maanantai 24. huhtikuuta 2017

VAiGATŠ


VAiGATŠ

Tämän kevään iloisista tuulista maukkaimmalta
on maistunut Vaigatš;
idästä suoraan täkäläiseen onnelaan
pituuspiiriä pitkin puhaltava karanmeriläinen.

Tulee sen verta mainiolla uralilaisella suruvoitolla,
että väkisinkin leppeimmät - etenkin kesätuulet -
pakkaa lakkaamaan vaivaamasta humeettia.

Reilun tuhannen kilometriä märän meren päällä
viivasuoraan ja vätystelemättä kohkaava tuuli
ulajaa suoraan luihin ja ytimiin - ei kahta puhetta;
keksii kyllä pienimmätkin rakoset päiväasusta
mistä pujahtaa iholle - taikka tukkia liepeen alle.

Ja jos ei keksi reittiä,
niin sitten tulee mannaryyniä vaakasuorassa
sadantuhannen kattilallisen ryöppynä korvaukseksi.

Eikä siinä vielä kaikki;
ellei jo ala mokoma naurattamaan,
sylkäsee parin tunnin sykleissä hienovaraisesti
huussipapiriarkin kokoisia litiseviä luutusrättejä
päin naamaria.

Siinä alkaa kolmantena orastavana vuorokautena
jo totisintakin naurattamaan vaikkei naurattaisikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

HAMNiNGBERG


HAMNiNGBERG

Niin Hamningbergittaa että,
tie sinne on kuitenkin suljettu visusti puomilla,
se siis siitä halusta.

Peltipailakka huilaa Kaamasen kinkerpiirissä
eikä pitkän matkan ähkiminen lumessa kiinnosta,
etenkään kun mennen ja tullen ähkittäisi.

On vaan puhallellut kovin hyvin,
viimeisimpinä aikoina sen verta rutakasti
ja etupäässä Pohjan akan ja koillisen puolesta
että ne kun osuisivat pirun sopivasti
rantatien mutkien mehukkaampiin kohtiin aaltoina.

Sitä pärskeiden hyytävän räimivää ilotulitusta
olisi oma aikansa mukava vahdata kuvanottimen kera;
voi vain kuvitella ne hurmaavat kymmenmetriset,
jotka roiskauttavat satoja tonneja suolavettä
tietyissä paikoissa rantamaisemaan.

Otoskulmia on tullut vuosien saatossa
merkille pannuksi ihan sitä tehen;
oikeaa hetkeä odottamaan.

Tie Hamningbergiin on niin keuru ja väärä,
ihanan mutkainen sellainen;
ehken lykky vielä joskus kypsyy poimittavaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

FARiKSiA LAMMASAiDALLA


FARiKSiA LAMMASAiDALLA

Väkitukku fariksia istuu sumuisella aidalla;
onko siinä edes ulkuja paikoillaan,
niin vaikuttaa epämääräiseltä niiden keikkuminen -
tyhjänpäälläkö net riettaat siellä istuvat?!
Raakkuvat juuttaat useammalla lintukielellä.

Ei - lammasfermerin pingottama alumiinilanka siellä,
ylinnä - sillä ne,
niiden alla hyvin paskanneltu silmukkaverkko;
taitaa olla heimon vakipaikka.

Jaarittelevat siellä henkensä pitimiksi
tai ajankuluksi - miten vain -,
elämä on ankaraa,
arktinen hysteria on elämän leikki todellisuudesta.

Aidalta on hyvä lähteä luoteen paljastamalle
ja liihottaa sieltä kråkebolle nokassaan
murkinapahtaalle nauttimaan mätiateriaa.

Uni on pehmeää,
kaukaisen Nipponin farisserkut uskovat
sillä olevan sukupuoliviettiä kiihottavia vaikutuksia.

Eineellä saattaa siis olla hyvinkin olla
jotain tekemistä farisheimon selviytymisen kannalta.
Onkohan kukaan äkännyt mokomaa tutkia?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

KOiRUNiLMA


KOiRUNiLMA

Räntää läiskii kasvoille,
oneaa,
harvakseltaan esiintyvä itätuuli tuo Siperiaa;
hämäräinen mielikuva on tunnistavinaan Suhoi Nosin.

Se lienee kallonporaustieteessä diagnosoitavissa
absurdiuden riemuvoitoksi.
Wanha jäämä Tsar-Bombasta.
En anna periksi.
Siellä se.
Muinoin.

Kolean myllerryksen taustalla varma tieto,
kesään mennään vaikka läpi ankarien rantakallioiden,
pian on krookusten, esikoiden,
helmililjojen heräämisen aika;
vilpittömän silmänilon aika.

Itäisimmän Varangin koirunilmassa huumaava kevät,
uumoilee parahultaisesti syntyvän kesän uumilla,
herkillä huulilla hymy,
sanojen karattua niiden rakosesta ryöppynä -
huomattavan runsaasti ennen aikojaan.

Ilmassa sellainen määrä siipien havinaa,
etteivät lintulautat sovi ohittamaan toisiaan
vaan osan pitää sivuuttaa uimalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

PAHA SANA


PAHA SANA

Kuljen niin ajatuksissani,
että olen astua maassa aktiivisesti lojuvan
bongaavan ortodoksivihreän päälle joka on tullut
tälle perälle paremmasta maailmasta vonkaamaan
uhattuja siipiniekkoja ihan muina töinään.

Kavahtaa takajaloilleen tämä huivikaula
ja pönttötyönsankari sekä yltyy sättimään
niin sanotusti kansainvälisesti huitoen,
mutta kuitenkin pelkäksi silkaksi suomeksi
minun luontoa turmelevaa maalaisolemustani.

On pikavilkaisulla analysoinut päiväasuni,
päätynyt äkkipikaisesti siihen lopputulemaan,
että sen edessä seisoo musikka, maalaistollo
ja lievä-älyinen luonnonturmelija joka ei tiedä
urbanistanilaisesta kiviharmaaonnesta mitään.

Sanon yhden pahan sanan;
jätän tilanpuutteen takia ilmaisematta tarkemmin -
mutta toimii.

Rikkiviisas ortodoksipiipertäjä kasaa viime huutoa
olevat muotivermeet - suorii Urb-maasturiinsa,
pörisee täysin oikeaoppisesti Tsadin suuntaan pois.

Jään selaamaan lintukirjasta sen lajimääritystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

SALAiNEN


SALAiNEN

Ikiajan muovaamat portaat hahmottuvat;
kuitenkin vasta kun hengitys on tasaantunut,
kohina suonistossa laantunut lepopulssin tuntumaan
ja haihatteleva mieli palannut henkiseen kotiinsa.

Siinähän ne ovat,
tälläkin harvoin käydyllä rannan osalla;
nyt kuitenkin juoksevan lumen pakkautuminen
on tasoittanut poukkoilevan uran siedettäväksi,
silonut pahimmat leiskautukset.
Ihmisen on hyvä kulkea vuorikaurista leikkimättä,

Karut on silti näkymät,
pulterikiveä,
sellaista astianpesukoneen kokoista,
vierivieressä;
suven aikaan kulkeminen lähes mahdotonta
ja silloinkin joku kiima mielessä,
että viitsiytyy mokomaan.

Upeaa on tällä paikalla,
tästä kulmasta silmät sirhollaan sihdata rantoja -
muinaisia tantereita -,
joita kenties ensimmäiset hyljekansanedustajat
muinoin hyväilivät myös näkimillään.

En tuo tänne Salaiseen hiljaiseen ketään vierasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

SiVUUTUS


SiVUUTUS

Hyttäryyttä entrasi kylkeään kiinni kaijaan,
eikä aikaakaan kun sieltä - lumipyryn seasta -,
suoriutui laakongille kaikkien Milla Magioiden äiti.

Jos hiemankaan tarkemmin ajattelee,
niin hänen täytyy olla Peppi Pitkätossun äitin sisko,
serkku kyllä vähintään.

Ensitöikseen kertoi ajaneensa aamutuimaan
tämän kuolleen kaupungin sivumennen sivuuttaen,
kylkeä lavitsalla kääntäen,
mutta tulleensa sittemmin toisiin aatoksiin
ja päätti nousta maihin kuin miehet - merimiehet.

Lumipyrystä ei meinannut tulla loppua lain,
se jatkui yhä kiihkeänä -
tuntui tukalalta niissä olosuhteissa;
olisi pitänyt esitellä tätä Valon kaupunkia
ja ilma oli niin tuherossa ettei toista sanaa
toisen perässä erottanut - puolet sai panna omiaan.

Mutta kauneus joka näissä sään änkyröineissä piilee;
täydestä heloituksesta hetkessä hirveään myrskyyn,
se on jotain sellaista jonka voi kokea vain täällä,
arktisen hysterian armoilla.

Päätän lähätykseni tähän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

HiERUA


HiERUA

Yhen äkin - hetken mielijohteesta,
rantabulevardilta somerikon kautta alas;
lähes putipiirtämättömälle hierualle,
merihurakalle atimaan,
matkakokemuksia utsimaan.

Pistämätön tyven, ilma pysähdyksissä;
olemisen sietämätön keveys hivelee,
raaputtaa otsaa - sivelee leuan alta niin,
että takajalka yltyy vimmaiseen kuoputukseen.

Saavuttaa koppurietas lopulta Ketoon-hurman;
sen Remun soolon - tuosta vaan -,
pienellä unen- ja valveen rajatilassa piipahduksella,
siinä askelta toiseen vaihtaessa luoteen jäljiltä.

Santa alla tanakan kova vaikka vetinen,
lillua,
hiesun mahtavia imahtavia pihahduksia harvakseltaan,
koko hierua on siloinen kuin lapsen pylly;
ei tietenkään niin pehmoinen - kokemusta kun on.

Ja onpa se tuoksukin ihan toista maata,
ellei verrattavalta ole karannut lorausta vaippaan
sitä vettä sakeampaa.

No se merihurakka tuossa hötäkässä unehtui.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

ÄÄRiMMÄiSET


ÄÄRiMMÄiSET

Ilmastoinninmuutos tulee kohinalla,
vielä eilen oli osa lätäköistä jäässä;
tänään rapakot ovat sulat,
kiinninaulaamattomat räystäät tippuvat
ja katuojia juoksentelee holtitta -
ilman kaulapantaa -,
siellä että täällä sekä tuolla.

Kesti seitsemän vuotta hyväksyä totuus;
herra isä - sehän on digiaikana toiseksi viimeinen
ajan mitta ennen ikuisuutta.

Mutta tuo dilemma;
selvisin siitä kuivin jaloin - älysaappaat -
lämmitettävät,
savuttomilla sähkökaminoilla,
ovat oikein kelvolliset.

Nyt sitten on noudatettava uutta varmuutta
aina viidennen ulottuvuuden kohtaamiseen saakka,
muutenhan ei ole mies eikä mikään.

Tästä etiäppäin siis tartuttava oitis totuutta
säästeliäästi käyttäviin ankaralla otteella,
kollektiivinen mielisairaus kun ei tokene terapialla;
on tarkoin vältettävä syömästä samoja sieniä
kuin innokkaimmat äärimmäiset.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

KOHTAAMiSiA


KOHTAAMiSiA

Taivas tuli täyteen,
kirkasta valoa helottamassa,
tukkimassa itseään joka paikkaan.

Sinnekin minne aurinko ei koskaan paista;
joku jo arvaakin,
kissin luukusta rossipohjan alle,
kontiaisten maailmaan.

Normaali keväisen rietas olo,
hienoista epävarmuutta mille alkaisi,
vai alkaisiko ollenkaan;
joka puolla kuuluu kiihkeää sirkutusta.

Pulmusparvi pelmahtaa tuon tuosta välkkymään,
säikkyvät hupsut olemattomia pilven varjoja,
immelmanni ilmassa
ja kaarto takaisin nokkimaan varisseita siemeniä.

Jäämeren huhtikuu,
makean ja suolaisen kohtaamisia joka puolla
minne katse vain osuu.

Kaikkialla makeaa hulevettä vaeltamassa
iänikäistä suolaista emäänsä kohti,
kuka vuolaana kohisten,
kuka noroina liristen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

HÖKKELBERG


HÖKKELBERG

Aava märkää mustaa ja vetistä on,
aallot tyrskyinä rantaa hiertäen lyö,
kiviä kiertäen.

Räntä suutelee merta,
keskipäivällä yö
ja sen vierellä juoksee
tiellä erotettu vuori lumikuorineen
nokilaseja vaatien,
sulamistaan laatien.

Jossain merisavujen taian keskellä
riettaana häilyvä Naia
tanssii keväänsä hurmaa pois.

Toivoo,
syksy jo ois - kiloinen ruska,
sen tietenkin kaikille sois,
jos vois.

Rannan hökkelissä joku wanhoista jumalista - pyhä,
yhä tohtii pohtia mistä löytäisi ihmisen,
sen joka unohtanut sanat on
ja tahtoisi puhua.

Satama täyttyy vuoroveden laulusta ääriään myöten,
laiturin auringossa nainen kylvettää sääriään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 13. huhtikuuta 2017

SATA JÄNiSTÄ


SATA JÄNiSTÄ

Idästä soitetaan,
on soiteltu jo toista päivää kahdeksalla boforilla,
siunattu on tuo Skipparskjærin selänne
jossa vain pari aukkoa isojen alusten tulla.

Somimoilleen vaimentaa pahimman wimman,
kitkee suurimman jylyn - ottaa luonnetta pois,
niin että loppumatka rantaan on asettumista.

Kohtuullista kotouttamista -
on rohjettava mokomasta yltiöpäisesti sanoa;
silläkin uhalla,
jotta saattaa syyllistyä johonkin tuntemattomaan.

Aalto ei ylety rantabulevardille,
mitä nyt hieman saattaa suolavettä tuiskauttaa
kun hulluimmilleen intoutuu.

Muuten on kyllä upeaa,
raskaat hitaat aallot vyöryvät rantaan massiivisina;
väri vaihtelee harmaasta sinisen kautta vihreään
ja loppupeleissä uloin kieleke on ruskeaa lillinkiä
juuri ennen kuolemaansa
kuni äityy vähin äänin perääntymään.

Kevät ehättää sukkelammin
kun sata jänistä laukkaa aaltojen harjoilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

KENTTÄPOLKU


KENTTÄPOLKU

Siloinen rannan santa houkuttaa käymään eestaas;
koukuttanut aina hamasta siitä saakka
kun tälle sivulle Jäämerta
näkimet ensikertaa osuivat ja laskeutuivat.

Sielu oli myyty,
huomenlahjana monijalkaporoja lauma herätessä;
niin väkevä tunne silmien kautta
hyvän syvän unen tuppuraiseen humeettiin,
että niitä piti hieraista useampaan otteeseen
uskoakseen lopulta näkimien näkemään.

Nytkin heti tälle konnulle saavuttua -
toissa viikolla - myrskyn asetuttua laantumaan,
lumityökalujen haltuunotto,
sitten pukkaamaan kenttäpolku vuoksen rajaan
ja kaupan päälle,
heti perään rietas tepastelu immellä -
vuoroveden sileäksi lanaamalla,
omia jälkiään ihaillen.

Höppänää touhua - ei järjen kipenettäkään,
mutta upeaa on tallata jälkijotos suureen autioon,
luoteen puhtaaksi nuolemaan santaan.

Sitä vaan on kaikenlaista - etenkin,
jos antaa sielunsa karata haihattelemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

SUTTUJA


SUTTUJA

Bongareita parvi,
Ruotsin kilvissä tilaihmekottero;
lintuparvia Mustan nokan satama-altaalla jahtaavat,
praattaavat pakkoruåtsia keskenään,
ååt kuuluvat tyvenessä lahden yli.

Ovat toki silti ystävällisiä muudaalle
yksinään uiskentelevalle kyhmyhaahkaurokselle,
joka esittelee loputonta ympyrää uiden nokkaansa -
ylpeänä -,
a'lá Debardieu.

Kunniallista kuvaa en kyhmystä saa -
sen verta kaikkea häikkää; merisumua, ristiliikettä
ja kaikkia muita ammattilaiskuvaajien pilkunnussimia,
joilla täydellinen kiiltokuva jää ottamatta.

Sen sijaan lähes ylivertaisia suttuja kyllä,
niissä ei tarvitse harkita eikä pihtailla,
ei rajata eikä ahdistua;
niitä saan talletettua hyvin.

Vastarannan leiri pystyttää suojakankaan,
taitavat käydä kahvittelemaan;
herää kavala epäilty,
ahmivatko siellä salassa suomilaisia joulutorttuja,
niitä joissa ruåtsit näkevät mörköjä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

MAALLiKKO


MAALLiKKO

Aamun varhas,
sian pierasusta päästy yli,
vielä on kukon kapuamiseen tunkiolle hyvä tovi.

Jonkin sortin sarastusta koin puolessa,
puhaltaa reippaasti - kuutta-seitentä boforia,
eikä se ole tällä kertaa Pohjan akka;
lounaasta painaa
ja selvänäkijän mukaan kiertyy Freyalle luoteeseen,
vasta sitten alkaa haipakka.

Tämän perän tuulet ovat kivoja,
kohtelevat hirsikehikköä tasapuolisesti;
lähes joka suunnasta - voisi sanoa -,
itä ja kaakko tosin jäävät selkeästi vähemmälle,
sen huomaa maallikkokin.

Sininen lisääntyy hopuhoppua,
jäneksiä laukkaa vuoksen selässä,
tuuli tuiskauttaa väkevimmissä puuskissa
kunnon ryöppyjä litimärkää aallon harjaa töyrääseen;
lumet huokaisevat kiitoksen ennenaikaiselle kuolemalle
ja sulahtavat pois.

Nietos kovertuu vuoroveden rajatilassa;
murtuu epämääräisessä rytmissä emonsa syliin,
sulautuu maisemasta tyyten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

OB-TAiDETTA


OB-TAiDETTA

Väreilevä todellisuus asettuu hiljalleen uomiinsa,
Urbanistanin aika sulaa omaan mahdottomuutensa,
hiipuu pois - haihtuu -
vaihtuu sisäiseksi rauhaksi asettumassa pesäksi;
omaan kotiinsa.

Sielua korventanut pois pyrkimisen wimma
on laantunut,
taantunut häilyväksi muistoksi poistettavien listalla.

Meri valtaa sijaa,
tundran avoin olemus kutsuu;
katsoipa mille taholle tahansa kuunaan,
jokapuolla orastavan kevään hurjistama luonto
avaa sylejään sille joka haluaa katsoa
elämän suuren ihmeen syntyä.

Lintulaumoja mannaryynilumen valtakunnassa;
määrätietoisina armeijoina pelmahtelemassa,
valkoisina pilvinä mustanharmaita lumipilviä vasten
tai OB-taiteen pistekuviosina juormuina
suolaisen syöverin äärellä mustan päällä.

Silmä lepää,
se lepää niin että hykerryttää;
sillä ei väliä että umpuilmaa pukkaa
ja tuuli juoksuttaa monimetrisen kinoksen naapurille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

MAAiLMAN YLi


MAAiLMAN YLi

Vaihtelevia tuulen suuntia,
tahi päin naamaa valehtelevia mete-oro-lookeja;
virtaukset pyörineet hullun villinä myllynä ylt'ympäri,
kuin puolukka sian siellä yhessä...
...koko siunatun valoisan ajan.

Ei tässä muuta ole kyennyt kykenemään,
päntiönään kun piiskaavat ahavat kasvonahkoja,
puhumattakaan jatkuvista yrityksistä luikerrella,
tukkia sisään kalvosinten aukoista,
ujuttautua kyynervarsien iholle riipaisemaan;
silleen karmivasti,
kuten kirkuva kuiva liitu taulukosketuksessa.

No siksi tuli kamuttua kotitunturin kiirelle,
tutulle sijalle pahtojen syliin,
niiden suojaisaan siimekseen.

Teki mieli katsoa maailman yli,
täältä näkee sen paremmin kuin silmän korkeudelta;
eikä ne näkymät oikein miellytä,
vaikka itsellä elo-olo hallussa suurin sekä piirtein.

Suorastaan oivallisen hyvin täältä näkee,
että Januksenkasvoista sivistystä odottaa
jokin sellainen typeryyden syvyys - syöveri,
jota emme vielä pysty edes kuvittelemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

VOKAALiLAULU


VOKAALiLAULU

Upeasti hämärään kaatuva punerva ehtoo,
vuoriston kupeessa suojainen louhi - oikein visu,
vaikkei tuulesta oikeastaan kummoista havaintoa.

Monenlaista haihatusta kiertää humeettia,
joku tunkee väliin kielelle - osa nielaistaan takaisin
kun naurattaa itseäänkin.

Eläimellisen ulajamisen hyötynäkökohtia
saa muualta hakea hakemalla,
ellei ole saanut syntymänsä lahjaksi sellaista,
hallitulla pieteetillä tekemistä jossa yhdistyy maltti,
viilipyttymäisyys, tilanteeseen tulemisen hallinta
ja siinä oleminen kiihtymättä, kiihottumatta,
vaikka kuinka kutittaisi...

Esimerkiksi se yksinkertainen vokaalilaulu,
jossain tietyssä tilanteessa silkka hyrinä,
joskus pelkkä äänihuulien läpi vapaasti
pusertuva ilmavirta - jota mieluusti harrastan
liki äänettä - niillä päästään liki kohdetta;
ollaan lähes samanlaisia erilaisinakin.

Eikä sitten muuta kuin hallittuja liikkeitä, elkeitä;
kuvakulmia tulee ja menee niin että parhaimmista
on runsauden pula,
mahdollisuudet tursuvat yli ääriensä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 6. huhtikuuta 2017

VAiSTOJA


VAiSTOJA

Vihdoinkin on tulipaikka puhdas,
lumesta raivattu,
köntät aseteltu tuulen pitimiksi.

Istuttaviksi outametsän pätkiä mierontieltä,
kelpaa niiltä pihkattomilta loimua vahata,
antaa eetoksensa lomittua lieskojen kertomaan;
yhdistyä vuosituhantisiin vaistoihin.

Ihanainen siinä,
viaton kuin seitsemen immen syli,
vartoomassa savun kiehtovaa tuoksua
joka syntyy pölkkyjen koroista tirisevästä tervasta
ahmivien liekkien päästessä vauhtiin
suuren sytytyksen hetkellä.

Hehkun tunne kasvoilla
vaikka Louhelaisesta päin puhaltaa;
lämmin kotoisa olo,
kuin aina aikansa tällä tantereella eläneellä,
mausteena riitin mystisen outo tutun tuntu.

Tämä on sitä;
orastavaa keväisen hurjuuden odottamista
valtaisan suolaisen veden äärellä;
elämisen pistämätöntä upeutta säiden armoilla
ja niihin ehtoihin tyytyen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

HAAMUJA


HAAMUJA

Pilvet suutelevat toisiaan taivaanpiirillä,
lähestyvät kumppaleitaan riettaasti purjehtien,
lomittuvat longillaan kiihkeästi.

Muuttuvat yhtyessään yhdeksi;
suunnattomaksi horisontin jättiläiseksi
lämpöä purkavan auringon huomaan
kevättä tuomaan,
sateineen elämää luomaan.

Maanmatosen jalkain alla pälvet,
auringon suudellessa mantua;
lähestyvät toisiaan samalla tapaa,
hiipivät maata myöten,
kunnes jostain kulmakunnasta osuvat yhteen
ja muuttuvat kevään ensimmäiseksi lupaavaksi.

Hurmasta villiintynyt sielu näkee jo siinä
vihreän elämän haamuja,
martaasta läpi pyrkivää ankaraa elämänhalua
sillä täällä kontiaisten käytävien lomassa.

Laskuveden paljastaman rannan sannalla -
hiekan siloisella immellä -
Joutsenlampea tanssivat kaikki soolojaan hoilaten,
kirkuvat sellaista sekofoniaa,
että siitä innostuvat hieman kuivahtaneet kivetkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

ONNEA


ONNEA

Ei päivää ilman ilosta hälisevää onnea;
kevään ensimmäisistä riemuista vastaavat
valtavat lintulaumat ja niiden perässäjuoksijat
kaikista mahdollisista ja mahdottomista maista,
jotka ihmiset luomakunnan kruunuina
ovat suvainneet keksiä.

Säntäilevät viilipyttymäisen rauhallisesti,
kiirettään säästellen,
mutta määrätietoisen päättäväisellä ilmeellä.

Jossain siellä melskeessä - rantalouhikkoon nojaten,
silmäilee yksinäinen samettifarkkuinen,
harmaavillatikkurinen huivikaulainen etologi
omiin ajatuksiinsa uppoutuneena
allihaahkakoiraiden hintahtavaa käytöstä.

Tilannetta hoomoilasena vahtaava runoilija
näkee ilmiselvästi allihaahkatipusten yllä
sakean pilven toinen toisiaan töniviä
hämmästyneitä kysymysmerkkejä.

Hämmennyksen varjo väistyy auringon pilkahdukseen,
koiraat kääntyvät kuin joukkovoimasta,
keskittävät kaiken lirkuttelun pariteltavaansa.

Eipä juuri somempaa kuin kaksikerroksiset allihaahkat.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

OESTRUS ARCTiCUS


OESTRUS ARCTiCUS

Mutta sentään upeaa - lukekaa merkkejä,
pääsette huuman tunnelmaan seuraamalla;
ensimmäisten merkkien yhteenliittymä on väkevä.
Niin väkevä.

Puistattaa kehoa,
ankaralla otteella nappaa valtaansa,
vie herkimmät mukanaan;
paksunahkaiset elävät talveaan kesälläkin,
havahtuvat vasta ruska-aikaan pohtimaan,
että suvi se sitten meni edellisen talven horroksessa,
villahousuja riisumatta.

Jo pelkkä sade tuoksuu elämälle,
virkistää kostealla sylillään kuloheinän sisintä;
siellä täällä näkyy
kun pistää kontalleen - vihreitä piippoja -,
vaikka vaalit on pian miltei ohi.

Linturintamalla on tuuletus,
äkin vilkaisten koko siipiniekkojen heimo tuulettaa,
vaikuttaa että suonissa kohiseva hurme
on saanut kammettua päälle arktisen kiiman.

Vain yksi ote;
lisäänny, lisäänny, lisäänny,
mikä suloinen riettaan oloinen oestrus arcticus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

ELÄKÖÖN


ELÄKÖÖN

Ounastelut jatkuvat,
sitä mukaa kun autereet seilaavat eeskahtaalle,
liukuvat meren ja vuoren rintuuksen väliä;
päällisin puolin vailla isäntää ja ohjaajaa.

Vahtaavat suunnan auringosta -
ramppaavat äkin katsoin ylös ja alas silleen,
jotenkin tyyten tyhjänpäiväsen oloisesti;
venkulamaisesti.

Eläköön olemisen sietämätön vapaus.

Sanoja järjestykseen,
tähellesiä, melko tähellisiä, erittäin tähellisiä;
niitä keskenään vaihtelemalla sitten
kun ensin on pyydystetty litomaan lähtenyt sielu
takaisin asiaankuuluvalle paikalle.

Ojennettu - läksytetty laitimmaisella kerralla uhaten,
saatettu lemmon ryöttä virka- ja moraalisuhteeseen
haihattelevan haltijansa kera.
Että uskaltaa ihmisten ilmoilla piipahtaa
vielä ennen viimeiselle roviolle joutumista.

Oikeissa mielipiteissä on se vaara,
jotta ne vielä enemmän oikeassa olevain mielistä
saattavat olla haitaksi kaikille - itsellekin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

lauantai 1. huhtikuuta 2017

TOiMEENTULOA


TOiMEENTULOA

Otappa sattuma,
nakkaappa riippi selkäpiille
ja oijusta tundralle,
varaa ensimmäinen näkimiin osuva laki -
suori samaa haipakkaa sinne.

Jo aivan tunturin matalammallakin kiirellä kuhnaillen,
vaikkapa viipyellen mitättömien -
mitään tekemättömien ounasteluittesi takia,
muka asiaa tehdäksesi eli ei.
Ehkä hallitaksesi asiat lopullisesti.

Ja siinä vaan - kynsitulilla - sitten yhen äkin äkkäät,
että kiverän paikan tullen ihminen -
sehän tulee joltisenkin huonollakin runolla toimeen.

Jopa ilmankin,
päästäkseen ilmaisunsa pälkähästä toiseen
ihan vaan sanoja siirtelemällä omituisiin
tai vähemmän omituisiin järjestyksiin;
eikä aina läheskään parhaisiin mahdollisiin -
kuten runoissa yleensä päädytään.

Mutta se on sitä elämisen sitä kummaa puolta,
syvien vesien viehättävän kiihottavaa outoutta;
ymmärtämättömyyden syövereiden hereää mystistä,
ilman perinpohjaista selitystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne