PERUUTUS

PERUUTUS

Onni on lykkääntynyt lämpimän puolelle,
suvi saavuttanut äärimmäisen pohjoisen kolkan;
pilkkiavannon saa kävelemällä jäälle.

Nousuviikolla lienee lehti hiirenkorvilla,
hauki käynee kutemaan,
kuovi varoittelemaan jäistä,
räystäät tursuamaan molemmista päistä.

Ihmiseläin jostakin syystä useimmiten olettaa
onnen olevan lämpöistä - harvemmin kylmää
ja mieluummin ylhäällä kuin alhaalla,
vaikka kummassakin tapauksessa pitää kurottaa.

Kylmää onnea harvoin ajatellaan lämmöllä,
paitsi tietenkin niissä tapauksissa,
joissa vaikkapa osuu vasaralla peukaloon
ja lähistöllä on hyväksi lykyksi kinos.

Se pullollaan myräkän tuomaa valkoista natturaa
johon upottaa kyseinen elin umpisukkeloon -
varren kera - välittömästi heti
kun lopettanut lyömisen ja poistanut lyömävälineen
jo edellä mainitun kohteen päältä.

Se se vasta sattuukin - se pois ottaminen -,
se lyönnin peruutus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne