TAHTO

TAHTO

Aika alkoi ihmisen älystä,
kaikilla muilla eliöillä on ollut helpompaa;
enää jäljellä olematon kehys -
niin ohuesta,
terästäkin vahvemmasta seitistä,
kuin suinkin kuvitella saattaa -,
jossa elämän olla niine hyvineen.

Se on tahto -
sitä suurempaa voimaa harmaan kiven läpi ei ole,
se on tola jota ei käsitä,
eikä usko vaikka käsittäisi sen muiden käsittäneen.

Selityksiä sataa,
toinen toisensa nujertavia versioita;
sellaisella tuoksinalla,
ettei yksikään ota toisesta selvää.

Viidennen ulottuvuuden reunama häämöttämässä
ja vain uskonkiiman tapainen,
eletyn elämän syövyttämä luottamus siihen,
jotta oikeastaan mikään ei liity mihinkään,
saa pysymään isommin horjahtelematta
tässä pirullisessa nuorallatanssissa seitillä.

Sen täytyy olla zen;
eihän se muuten olisi zen. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne