torstai 22. kesäkuuta 2017

HÖPSÖT


HÖPSÖT

Kokonaiset seudut harsuun verhouu,
yöttömän ailahdukset liehittävät auteretta,
liepeet hulmahtelevat maaston muodon mukaan;
on lähes taikayö.

Mystisiä kosteita kosketuksia iholla,
kuin muiskauksia jostain hyvästä -
syvältä sielujen sisimmistä
ja kaikki niin untuvaisen hereän laheaa
että mieli harhautuu mukaan.

Haihatukset saavat otteen;
hulluttelevat höpsöt valssaavat tundralla,
helma nousee säädyttömyyteen,
mutta tietenkin pieteetillä,
eikä tanssilla ole alkua loppua.

Kylähullun elämä on tundralla kirmaisemista,
runollisia valeita hupsutellen,
hömeleitä sanoja peräkanaa.

Kultainen kehrä niin korkealla ettei siihen ylety
edes varpailleen nousten,
mutta tunturin kiireltä saattaa taputtaa:
"Nooh - alahan mennä maillesi..."

Eikä se siitä ole moksiskaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

TÄNÄÄN


TÄNÄÄN

Varhainen huomen urkenee suolaisen veden yli,
häävieraanamme on tänään ihmisen lapsi,
ensimmäistä kertaa.

Muita eläväisiä sinirinnasta kiirunaparveen,
kärpästä porojen kautta sopuleihin
ynnä muihin satunnaisiin siipiniekkoihin
on piisannut sen verta värikkäästi,
ettei ole tarvinnut laittaa maistraatille peruutusta.

Ja pysyväisvieras - jokakertainen,
on tietenkin tuli - tuo kiihottava, mystisen rienaava,
sielua kosketteleva esi-isien viestien tuoja;
ilman sitä ei olisi tunteita yhdistävää sidettä.

Se luo savuntuoksuisen tarinan,
kirjoittaa polun jota kulkea käsikädessä
kun tulevaisuus on jossain takana näkymättömissä
ja vain menneisyyden kirjat edessä auki;
kartan virkaa hoitamassa.

Niillä eväillä mennään käsikädessä,
pitkin viittatietä elämään,
rakkauden pystyttämät viitat äkkikäänteissä,
jotta kestämme mutkikkaalla polulla.

Se on vuotuisen Ukon juhlamme rikkumaton onni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

MiELEN HEiLUVAiNEN SULOUS


MiELEN HEiLUVAiNEN SULOUS

Pilvi tuli kylään;
vuoren rinteessä pulppuaa viehkeä kaltio,
edellisen kerran mokoman pikkuihmeen kaltainen
tuli noteerattua melkeinpä tismalleen
liki kymmenen vuotta sitten.

Maa oli samaa hyvää - puhdasta vilpitöntä -
valtakunta vaan toinen;
sitä aikaa kun vaellus arktisen hysteriaan alkoi
ja taivaanpiirinmittausharrastus löi läpi.

Kipenen verran siitä on valmista tullut;
milloin missäkin rinteessä tullut loikoiltua
laiskan elämää vietellen - terve ruumis ei työtä kaipaa,
työnvieroksumisesta on tullut uskontoni.

Mittausten lomassa on valmistunut muutamia
eetokseen lentoon saattamia näkemyksiä
joita ei ainakaan vielä ei ole saatu ammuttua alas;
minkäs runoilijalle mahtaa,
suoltaa sontaansa niin että ympäristö vihannoi.

Paskat koko järjestä - sitä on riittävästi,
jollei peräti liikaakin, koska käytetään miten sattuu
ja vielä useammin ei käytetä ollenkaan,
vaikka se saattaisi olla parasta,
mitä kukin voisi siinä tilanteessa tehdä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

KiVEN KULMALLA


KiVEN KULMALLA

Taianomainen tunne,
otteita ankarasta sataa - näytteitä,
jättimäisiä leijuu tanssahdellen;
hiljalleen vikuroiden leyhähdysten mukana.
Maahanlaskuun ei ole innostunutta hoppua.

Tuoksuu yleisesti napajäälle,
muutoin tämä hetki on
kuin ihan tavallinen kesäpäivä Kangasalla
ja itse ylimmäisenä oksalla ylimmällä.

Sateen läpi näkyy syttyvän kesän vehreys;
ruskea väistymässä,
vuoret saamassa tutun sinervän hunnun ylleen,
laheus tuntuu pääsevän valta-ajatukseksi.

Helppokos tässä on kiven kulmalla kykkiä,
lennättää mieltään miten tahtoo,
ennättää sen eetosten toiselle laidalle,
suolaisen veden toiselle puolelle katsomaan itseään.

Pysähdyksen hetki lähenee,
sen tuntee luissa kun sen kanssa on itsensä
aikojen saatossa tutuksi tehnyt.

Kautta Ukon ja Odinin,
hääpäivistä ainoastaan yhdeksäs on nyt lähinnä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

KiTUSET


KiTUSET

Tämänkertainen,
poikkeuksellisen hyvänlaatuinen tuuleni;
se johtuu tuulesta;
mystisestä tundratuulesta.

Lempeästä joka puhaltaa hyväillen merelle,
tuo mukanaan räjähtävään kasvuun rynnänneiden
kasvien elämisen halun tuoksun,
aina tuoreimpien aromin rippeitä myöten.

Käännän kasvoni vastaseen,
avaan kituset
ja annan tundran soittaa,
tunkeutua lauluhuulten yli sieluun
ja viheltää tuo maailman lapsi mennessään.

Vapisen riemusta,
katse haravoi vuoren kivikkoista vilttoa kallasta
haluaisin niin mennä sitä tietä missä on pehmeää,
ei sonnin pään kokoisia kivenmurikoita,
ei lammasaidan piikkilankaa.

Tuuli käy yhä,
yhä ankarammin viihdyttää,
kiihdyttää halua mennä;
pian löysättävä kiilat kantapäistä on -
annettava vietäväksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

OPPiNUT VAi OPETETTU


OPPiNUT VAi OPETETTU

No suolaveden rannalla tietysti;
missäs muuaalla - täytyyhän sitä jossain olla.

Huippoo jo hiukkaa,
ruoho tunkee nyt maasta sellaista haiapakkaa
jottei kivien kasvamista enää kuulimilla erota,
ellei laita läskipalaa siliään pintaan kiinni.

Kuinkahan wanha perinne itseasiassa
tuo kasvamisen kuuntelu lienee;
onko se opittu itse itsekseen opiskellen,
jolloin voitasiin puhua oppineesta,
vai onko se mystinen kehotusviesti esi-isiltämme,
joka saapuu aina tulijuhlariitin saatossa?

Imeytyy siinä tolassa vaivihkaa ujuttautuen sieluun
vieden ensin sormen - sitten käden, toisen -
lopulta koko maallisen tomumajan;
niille unelmien tanterille,
joissa luonnonlait eivät päde,
joissa ajatus on riettaan vapaa kaikille hupsutuksille.

Kenties aina Jebel Irhoundiin saakka;
sieltä muuten - asiasta yhdeksänteen -
ei ole enää kummonenkaan matka Timbuktuun,
jos se sallitaan sanoa ilman,
että aletaan yleisesti pilkkaamaan kuluneesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

NÄKEMiNEN


NÄKEMiNEN

Aurinko pistää silmään,
tämä omituinen luonnonoikku,
häirinnyt jo useampaan otteeseen näkemistä,
sen suurta elämän funktiota -
näkemisen erottamista pelkästä katsomisesta
kun tuijailen meren yli kaukonäköisyyteen.

Jokahinen osaa katsoa,
etenkin käskettäessä se ei ole edes vaikeaa,
kääntää vaan pään tiettyyn suuntaan vikkelään
ja on sitten olevinaan katsovinaan.

Mutta näkeekö mitään vaikka katsoo;
se on jo eri juttu - hieman samaan tapaan
kuin Haavikon mies joka puhuu moniaita kieliä kyllä,
muttei tiedetä onko hänellä silti mitään asiaa.

Näkemätön vierellä - katsoo käskemäänsä katsojaa -
näkemättä mitään muuta kuin katsojan joka katsoo.
Siinä on koko homman yksinkertainen "clue";
osaaminen puuttuu.

On osattava nähdä humeettinsa sisällä se
mitä näkimet katsovat,
sitä sanotaan Cheyenne-intiaanien käsityksissä
viisauden taidoksi;
kai se on vaan jatkettava harjoituksia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 15. kesäkuuta 2017

TOTTELEMATON


TOTTELEMATON

Se tunnelma kun;
aikaa mataa sillä kurin jotta sekunnin jäljetkin
näkyvät maastossa sadan metrin mittaisina
kuolleina viiltoina ketarat taivasta kohden sojottaen.

Taivaallisen rauhan aukioon tuijottaminen on ilo
ja kuinka nyt tekisikin mieli ottaa kuvanottimesta
muistikortti pois ihan varmuuden vuoksi itse,
sillä muu valmistelu on tehty viimeistä piirtoa myöten,
eikä mikään voi mennä vikaan, vikaan, vikaan...

Koettu on,
useampaan eri otteeseen kaikenlaista häslää,
sälääkin siinä määrin ettei lisä enää lisää.

Kun istut vartoomassa että näköpiiriisi ilmestyy
kaikista mahdollista varotoimista huolimatta jotain -
äkin yllättävää -
suorastaan niin äimänkäeksi saattavaa,
että kaikki sanomisen arvoinen on turhaa.

Kuvattava jää kuvaamatta; älli ei vaan kykene,
laukaisusormi muuttuu lurjukseksi -
uhittelee vastaan, kieltäytyy tottelemasta
kun kaksi hullun kiimaista merikotkaa pyrähtää juuri
tälle otossektorille sukuaan jatkamaan;
eikä sormi tottele - ei tottele.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

LONTTOPOSKET


LONTTOPOSKET

Jotenkin levotonta;
ajatus talvenjälkiseen piipahdukseen
kiviensynnytyslaitoksella kiehtoo.

Ei ole vaikea arvata mistä moinen mokoma;
löytötavararannan aarteet odottavat,
liehtovat kiehtoen sielua.

Siellä voi olla talven
ja hurjien tammimyrskyjen jäljiltä vaikka mitä
taikka tätä.

Jos nyt vielä koettaisi hillitä,
tyssätä villiintymisen toistaiseksi,
suostutella halu taltuttamaan himonsa,
odottamaan myötämielisempää tuiverrusta;
ainakin suojaisammasta suunnasta.

Toki suoraan rantaan iskeytyvät nelimetrit ottavat,
kaappaavat mukaansa kuohujensa hurjalla vimmalla;
saavat tunteet kiehumaan hornankattilana.

Satojen vesitonnien voima huojuttaa kehoa,
saa värisemään kuulimet auki näkimet suljettuina,
suu apposen ammollaan silkasta viehätyksestä.

Ja ahavaiset lonttoposket suutelemaan toisiaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

MUSTA ENKELi


MUSTA ENKELi

Epävarma on vaihtumassa varmaksi,
harmaa sineksi
ja päivän sineys iltayön suloiseksi katveeksi;
rusohtavaan viittaavaksi Hämiksen maalaukseksi
kera rastaan liveryksen.

Pienen virin läpi erottuu punakylkirastas,
kaakkurisäestyksellä hajanaista lokkikirkunaa
sekä kippari Sörselssenin purkin tuksutus
sen pujahtaessa rediltä murtajan aukkoon.

Orastuneen heinän kahinaa,
henkiin vironneiden kivien kasvamisen kivisiä ääniä;
ne erottaa vain tosi herkällä kuulimella,
sellaisella jonka hentoaa painaa kiven huulia vasten.

Vastavalossa vuoren huipulla päivystää musta enkeli,
levittää aikansa pälyiltyään siipispankkonsa,
heittäytyy päistikkaa mustien varjojen syöveriin;
tulee pian esiin matalan auringon kilossa puhtaana,
synnit pois pestynä upeana merikotkana.

Mielenkuvitus laukkoo pidäkkeetöntä williä,
kukaan ei ole kieltämässä,
runo mutkittelee noron lailla esteitä kierrellen.

Sanoja piisaa tulvaksi saakka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

PÖLHÖKUSTAAT


PÖLHÖKUSTAAT

Kaikki met turmeltuneet ritarit - donkkihotit,
etten paremmin sano - riemuitsemme;
meistä välittämättä vuodenajat seuraavat toisiaan,
mutta omaan tahtiinsa - ovat meidän puolellamme
höpsähtäneiden hupsuutta vastaan.

Pyllistävät kiihottuneiden ilmastoinninmuutokselle
riettaimman mukaan
ja jatkavat omaan tahtiinsa;
lotkauttamatta korvaansakaan kiimassaan kiljuville.

Kesä on niin myöhässä
että varhapottua joutuu nostamaan
ennen sianpierasua - otsalampun valossa -
lumilapiolla;
samaan aikaan kun vielä järvien seljät hohtavat
kuin yljät puettuina häihinsä Mittumaariille.

Ja met donkkihotit ratsastamme yhä väkevämmin,
yhä ankarammalla arktisella vimmalla,
yhä vaan hyytävämpää kaiken maailman
pölhökustaiden hyytyvää rintamaa vastaan.

Eivätkä santsopantsamme ole kaukana,
seuraavat uteliaan epäröivinä,
mutta jatkuvasti rohkaistuen takakädessä
hurjat kysymysmerkit aseinaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

SAMA NORJAKSi


SAMA NORJAKSi

Aurinko on siinä kahden kieppeillä noin,
sarastaa vain pilven longissa;
olen vironnut jo,
joten päätän lähteä ulos;
kesäyöt - etenkin yöttömät -,
nukkuu parhaiten tunnissa.

Metsässä ei liikahtaisi lehtikään,
jos sellaista tundralla sattuisi olemaan,
on niin suloinen tyven,
vain meren tuoksu leijuu mannulle vuoksen tuomana.

Mutta mistäpä sitä mokomaa tähän tarpeeseen -
liikahtamattomuuteen -,
oikein kykenisi kukaan keksimäänkään
kun se on jo aikaa sitten keksitty.
Siis metsä.

Se joka on itämaisen wiisauden mukaan aina
ja iänkaikkisesti äänetön,
ellei kukaan ei ole kuulemassa.

Kaatuvat puutkin sortuessaan tuiskahtavat mykkinä,
ihan hissunkissun - silkkoina pelkkinä hiiskahduksina,
ellei asiaankuulumatonta korvanläystäkettä
satu olemaan ihmisen paikalle tuomana höröllään.
Sellainen on hiljaisuus; ja sama myös norjaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

KOLMiKUiNEN


KOLMiKUiNEN

Koiruvahdin aika vasta loppumaisillaan,
virkoan salaa seuraamaan tuhisevaa puhinaa
ja säännötöntä älähtelyä.

Hampaita lienee tulossa arktiseen hysteriaan,
on sitä vaille tätä;
yöttömien öiden puremisilmiöitä - jurskutusta,
kivunääntelyä  - leukatöitä ja kitinää.

Ujutan ketarani pois lavitsalta,
nousen - kahmaisen unisen prinsessan syliin;
köökin puolella sujutan sille junasukat paljaisiin
sekä ujutan koko sulouden toppahaalarin uumeniin;
matka Höyhensaarilla jatkuu keskeytymättä.

Porstuan rappusilla tuoksuu suolainen meri,
neiti raottaa silmiään - lupsauttaa unoseen takaisin,
hymyilee inahdellen syli-isälle
kun lähden astumaan majakan ohi märälle sannalle.

Valostuu,
tyvenee - veden pinta rasvoittuu kuvastimeksi -,
haavruuan laulu kantaa Kipparikarilta.

Etteikö muka kolmikuinen ihmisen taimi
osaa mykistyä valtameren rannan kauneuden edessä.
Osaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

KUUMA


KUUMA

Vuoren mäkisellä huipulla on levollisen lutuisaa,
näkee loitomma maata matava matonen,
josko vain viitsii kamuta;
ensin työ,
sitten haltioitunut huvi.

Tarkkailijan asema kutittaa sielua,
hyväilee niin tuikean hultioituneesti -
panee nauramaan ääneen;
mikäs tässä kun näkee asioiden yli.

Se on semmoinen taito että se on opeteltava itse,
harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava,
harjoiteltava loputtoman äärelle,
kyltymiseen saakka yllytettävä itseään
ja vielä pari kertaa sen jälkeen -
sitten on hyvä.

Helpottaa se elämää kummasti
kun kovin moni asia aukeaa kuplan puhjetessa,
vaan helpolla se ei tule.

Jahas - tuolla juurella joku otus aloitti kamuamisen,
kuorikerroksesta päätellen sillä on kuuma;
sanon kaikkien suahilin ystävien riemastukseksi.

Muille esitän kutsun alkaa kamuamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 8. kesäkuuta 2017

MiKÄS TÄSSÄ


MiKÄS TÄSSÄ

Varhaisen huomenen lumisen kesäinen valo,
höyryävä kuksa tuijottaa yötöntä koilliseen,
tuore kohveen aromi kiemurtaa haistimeen;
vain taivas on eetoksen rajana
ja - "tota noin" -
jotain rajoituksia aiheuttaa tietenkin
myös reilun metrinen kinos,
ilman muuta.

Punakylkirastaan loputon liverrys,
kuovin varoitukset sekä rantalokkien mekastus
kapustarinnan peruutuksineen tirskuttaa varpusia;
muuten on ihan mykkää.

Porstuan porras on kuiva,
mikäpä siinä kyköttää ketarat halatin alle viikattuna;
huopikkaiden nokat pistävät helman alta,
kello ei ole juuri mitään,
kipenen päälle koiruvahdin jälkeistä.

Sika pieraisematta,
susi vasta heräämässä hetkeensä;
mikäs tässä,
todennäköisesti metsässä ei liikahtaisi lehtikään.

Uskottava on vaikka tundrassa ollaan
ynnä suolaveden ytimen laidassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

KÄPPYRÄ


KÄPPYRÄ

Tuuli on tänään kovin,
mutta vastavuoroisesti sitä on riittävästi,
aivan erinomaista - se kyllä maistuu maailmaani.

Sivaltelee seitsenlatvaisella ruoskalla poskia,
kuiskii vaakasuorilla mannakryynituiskeilla suomien;
helottavatpa kerrankin kunnolla,
kuin olisi parahultaisesti lasillisen kuumaa,
aistillisesti sokeroitua puolineekeriä siemaissut.

Ei ryppyjä,
lapsen pyllyn kaltainen paahtunut lahea ahava.
On jotenkin oudon hereä tunne
se mistään rommista johdu.

Onpahan vaan kun on ollakseen -
onnellisen vähänlännän käppyrän onnellinen tunne -,
lapsi ja akka,
hyyshålli suolaisen veden äärellä;
mitä sitä ihmiseläin muuta osaisi itseltään vaatia.

Nooh -
kaikenmoista eläväistä ja kuolevaista
on tullut vuosisatojen aikana kuvailtua hangella,
mutta ei ole vielä koskaan ollut pikkutylliä lumella,
eikä sitä ole vieläkään,
joten on kai harkittava uusi arpa ostaa jostain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

HULTiOiTUNUT


HULTiOiTUNUT

Valon tulokulma on sellainen,
vaatii nokilasit nokalle lähteä nyt ulos,
keltaista valoa ehken noin seitsemään saakka;
ulkomuistista - ei ole tullut ylöspantua.

Sitten ankaroituu niin väkeväksi,
että kontrastit yltyvät - valkea tasavalo saa vallan
joka tunkee sielun syvimpiin syövereihin.

Varjot sulavat haileiksi siimeksiksi,
siellä minne valkeus ei yllä - mustiksi -
kaiken yksityiskohdan katseilta piilottaviksi.

On sellainen haltioitunut olo - suorastaan hultioitunut,
jotenkin ylevä sillä tapaa
kun kokee muka olevansa etuoikeutettu
koska asustaa tätä kamaraa.

Eihän se noin mene,
mutta sallittava tuo kuvitelma - mielentila -
ihan vaan sen takia,
jotta on kiva tuntua mukavalta.

Höpöpuhetta saattaa kirjata ihan mielikseen,
se keventää virkistämällä ilmapiiriä entisestään,
vaikka raikkaudesta ei ole pulaa näillä leveyksillä;
lieneekö koskaan ollutkaan - kautta Odinin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

SiSÄLTÄ KÄSiN


SiSÄLTÄ KÄSiN

Aamun auvoinen valo sulautuu ehtoon autereeseen;
koko eilispäivä meni sellaisessa sumussa ja humussa,
niin upean huikeassa vilauksessa että muuta ei voi.

Tämä kaikki on syntymälahjaa,
nooh - tulee vasta jälkikäteen,
mutta parempi myöhään kuin ei ikuna.

Arktisen hysterian kevään rynnistys;
sitten kun se todella alkaa,
se on kyllä jotain aivan käsittämätöntä,
jotain josta Leinon Eikka-veikkakin innostui.

Vaikkei kuulemma koskaan arktisessa käynytkään,
silkalla kuulopuheella muutti ihmeet näkymiksi
ja niistä helkkyvät sanat sorvasi.

Kun lumi luopuu,
ehättää kukkaan seuraavana päivänä jo sielikkö,
kun yllätät sammalvarpion täydessä uhkeudessaan,
lähdet noutamaan kuvanotinta
ja palaat - kukinto on lakastumassa.

Säät ja ilmastot tulevat ja menevät,
arktisen hysterian mystinen tenho pitää otteensa;
etenkin niissä luojan luomissa,
jotka ovat nähneet sen sisältä päin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

TSADiN KUNDi


TSADiN KUNDi

Vakituisimmista vakituisin aamutallustelu bulevardilla,
vain olennaisen olevaisen olemassaolon varmistus,
turmeltumaton - riettauksista vapaa, täysin viaton,
kuten pyhän arktisessa hysteriassa tulee olla.

Murtajalla tulee vastaan ulkoilupukuinen keppimies,
wanha - ohittaa meikäläisen kuin tyhjää vaan - iässä,
mutta jo heti vaikuttaa samankaltaiselta hupsulta;
pääluut niin ohutta tekoa
jotta arktisen hysterian tartunta paistaa läpi.

Kolmekymmentäviisi vuotta sanoo tämä otus -
Tsadin kundi - kiertäneensä näitä mantuja
omin nokkinensa keväisin ja syksyisin.

Nukkuneensa viikkotolkulla ooppeleissaan
ja nähneensä enemmän kuin kylliksi
kun vältellyt Varangin vähäisestä vähäisempiä rysiä,
joihin tyristit kerääntyvät.

Tietää seudun linnuista kaiken mitä joku tarvitsee;
innostun - kysyn yhteystietoja - puhelinta???

"Ei wanha mies tarvitse kännykkää ja tietokonetta."

Lupaa tulla kohveelle joskus,
sikäli mikäli satumma olemaan kotosalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

AJOiSSA


AJOiSSA

Astun mielenmaisemaa pitkin kutjaillen,
jälkiä tulee somassa jonossa,
mutta tämä ei ole pysyvää - etenkään tarttuvaa -
vuoksi huuhtoo jo viisi metriä wanhat jäljet pois.

Sen verran vain vauhtia,
että sallii taiteilla häilyvässä vesirajassa,
ilman ketaroiden kastumista loiskeessa.

Hoppu on taiteltu ja viikkailtu läjään,
laskettu ranta-ahteelle nuokkumaan tuulenvirissä,
ei ole välttämätöntä ehtiä ajoissa perille;
mikä on ajoissa - miettiköön kukin itse.

Pohtikoon sisällään,
ottakoon sen reippaasti ulos - haukatkoon,
heittäköön ilmaan, sitten laukatkoon;
on perillä jo ennen kuin kerkiää hyvissä ajoin.

Kyllä ranta on hyvinkin riittävän pitkä astua,
tosin kaikki sanat eivät koskaan sille mahdu,
on tiivistettävä - valittava parhaita pivollinen
ja yritettävä järjestellä ne siinä töppöstellessään
parhaaseen mahdolliseen järjestykseen.

Tätä on jatkettava;
Kulttuuri kuolee, jos yhteys runoon lakkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

AiSTiNTO


AiSTiNTO

On se sekin jotain;
nähdä herkässä tilassaan maata matavassa
minikoivussa minihiirenkorva.

Niin pikkiriikkinen - nuppineulan nupin kokoinen ilmiö,
jostei kummoistakaan kuvaa normaalisesti
kovin tuikitavallisella ottimella saa.

On asetettava mielen tilansa sille tolalle,
jotta pystyy sanoilla maalaamaan sen kuvan
jonka haluaa tallentaa mieleensä ja muille.

Vain erikoismies - erikoistaikalaatikkoineen -
voisi kenties vangita tuon maagisen hetken,
tuokion mystistä elämän jatkumisen ihmettä.

Väkevä lehtivihreä tuoksuu ankarasta maasta,
huippoo jo hiukkaa,
tempaa kauneuden ihailusta turmeltuneen sielun
viekkaasti hulvattomaan entoon
vie hetkessä eetokset taivaanpiirin tietämiin
ja kaikki muu tärkeä;
lähimmäiset, nälkä ja jano unohtuvat.

Niin pyörryttävän huumaava on aistinto,
joka vie muassaan mielen, kielen
ja järjen viimeisenkin kipenen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 1. kesäkuuta 2017

KOSiJAT


KOSiJAT

Haahka laahaa perässään suolavesivanaa;
muutama muukin kumppali pörrää samassa remmissä;
kilpakosijoita kaikki tyynni.

Kyse on nokkavasta naaraasta,
tuosta brunetista joka silmin nähden,
muka välinpitämättömänä keekoilee eeskahtaalle;
pannen poikasakin sieluiltaan ahtaalle.

Pyllivät pyrstö törstinä,
väliin ottavat ritolat siipispankoilla avittain,
rinta korskeasti pystyssä kuin oriilla;
vesi räiskyy mallia tulipalokunnan harjoitus.

Ja se pulputus,
se on hivelyä rantalaisen kuulimille tyvenessä,
uinahtaneen tuulen leppeissä jälkisoitoissa,
vuoksiaallon mutkuillessa rannan matalassa,
lopulta lopsahtaen - plops!

Jostain dyynien takaa erottuu laulurastaan huilu,
vissiin lempohinen tundran taikaan sotkeutunut,
läpsytellyt siivillään pitkän tietämän.

Selkäpiilläänkö konserttia mestari pitänee;
eihän täällä pusikoitakaan ole
kuin parahultaisesti tilastoihmisen mieliksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

HORiSONTiN PALAUTUS


HORiSONTiN PALAUTUS

Uumoilu on upeaa,
erityisen upean siitä tekee luonto;
sen laatimat ilmiöt -
tarkoituksella tahi ilman.

Siihen kun yhdistää mielen kuvan haihattelun,
hulttiollisen sielun ennon vielä somimoilleen olevalla
joutenolon loputtomalla kepeydellä,
niin kyllä kelpaa - oi mikä suloinen arktinen upeus,
mielen heiluvainen auvoisuus.

Jokunen päivä sitten taivaanpiiri uumoili
horisontin näkymisen ja olemattoman välillä;
enpätiijää, enpäkehtoota piisasi moniaita tunteja
ennen kuin päätös horisontin palauttamisesta
sille kuuluvalle paikalleen syntyi.

Siinä vaiheessa rannan kivet kerkesivät kalista
monta laulua vuoksen sykkeessä,
sormisuinen kaivaa kuvanottimen lyyssin uumenista
ja näpsäyttää otoksen todisteeksi niille Tuomaille,
joilta usko mokomaan yhä puuttuu.

Sellaista on uumoilu,
mielen leikki hurvitellen kaiken maailman olevaisten
totuuksilla riekkuen turmeltuneen riettaasti:
ilman juhlallista pyhää vakavuutta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 30. toukokuuta 2017

HYÖKKÄYS


HYÖKKÄYS

Tuli se on ystäväni;
kuinka leppoisalta oleminen tuntuukaan,
heti oitis jo kiehisiä kasatessa,
vaikka heiveröisen liekin ahnaaseen ensihenkäykseen
on vielä siinä vaiheessa pieni tovi.

Suorastaan taianomainen on se hetki -
sitä pidättää henkeään vaistomaisesti -
kun hamuaa taskustaan rapisevan askin,
kaivaa sieltä harkiten valiten parhaan tikun.

Ja raapaisee varovasti.
Ikään kuin jokahinen kerta olisi hyppysissä
se maailman ainoa viimeinen tikku,
se herkästi tulehtuvin,
jonka kimppuun kaikkialla ilmassa riekkuvat
tulipasillit suin päin syöksyvät kuin yleinen syyttäjä.

Kiihottava on se parin sekunnin mittainen tuokio
jonka aikana pitää keksiä ja päättää
mihinkä osaan kiehisiä sen tulisen kepin sohaisee;
missä on se herkin kohta lasturöyhelössä,
että syttyminen on varma.

Tulen ahnas hyökkäys;
syöksyminen sille varatun purtavan kimppuun
ja heiveröisen ritinän ääni - se hivelee sielua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 29. toukokuuta 2017

OLENKO OLEMASSA?


OLENKO OLEMASSA?

Luontokappaleet ovat kiihottava arvoitus,
koskaan ei voi ennalta arvata niiden reaktiota
ihmiseläimen kohtaamisesta.

Luomakunnan kruunuksi itse itsensä nimittäneellä
sattuu lähes päivittäin kuitenkin äimistyksiä
joita on syönnyttävä ällistelemään siltä istumalta;
jotkut jopa vielä myöhäehtoolla povessaan -
omaa omaatuntoaan lepytellen selittelemään
osuuttaan päivällisen tapaamisen draamaan.

Esimerkiksi kotkat ovat omituisia arvoituksia;
huomaat jossain kallioilla sen,
päätät pysähtyä vahtaamaan
ja kun saat pysäytettyä,
se viikkaa siipispankot auki ja poistuu paikalta.

Tai huomaat dyynin huipulla sen,
pysähdyt jahtaamaan siivet auki-otosta;
eikä se lempohinen lehautakkaan siipispankkojaan.

Istuu kuin tatti muina miehinä:
odotat ja odotat - ei hetkauta siipiään - ei olkiaan,
antaa vaikutelman olevaisen pysähtyneisyydestä.

Siinä vahdatessaan ehtii hyvinkin kysyä itseltään
olenko olemassa - useampaan otteeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.