iHMiSENPOiKA

iHMiSENPOiKA

Mitenkähän sen sanoisi;
hurmaava hiljaisuus kiirii nyt nurkissa,
liki vuorokausi luoteista soittoa ravisteluineen on ohi.

Paineenalaisina joustaneet salvokset rauhoittuneet,
mitä nyt siellä täällä silloin tällöin
wanhaan runkoon kuuluvia entiselleenpaluunaksuja;
ei niillä kuitenkaan osaa ei arpaa hiljaisuuteen,
ne ovat vain eletyn talon elämää.

Yksi erä tammikuista Arktista hysteriaa on oteltu,
tasapeli,
molemmat voittivat tahoillaan;
tuuli soitti,
asukkaat koittivat ottaa teoksen sinämoisenaan,
toivomatta siihen mitään lisää tahi poistettavaksi.

Kymmenkiloinen harmaa kollinmotlake rojottaa
koivet oikosinaan lampaanroukulla;
kuorsaa sikeässä niin,
että tuskin osaisi edes kissaa sanoa,
jos sen siitä joku äkin seisovilleen heilauttaisi.

Nämä hiljaisuuden seisahtuneet hetket,
lähes ajan pysäyttävät;
näissä ihmisenpoika lähestyy niin lähelle itseään,
jotta loitommaksi jääneitä se suorastaan harmittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.