YKSiSiLMÄiNEN
Sietäväisenä vartoo kuvattava ottoa;
hyvissä ajoin huomenta sonnustautunut asialle,
paneutunut yksityiskohtiin siinä mitä siltä odotetaan.
Lasin läpi - parahultaisesti ovea aukaistessa
ja porstuan rappusille astuissa
se nyt juuri parasta mahdollista hetkeä vahtaa,
kyköttää taivaanpiirillä reilusti horisontin päällä
hivuttautuen ratansa korkeimpaan kohtaan.
Saa nähdä joko tänään,
joko tänään ylettyy paistamaan meidän lättyjä
noiden kaikkien vastarannan tunturien yli,
vai vaatiiko vielä jonkun päivän ennen kuin.
Sitä tässä nyt rantteella varrotaan,
Tundran tytär huiskuttaa kättä auringolle,
pyyhkii väliin kintaalla säteen kutittamaa nokkaa,
tyytyy sitten ihmettelemään vieressä höpöttävää
yhtä jättikokoista yksisilmäistä,
mutta kuitenkin isän äänellä puhuvaa outoa.
Raitis ilma raukaisee,
unihiekkaa pöllyää sellaisella taajuudella,
että Höyhensaaren hopeiset rantatyrskyt kuuluvat;
aurinko saa olla miten vain,
Satumaa vetää pitemmän korren.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi