KUSESSA OLLAAN

KUSESSA OLLAAN

Loogista uutta vuotta mennä huidellaan
melko oivallista haipakkaa päästellen,
jo hyvän matkaa kahdeksatta päivää,
lihaa säästämättä - laadusta tinkimättä.

Luonto pikkuväkineen on mukana sadallakympillä;
se on aina hermolla vuodenkierrossa,
se on immuuni länsimaiselle hapatukselle.

Ihminen taas - tuiki tavalliseen tapaansa päsmäröi,
haluaa näyttää omaa,
mukamasten jumalaista perua olevaa ylemmyyttään
aikaa mittaamattomille.

Itse itsensä luomakunnan kruunuksi
nimennyt ihmisotusjoukko mataa vielä wanhaa,
aina vain eltaantuneemmalle tuoksahtavaa.

Rikkiviisaudellaan kun on halunnut
joutavanpäiväisellä pikkunäppäryydellä kikkaillen
siirtää vuoden vaihtumisen hetkenkin
muka sopivampaan.

Tässä sitä ollaan - vuosi ehtymässä,
samassa kusessa kaulaansa myöten koko sakki.

Eikä edes toivoa elämän laadullisesta parannuksesta. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne