TOVi

TOVi

Aukio on autio,
Taivaallisen rauhan tyyssija -
kaikenlaisesta riistosta ja sorrosta vapaa huokuu.
Aika on ohi - pysähtynyt näille huikosille tilapäisesti.

Hiljaisuus kiertelee verkkaan etsiskellen sijaa,
muu tuoksina vaiennut tyyten,
ainakin viimeisillään - jos ei jo.

Peltipailakan tappokytkin maattanut
sytytysvirran hyvänlainen tuokio sitten;
nääs kun avaruudentunteen ihastus sai vallan
ja teki ankaran seis-päätöksen.

Kaksitahtinen kissa naksaa jäähtyessään,
haihattelijan puku kahisee hengityksen tahtiin;
jossain syrjemmällä läähättää kieli.

Wanha koirun raato - toista sataa elävä -,
siellä jäähdyttää itseään nuolaisemalla tämän tästä
ohuehkon hankikannon päälle varissutta vitiä.

Tapahtuu jotain hyvin eksoottista,
ei tapahdu hyvään aikaan mitään,
horisontin takana vain auringon tulehtunut kylki
käy tuokion näyttäytymässä.
Muutoin on hiljaisempaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne