PORTAiLLA

PORTAiLLA

Tasaisia paksuja talvipäiviä;
seuraavat toisiaan kuin askelmat,
jokahinen hieman kiinni toisessaan.

Hämärien hento ote sitoo ne löyhästi,
vain unettavat yöt,
matkat Höyhensaariston takimmaisille saarille
erottavat ne selkeästi omikseen.

Väkevät unet kiidättävät selässään,
kuohuvat tunteet kastelevat matkaajien mielet,
saavat outoja mumisemaan nahkeat kielet

Esi-isien - aina hamasta muinaisista saakka -,
kerryttämä tieto kertoo että,
joka vuosi nämä ajan portaat saavuttavat
pimeän kuolokohdan tiettynä maan hetkenä
ja käyvät sitten laskeutumaan takaisin valoon.

Tällä kertaa koiravahdin jälkeen - sian pieraistua,
suden hetken luovuttaessa päivä pysähtyy;
häivä uudesta valosta saattaa ilmestyä
sitkeimmän uneksijan kuviin kaamoksen ulkopuolella.
Saattaa.

Arktisen hysterian Ultima Thulessa ei,
vain tieto käännekohdasta mahdollistaa uskon valoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne