VERi
Kaljanteiset iljanteet jatkuvat tunnottomina,
mantu on kuin jatulin nuolaisun jäljiltä -
epävakava - mitä se sitten tarkoittaneekaan.
Osa kulkuväylien liepeistä rahisee,
jollain osalla kuulas kuvastin;
peilautuu sillä kurin
jotta otsatukkansa fixaukseen pystyy kykenemään.
Astupa mokomassa vakavasti,
naurattaa jo matkaan lähtiessä itseäkin
kun tietää miltä tulee näyttämään
jonkun huumoriltaan runsaan,
mutta niin viattoman sivullisen vinkkelistä.
Mentävä on,
arktisen hysterian kyllästämä veri vetää,
pieniä paikallisia laveerauksia sisältyy maisemaan;
niitä ei yksinkertaisesti voi olla kokematta.
Sinisen ja harmaan,
lievän vihreäkin sävyt liukuvat toistensa sisään;
muodostavat toinen toistaan upeampia yhdistyksiä.
Jossain horosontin tietämissä saattaa vielä
saada wanhan taivaan oranssijuovan näköpiirinsä;
näkymää voi kuvata sietämättömän dramaattiseksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi