ZEN JA PiEKANAN OTOSTUS
Kaikki mikä näyttää joltain;
polulla, tienposkessa, pounulla, nyppylällä, kivellä -
ylipäänsä missä tahansa - jossa tuo ovelus ikinä vaan
keksiikään näyttää muulta - tai ei näyttää miltään.
Se on taatusti piekana;
lempo joka hyppää täpärästi viime hetkellä siivilleen,
liihottelee pois ja se on siinä - nou otos.
Kolmenkymmenen kilometrin matkalla
tuo peijjooni päihittää kahdeksan-nolla otostelijan.
ei kahta puhetta - koettu on - ärsyttää.
Sillä ei ole erityisemmin merkitystä -
eikä sellaista edes pidä näköjään aprikoitaman -,
että miten sen otoksen saisi;
olipa asianharrastaja sitten missä-, miten-,
tai millä kurin omalla tahollaan.
Ei mitenkään - se on piekana;
vaikka liikkuisi tuon matkan intensiivisesti tarkaten,
käsi koko ajan kameran näpyllä lojuen - ei, ei ja ei.
Vain tilastotieteellinen zen pelastaa;
Heikäläisistäkin löytyy aina joku tolvana tai ääliö
joka ei kammoa ihmistä ja sen keksintöjä,
katselee vaan äimänkäkenä kiveltä kummajaista.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi