MADOODOOWiNiNiWAG

MADOODOOWiNiNiWAG

Kyllä se nyt rienaa löylyn hengellä
kun mirririepu sairastaa - hikimaja hospitaalina
ja ähkimään pitäisi päästä.

Ulkona sellainen pohjoisnapalainen suojasää,
että kuloksi ajettu nurmikko lykkää vihreää,
voikukat kuultavat kinosten läpi - pahki pukkaavat.

Ähkiminen vahvistaa ihmisotusta ankarasti,
siinä pääsee hetkessä Löylyn kera samoille rattaille
kun ropsauttaa tuliseen silmään hyvähköä sekavettä,
oikein hereäksi sekoitettua - oikein hereäksi.

Käy sitten loivaan asentoon vartoomaan
tulisen hengen voitelua marraskettua myöten.
Antaa sen päästä eli varpaista aloittaa,
mille kurin nyt kenkin on sallinut itsensä vääntää.

Tulisuudelmasta ähkäistään - äkkinäiset kerran,
hyvin kypsyneet aina tilanteen mukaan - aina;
taivaallinen olo riettauttaa - auvoistaa sielun.

Eipä tuota vaikeuksia loihea luotteita latomaan.
Kiitokset voitelusta sujuvat ainuksi, hatiksi,
huaoraniksi, kaltoksi ja nihviksi kuin vettä vaan.

Saunomisen ihanan sietämätön zen. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne