa kun on muka mukavaa;
nimittäin - kapuaminen tässä taannoin,
jonain keväisenä lähivuoripäivänä kiirelle,
istahtaminen solumuoviselle kivelle
sekä tihrustelu auringon suuntaan äimänä.

Vain talvea näkyvissä,
näkimen kantamattomiin pelkkää silkkaa talvea,
valkoista tundraa jo unissakin,
saatikka omin silmin nähtynä,
vain elävä suolavesi puolittaa näkymän,
horisontin yläpuolella sentään sinisen häivettä.

Jossain ulottumattomissa,
kumpuilevien pilvien kupeissa suonnaa,
avaruuden reunoilla heiveröistä puuntoa,
muuten melko tasavahvaa tasaväriä.

Kyllähän siinä istuskelisi,
pähkäilisi maailman kuvaa kaikin puolin,
ounastelisi tapahtuminen merkityksiä yhteenvetäen,
mutta puree tuuli.

Nirhaa idästä käsin,
epäilen hyvinkin runsaasti;
aina Vaigatšista saakka tulee ja puree,
tuosta vaan - laskettaa leveyspiiriä pitkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 19. toukokuuta 2017

ANATOMiUS


ANATOMiUS

Muu ei ole varmaa kuin se,
ettei mikään ole niin varmaa kuin se,
että se on varma ja pysyy -, ellei jääkausi tule ja hio;
kalliomaalauksen anatomia.

Kuten ihmiseläimen ajan janalla onnellisesti sattunut,
taivas on pudonnut niskaan lukemattomia kertoja
kuluneiden vuosisatojentuhansien aikana;
mitä sitten - tuttua, tuttua - ansaittua kaikki tyynni,
mitäs alkoi luomakunnan kruunuksi.

Joka kerta - ennen niskojen nujertumista -,
pää yleensä ylettynyt raapimaan taivaanpiiriä;
mokoma sitten tietysti raavituttanut
ja raavittu sitä piiriä viime tinkaan saakka.
Sivistys loppunut - Kulttuuri jäänyt.

Tuntuu olevan taas putoamassa,
kopion voi naputtaa pienellä kivellä silokallioon
kuten muinaiset tekivät;
nitistää sitten riekolta henki,
ottaa vähä veri talteen punamultaan
ja jos on heittää muna peliin,
keittää sörsseli alhaisella nuotiotulella tökötiksi.

Eipä se juuri muuta kaipaa - ihmettelemistä piisaa
kiistelyn ohella kymmeniksi vuosiksi eri tahoille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 18. toukokuuta 2017

HYTYMALJAKAS


HYTYMALJAKAS

Eilen veimme Anna-Kaislan ensi kertaa tundraan -
luontoretkelle -,
etsimään jännittävää hytymaljakasta.

Oli mielenkiintoista huomata
kuinka suurella antaumuksella neiti oli kiinnostunut
kaikesta muusta paitsi ei tuosta mainitusta epelistä.
Ja parkuminenkin sujui kuin riinpiisin käsikirjasta.

Olimme saaneet vihjeen hytymaljakkaasta
normaalisti luotettavana pidetyltä meediolta;
sen mukaan tuota rietasta löytyisi parhaiten
kalkkivaikutteisista,
paksun sammalpeitteen peittämistä kuusikoista
kuin myös noronvarsilehdoista ynnä rintehiltä
juuri tähän aikaan vuodesta.

Nooh - emme met mitään noin nyrkinkokoista
tynnyrimäistä löytäneet sen kummemmin
kuin semmosta jolla on malja hyytelön täyttämä.

Emme edes silinteri- tai tynnyrimäistä muistuttavaa;
puhumattakaan jostain kokoon lysähtäneestä,
vieläpä korvasienen värisestä.

Taisi olla jonkun Välikäden huhua koko juttu,
ellei sitten ihmisten kiusaajien puheenhoitajakisa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

LUMENViiPYMÄ


LUMENViiPYMÄ

Koko eilinen päivä kului yrttejä kerätessä,
niitä oli siellä haitaksi asti - sanoisin -,
mutten sano,
tyydyn enemmistöpäätökseen,
omalla yhden äänen vähemmistöllä.

Tänään on sitten täkäläisittäin karonkat,
koko kinkerpiiri on pukeutunut punasinivalkoisiin,
on huiskaa ja lippua,
lerkutinta ja lirkutinta;
on Huopisen Penan kuudeskymmenes syntymäpäivä.

Luultavasti sankari itse työntelee käynnistämätöntä
ruohonleikkuria rantteella ihan vaan siksi,
että on sopivan viileä keli puuhastella;
syntymäpäivänään on kiva olla muka jonakin.

Sarastuksen aikoihin tänään -
se nääs tulee yöttömästä yöstä huolimatta -
luomakunnassa erottui ensimmäisen kerran tuoksu,
viesti jostain sellaisesta jota on odottanut
koko pitkän arktisen hysterian.

Joskus jopa jotta -
kokonaisen ihmiselämältä tuntuvan ajan
ja nyt sitten lumenviipymä;
vihdoinkin poistumassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 16. toukokuuta 2017

MUOViSET KUMiSAAPPAAT


MUOViSET KUMiSAAPPAAT

Sellaisia ehtoita on,
pää tahtoisi vielä wimmalla mennä,
kuvat houkuttavat - koukuttavat;
jalkaluut vaativat menopaussia.

Ilmastoitumattomissa kevytsaappaissa se hyvä puoli,
että ketarat eivät pääse hilsehtymään,
kuivuus on rajoitettu saapasvapaaseen hetkeen;
kun lykkää jalkaterät muoviseostuubiin,
ilmanvaihto loppuu siihen.

Se hyvä on ettei hevillä kylmää eikä palele;
eivätkä vuoda ulospäin vartin päästä,
muutoinhan niitä olisi sietämättömän mahdotonta
pitää missään sisällä.

Ulkosalla taas vain johonkin pahtaaseen nojaten
ottaa kapineet pois - kaataa tyhjäksi maaemon syliin
ja taas mennään.

Jotenkin kuitenkin tuntuu loppupäivästä siltä,
että ne lemmot imevät viimeisetkin mehut
ja ellei jo kuuden aikaan lavitsa houkuta,
niin sitten sohvan nurkka.

Mutta muuten kyllä kieltämättä hyvät -
nuo muoviset kumisaappaat - muoviset kumisaappaat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 15. toukokuuta 2017

KULTTUURiNKiA


KULTTUURiNKiA

Eilen - luontoretken päälle - palattuamme,
ryystimmä lämminkeittoa;
aitoa täkäläistä kulttuurinkia,
itse tehtyä Røktdødfiskesuppaa - herkullista.

Vie kielen mennessään,
jos ei muista pitää huolta siitä.

Saa suun vehnäselle ilman ranskalaista leipää,
silkalla elämyksellisellä maullaan jo,
ilman että mitään kommervenkkejä tarvitsee tehdä,
ei kipenettäkään jotain länsimaista kotkotusta,
ei mitään taika- eli silmänkääntötemppuja;
sillä siisti.

Vain hyvässä uskossa kasvamaan asetettuja,
vilpittömässä norjalaismullassa varttuneita pottuja,
aimo hyppysellinen timbuktulaista maustepippuria,
voita kipparin thai-eukon kämmenkupillinen,
kiusaamatonta alkuperäismaitoa
sekä tietysti savulla ja häällä nitistettyä turskaa.

Valmistuu äkisti ammattilaisella,
eikä aikaa kulu äkkinäiselläkään,
nooh - ehkenpä potun kuorinnan verran;
sitten jo alkaa hivellä - eikä siitä tule loppua
kuni ahtanut mätöllä kupunsa pinkeäksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

TUKAANi


TUKAANi

Köyränokkaisia pellonpientareen sulissa kohdissa;
kolmessa viikossa ehättäneet siipilöidä
tänne Arktisen taivaallisen rauhan maisemiin.

Nyt lemmot - onnesta suunniltaan -
varoittelevat kiljaisemalla tuon tuosta pitkin niittuja
meitä täkäläisiä menemästä sikäläisille heikoille jäille.

No me ei mennä;
pois luettuna yksi ranskalainen yltiöpäinen hurjapää
joka tukkii itseään jo rannoilta yli tursuavalle jäälle
senkin uhalla että henki saattaa jäädä uimaveteen.
Sekä paikalle pyrähtänyt,
modernin oloisesti mustiin pukuihin pukeutunut -
itämainen, kiinalainen tai nipponilainen parvi -,
aina siantappokenkiä ja kravattia myöten:
nämät myös hillitysti pulisten meinaavat samaa.

Kiinalaisen ikiwanhan lääketieteen mukaan
suokukon näkeminen nostattaa mieskuntoa.
Jos sellaista kuvaa vilauttaa sitten seurapiireissä,
vastakappaleista muodostuu heti jonoa ulko-ovelle.

Suosittelin käsikielitaidollani tuolle joukkueelle
että ottakaatten tuosta tukaani mukaan jokahinen -
ensmieskuntoon aluksi - niitä piisaa;
suokukot tulevat vasta parin viikon päästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 13. toukokuuta 2017

MEE iTE


MEE iTE

Aivan siis ihan saatanallinen tuisku maata myöten -
tässä muuanna aamuna -,
joku aika sitten kuluvaa kevättä.

Tulta ja tappuraa tuutin täydeltä;
Pohjan Akka siellä kiukutteli kahdeksalla boforilla,
piereksi silkkaa jäistä mannakryyniä ilman sekaan
niin että teki kasvoissa kipiää.

Koiru sanoi porstuan uksen raosta kuikistaessaan:
"Mee ite - meitsi ei mee - ei tuu kuuloonkaan,
pidätän, mitä sinä tuonne viatonta luotokappaletta?"


Emme jääneet suustamme kiinni mokomaan,
otin nöyrästi takapakkia suu vinosti,
uksi kiinni ja se oli siinä.

Tuli kaminaan ja akkunasta tuijaamaan
kun vuoksiaallot murtuvat vastatuuleen;
kun vuononäkymä pelkkiä jänesharjaisia aaltoja,
joita voitelee polttavalla ruoskallaan
vaakatasossa kiitävä jäinen lumi.

Kuksallinen tuoretta kohvetta nousee arvoonsa,
suu menee messingille ilman vehnästä;
lampaantalja kuiskuttaa riettaasti völjyynsä.
Minä menen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 12. toukokuuta 2017

PiiPERTÄJÄ


PiiPERTÄJÄ

Rantalintu vitskuttaa hermostuneesti,
taitaa olla pesäntekele penteleellä jossain niillä main,
ehken suunnitelma piirustuksineen,
kenties asemapiirroksineen,
vai niinköhän vain pöllilupiaskin kanteen
tuherrettu luonnos - tahi pillilupiaskin.

Jaaa-ah, kortta pitelee hellävaraisesti nokassaan,
kodin perustamista kyllä tuo tarkoittaa,
pesää puuhaa sukupuolikumppanilleen,
saattaapa se jossain ujohko impiäinenkin piillä,
ei esittele itseään siinä kunnossa vieraalle,
nokkakin kai puuteroimatta pesäkiiruiden takia.

Ukko sen sijaan paiskii hommia ykköset päällä;
sääli on sairautta -
sitä paitsi sulkasadossa saa uuden kattauksen
koko puku - wanha saa mennä.

Elämä jatkuu muuten verkkaiseen,
isompia hälinöitä ei näköpiirissä
tuota nenäkästä piipertäjää lukuun ottamatta.

Se vaan jää askarruttamaan,
että mihinkäs se sitä kortta,
tyllikansa kun tavanomaisesti vain kykistyy santaan
ja mahan painanteesta tulee kesän pesä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 11. toukokuuta 2017

PAiKALLiSET TÄKÄLÄiSET


PAiKALLiSET TÄKÄLÄiSET

Heiverökinttuiset,
herkkänokkaiset siipisankarit ovat kaikonneet -
lähes tyyten -,
mutta lienevät kuitenkin hengissä Jossain;
perkeleellinen pohjoinen puhuri nääs
on karkoittanut ne vakuuttavimmille ruokamaille.

Louhi vihloo ohimoita ihmiseläimilläkin,
vaikkei vikaa sinällään ole itse vinkkatuulessa -,
etupäässä siinä päässä,
jota ei ole luonnonsuojeltu
kun on ollut suojeltava muita tapauksia ihmiseltä.

Näitähän sattuu,
useampia kertoja elämänsä aikana,
talven aikana ja kaiken aikana,
eikä niistä ole syytä huolestua,
jos on,
menee pirttiin,
katselkoon luonnon ihmeitä sieltä,
joko akkunasta tai nurkan ruudulta.

Maa on perusteellisen valkoinen,
eikä se tästään muuksi todeksi muutu,
paikalliset täkäläiset sanovat,
että on palattu takaisin ilmastoinninmuutostotuuden
jälkeiseen täyspäiseen aikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PREESENS


PREESENS

Kun katsoo vuoren rintuulta maailmaan,
suolaisen veden kuohuvan aavan yli ulapalle;
kauemmas kuin horisontti sallii,
sinne loitomma,
missä mastojen jalat hopeakolikkoineen seilaavat.

Sen näkymän varrelle mahtuu paljon,
monta yksittäistä pientä episodia,
ihanine omine yksityiskohtineen -
eikä yhdelläkään mitään selitystä -
se löytyy vasta jokaisen katsojan omasta päästä.

Ilman aikojaan - tahi on suorastaan syntymättä,
jolloin niistä pääsee eroon olkiaan kohauttamalla;
helppoa - lääst siisön.

Kenties suurin lahja lienee ihmisen lapselle kuitenkin
pienten yksityiskohtien havaitseminen kauneudeksi;
tässä toimessa saa aikaa hukattua rajattomasti,
sillä niitä yksityiskohtia on olevaisuudessa
niin rajaton määrä,
ettei mitään ole enempää.

Kauneutta olisi siis preesenssiin verrattuna
aivan tolkuttomasti jos,
jos kaiken hummaamisen ja hökeltämisen
malttaisi edes tuokioksi jättää asettuakseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 9. toukokuuta 2017

KUPLAUNiVERSUMi


KUPLAUNiVERSUMi

Niin - onhan se toki niinkin - siis että kevät ratsastaa;
laukkoo seitsemällä änkyrällä tammalla,
kusee riemusta hännälleen,
sitten huiskasee ihmettelijän näkimille tuiskun.

Juuri parahultaisesti
kun tuon vuosittain toistuvan ihmeen äimistelijä
on saanut asetuttua tuttuun paikkaan sijalleen;
pohtimaan tätä uusinta sinistään.

Kysyntää mokomille kyllä piisaa
siinä taivaanpiirin vakimittauksen lomassa;
jos vain sattuu erheytymään joutilaaksi sille asialle.

Humeettiin on tunkemassa kumma sininen;
onkohan universumeita loppujen lopuksi useita?

Joskus näet tulee salakavala kylmäävä ounastus,
jottako lempoja olisi muuallakin vielä -
ettei tämä täkäläinen riittäisi alkuunkaan -,
vaan että jossain Eridanuksen suunnalla olisi
joku muka kylmä piste todistamassa sikäläisen
universumin päsähtämisestä yhteen täkäläisen kera.

Ettäkö ihan multiversumi - elettäisiinkin kuplassa,
vanhuskaiden kalliolaisten tapaan,
itse koskaan väärässä olemisen tunnetta tuntematta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 8. toukokuuta 2017

VAiN MAALAUS


VAiN MAALAUS

Mikä hurmaava murha,
toki vain ja ainoastaan
luonnonlakien puitteissa ja oikeutuksella - ei turha,
ilman varsinaista himoa turmatöihin
kuten mokomaan mieltyneillä ihmiseläimillä.

Mutta että surma tarkoituksella kuitenkin;
nälän pakottama,
pälkähästä päästäkseen.

Tehtävä -
vaikka kuin korkealla eettiset arvot;
etenkin ihmisen aivoin asetettuna
näiden viattomain luontokappaleiden päälle.

Noj-joo, auvoinen huomen,
komean kosiopukuinen isokoskelonuorukainen
joka lilluu, killuu, liehtoo ja liehittää,
hyörii ja pyörittää alttiin neitokaisen ympärillä
ilman huolta huomisesta,
ilman aavistustakaan taivaalta parahultaisesti
syöksyvästä viimeisestä tuomiosta.

Ja tietenkin omat näkimet liimautuneena
tähän yllättäin alkaneeseen episodiin niin visusti,
että älli ei reagoi kourissa kyköttävään kameraan;
ei siis kuvaa muutoin kuin maalaamalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

EROJA


EROJA

On päiviä - on aamuja - jolloin ihmisten keksimät
hyvätkään jumalat eivät mahda sähkökatkolle mitään;
niin ovat ankarat luonnonlait Kulttuurissa.

Sivistyksessä lienee toisin,
siellä hyväuskoisuus hölynpölyyn on in
ja kynnys ryhtyä pötyilemään on muutenkin matala;
vai - onko sitä edes -,
joskus epäilyttää enemmän kuin pieteetti sallii.

Kyseenalaistaminen on voimissaan täkäläisittäin;
se on niitä muinaisten esi-isien perimien jäänteitä
joita kovin tavanomainen tulen ääressä istuminen
palauttaa aikain takaa humeetin
sekä siellä haihattelevan mielikuvituksen käyttöön.
Kulttuurissa tyypillinen, hyvinkin arkinen tapa.

Eroja siis on,
varovasti sanoen oleellisen erilaisia,
varovasti siksi koska huu-haaseen höyrähtäneet
hermostuvat helposti jo mokomasta mainittaessa;
toisaalta siksi että tulehtuminen ei auta onnellisen
täyspäisyyden palautumista lain.

Ja myös siksi kun keväisin on ilmastossa useinkin
varsin moninkertainen määrä
sangen huomattavan herkästi tulehtuvia tulipasilleja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 6. toukokuuta 2017

RiEKKOHÄÄT


RiEKKOHÄÄT

Hurmaava sarastuksen sävyttämä tundralakeus,
suolaveden maailmojen uumenista leijuva,
mystinen kutkuttava tuoksu leijaelehtii,
hivelee sielua untuvaisesti.

Vuoksen kohina imeytyy pystyyn ranta-ahteeseen,
kolmesataakuusikymmentä astetta hiljaisuutta;
ei aivan,
riekkokansan häät meneillään.

Pientä jupinaa - peukka, peukka, peukka, hrrr,
kiihkeimmillä sulhoilla riettaat,
huomenen matalassa valossa kiimaa hehkuvat
punaiset ohimot.

Satunnaisia rakastumisia useilla suunnilla,
astumisia muutaman silmun napsaisun välillä,
sitten vaan ollaan ja toivotaan parasta.

Tumma Saatana istuu kalliopahtaalla vahtaamassa,
elämä ei ole pelkkää eroottista hurmaa,
syötävää lahdattava joka päivä.
Tänään paistien kokoontumisajo on sujunut;
tämän mustan enkelin kannalta paremmin kuin hyvin.

Parisatapäinen hääväki ei uhasta hätkähdä,
elämä on - joskus on jonkun vain mentävä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.