CARMEN EXTREMUM Runo № 3500

CARMEN EXTREMUM Runo № 3500

Pitkän päivän hidas ilta,
ehtoo on kaunis,
romanttisuudessaan romanttisimpia,
vaikkei olekaan pimeää vielä kotvaseen,
eikä siten loppukesän fosforisia maininkeja.

Muuten kaikki on kohdallaan,
hempeää ruusunpunaa leijuu yläpilvien harsoissa,
meren sylin yli hitaasti kiiruhtava lounas hyväilee,
pujahtaa iholle kaula-aukosta
sekä auki repsottavista kalvosimista
ja vain on.

Se antaa hivelyllään vihjeen koko keholle olla -
sinamoisenaan - tekemättä yhtikäs mitään muuta,
paitsi selkärankaa pinnistäen
pitää koko luusäkin bulevardin penkillä.

Eilisen verran wanha täysikuu kuljailee jossain,
kenties lammaskatraassa horisontin yllä;
ei osu näkimiin.

Vuoksi nuoleskelee kylläisenä rannan santaa,
tarjoutuu antautumaan jopa varpailleni,
nousen koska köökin akkunasta kutsutaan;
käännyn vielä ulapan kaikkeen päin:
"Jääkäähän hyvin ystäväni".

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.