KOLiNAA

KOLiNAA

Päivällä on pituutta juuri sen verta,
että sitä tohtii päiväksi sanoa,
eipä muuta - kissan kynnen verran.

Lumi on vaan iloinen yllätys,
se valaisee vilvoittavasti
oneita Kuolemanlaaksossa vaeltajia.

Toisaalta saa hereästi apean ihokarvat pörhölleen
kun on ehättänyt parahultaisesti kolista
kapean polun siloksi
ja sattuu vilkaisemaan oven lasista kartanolle.

Luntahan siellä jo tulee;
ihan tuiki tuutin täydeltä,
sen ihanan Esterin twerkkaavasta pyllystä.

Mutta että se ryöppyävä pylly - se on kaunis;
tummansinisen maan varjon yllä kultainen viiru,
riipimässä valtavaa pintaa kahtia.
Siitä avaruuden ihmemaahan saakka punaisen kaikki,
ripaus oranssia
ja laulu talvipäivänseisaukselle on liki valmis.

Ennen ryhtymistä kaamosmasennukseksi,
kannattaa varmistaa
ettei ole ympäröinyt itseään kusipäillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne