SiLMÄTiKKU

SiLMÄTiKKU

Kuun rääpäle kurkkii riekaleisesta pilviturkistaan;
että pitää niinkin wanhan keksinnön
vielä jaksaa olla utelias maanmatosten asioista.

Vaan minkäpä tuo luonnolleen voi;
iät kaiket on ripustettu orrelleen
ihmisotusten silmätikkuna toimimaan.

Tuskin kenenkään muun huomassa
on ikimaailmassa vehattu ja pötyä laskettu
vapaalle jalalle enempää!

Sen kelmeässä valossa pussattu maaliman tappiin,
hivutettu kättä kiristävien kappaleiden alle
samalla kun luvattu maat sekä mannut
ja kaikki iänkaikkisen tyhjänpäiväiset hölynpölyt
mitä tarpeessa oleva vain suinkin
äkännyt ällistään suoltaa.

Eikä siinä vielä edes kaikki:
Omasta hulluudesta tuota viatonta kappalta syytetty,
rienattu kuin pahinta rikollista unettomuudesta,
rakkaudesta, kiimasta, tojimattomuudesta
ja puutteesta.
Päänsärystä, huonosta onnesta, - sadosta ja lotosta,
ulosotosta ja lapsen tulosta,
verosta ja erosta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne