HAURASTA

HAURASTA

Lumisen kuolpunan valkoinen taika,
paikallinen aika pysähtyneenä,
lumipyryn ripottelema äänettömyys kattaa kaiken.

Kaksi sinistä hämyä suutelee toisiaan,
lumesta tiineet oksistot vaimentavat loiskeen,
hiljaisuus katselee tyvenenä hämäryyden onnea.

Iloisen suloinen lumenkuu,
peurankuusta muistona paisti hällan kulmalla;
tuoksun huumassa kolme harrasta päivää
ja puolet sielun lomasta on podettu.

Varjottomuuteen tottuu niin äkin,
ettei sitä äkkää,
eikä osaa juuri kaivatakaan.

Se vain on,
kulkee mukana - siististi viikattuna -,
varikkotakin "på vita skuussa".

Unenomaisia hetkiä rajatilan hauraassa tolassa,
silmien räpytys - käden heilautus olemattomalle,
liike pysähtyy kesken matkan.

Ailahdukset puikahtelevat sinkoillen eeskahtaalle
Höyhensaaren ja hereilläolon välillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne