YKSi HUJAUS
Sumu tanssii kintut kepeinä,
kikkaroita valuu rintuuksilla lepeinä
pöllähtelevät mykkinä pehmeinä hyllyltä toiselle;
lonkerot ujuttautuvat kanjonien pohjille,
hamuavat hartaina kurujen partaita.
Harmaita suruja,
kylmän arkoja kostean lämpimän lapsia -
nämät haituvaiset -
lumisen montun kohdalla hypähtävät
herkästi termiikin selkään
ja ovat yhdessä hujauksessa uudestaan alussa.
Sitten tulee loppu - loppujen loppu,
kylki lämpenee porotuksessa yhä varhemmin,
lämpöjen erot tasaantuvat,
ilmiö komennetaan tuulen toimesta hiiteen.
Eipä siinä suruvalitteluja ennätä juuri kukaan tehdä,
ei vaikka tuota kaunista jää moni kaipaamaan;
sinne menee,
jonnekkin tuonpuoleiseen vuorta,
varjojen ja siimesten maahan.
Siellä riittänee lämmön eroja telkuta -
seilata eeskahtaalle tunturin kupeita
kuni Pohjan akka puhaltaa pelin poikki.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi